Aivan mahtava päivä, niin ilmojen puolesta kuin muutenkin. Oltiin Pikku-Aa:n kanssa ajelulla koko päivä! Aivan mahtavassa auringonpaisteessa ja kivaa oli.
Kotimatkalla tosin meinas pimee yllättää, kun tuo minun valitsema reitti ei ollut se kaikkein nopein 😉
Koska tänään ei satanu melkein yhtää ni päätettii Pikku-Aa:n kans käydä vähä pärtsäilemäs. Ajeltii kattoo Jimin uutta kämppää Virkkalaan ja sieltä suorinta tietä Porkkalan kautta keravalle 😉
Motonetin pihas oli todella hieno Virago. Oon aina sanonu et Viragosta saa hienon ku vähän näkee vaivaa
Wolfi on tehny hienot videot meidän reissulta.
Linkitän ne kaikki neljä nyt tähän, olkaapa hyvä 😉
Päätettiin Wolfin kans lähtä katsastamaan miltä näyttää Muurmanski elokuussa. Yllättäen myös Ilpo läks mukaan ja aleltiinkin kolmistaa Muurmanskiin asti josta Ilpo jatkoikin yksikseen kotiin.
Aikaa tähän oli varattu ruhtinaalliset 10 päivää joten mikään höpsönkiirettä meillä ei ollut.
Matkalle oli varattu kaksi välipäivääkin jolloin ei ajettaisi lainkaan. Ensimmäinen välipäivä vietettäisiin Viennan kemissä josta oli tarkoitus vierailla Solovitskyn luostarisaarella.
Toinen välipäivä vietettäisiin Muurmanskissa jossa kyllä riittäisi nähtävää ja koettavaa vaikka pidemmäksikin aikaa.
Pientä harmia oli matkalla kun Wolfin pyörästä meni perän laakeri kahdesti rikki. Voisin jopa sanoa että Wolfin perä on väljä, eikä nyt heti ajatella väärin tät asiaa.
Mutta Venäjänmaa näytti kauniilta, rumalta ja ystävälliseltä ja jätti minuun tämäkin reissu varmasti lähtemättömän jäljen ja hyvä niin sillä minähän olen näiden jälkien summa.
Tässä viel jokunen kuva reissulta
Matkalla Muurmanskiin vietimme ajamisessa välipäivän kun teimme pienen merimatkan Solovetskyn luostarisaarelle.
Vierailumme saarella oli vain pieni raapaisu, sillä useat matkailijat viettävät saarella kokonaisen viikon.
https://coord.info/GCQ1WT
Joutu kivensisään kesken reissun
Lähdettiin ajamaan Muurmanskista länteen kauniin aurinkoisessa säässä. Ajelin yli tuntureiden kun läppäreissä alkoi soida Lynnäreiden Free Bird. Liikutuksen kyyneleet vierähti silmäkulmista ja kohta oli kajalit poskilla.
Päätettiin siinä sitten ajaa Barentsinmeren rantaa uimaan että saa samalla pestyä kajalit naamalta. No ei päästy uimaan ku vuono oli täynnä sukellusveneitä ja väittivät että ei saada uida siellä. Minusta niitä sukellusveneitä ei ollu niinpaljo etteikö olis mahduttu sekaan, mutta koska heillä oli isommat pyssyt ku meillä ni ei jääty väittelee aiheesta. Pahoitimme tästä niin mielemme että päätettiin lähtä Nikkeliin. Ajeltiin Sputnikin sotilastukikohdan läpi kajalit poskilla, arvatkaa hävettikö?
No ei haitannut vaikka naama jäi pesemättä sillä kun saavuimme Nikkeliin niin silmäkulmat kostuivat jälleen ihan siitä kuinka pahasti ihminen luontoa raiskaa.
Nyt ollaan jo Norjassa ja keitellään levähdyspaikalla ruokaa ja elämä hymyilee. Ajetaan viel Inariin yöksi ja meinaan hymy naamalla ajella reggaeta kuunnellen.
Nyt ollaan Kemissä yötä ja huominen päivä vietetään solovetskin luostarisaarella. Tästä linkistä näkee miten matkamme etenee ylihuomenna kun lähdemme ajelemaan kohti Murmanskin.
http://share.findmespot.com/shared/faces/viewspots.jsp?glId=0Ls4QbEkXyC2k0XV25szaCeqFgG0h999T
Meillä ei ollu aikaa Pikku-Aa:n kanssa osallistua tähän pokeriin, mutta käytiin kuitenkin saattelemassa kisailijat liikenteeseen.
Pikku-Aa höpötti ja hoputti heti aamusta että pitää päästä mopoajelulle. Meinas hermot mennä kun hää on niin malttamaton (selvästi äitiinsä tullu).
No mehän lähettii ajelulle ja päätettii et etitää vanhat linnanrauniot kun niitä Virossaki oli niin kiva katella.
Mutta kosta Suomen historiassa tuo sivistys ei yllä ihan yhtäpitkälle kun noissa naapurimaissa ni meidän täyty nyt tyytyä navetan raunioihi.
Kesäloman alun kunniaks päätettiin lähteä Karaavaniretkelle Viroon.
Ei ollut sen tarkempia suunnitelmia mihin mentäis paitti että Hiiumaalle oli tarkoitus suunnistaa. No Hiiumaa jäi näkemättä, mutta vastapainona löydettii monia todellahienoja mestoja joista nyt vois erikseen mainita vaikka Rohu Raketbaasen joka oli Neuvostoliiton vanha ohjustukikohta. Se olikin varsin mahtava paikka ja ehdottelin että olis jääty yöksi johonkin vanhaan ohjussiiloon.
Mikä olisikaan ollut hienompi paikka yöpyä kuin kylmänsodan aikainen ohjussiilo, jossa ydinkärjellä varustettu ohjus on uhmakkaana seisonut vakuuttavassa 45 asteen kulmassa valmiina syöksemään suunnitelmatalouden ilosanomaa länsimaisen hapatuksen niskaan.
Noh Jaana ei tähän suostunut joten ei enempää siitä.
Tässä alla muutama kuva reissulta.
Kerettii olla kotona melkein vuorokausi, kun piti päästä Piku-Aa:n kans prätkäajelulle. Käytii bongaamas lentokoneita.
Oli tänään ja eilen ajossa tuollainen komea Guzzi, johon säätelin sivuvaunua ettei se veletis kovinpaljon.
Pakko sanoa et nyt onnistu kerralla kohadalleen melko hyvin, vain pikkasen piti ylävantteja ruuvata auki ni mopo asettu ihan kohdilleen. Tosi vaunu vaatii viel vastapainot ja ohjaus ohjausiskarin. Mutta hyvä ja näyttävä peli tuosta tulee jahka saa vaunuun viel tuulilasit ja muut härpäkkeet paikoilleen.
Ei saanu enää tankkiin täytettä shelliltä
Kaikenmaailman tiput ja kottaraiset koittaa päästä kyytiin heti ku silmä välttää.
Aurinkoisen sunnuntain, tai no ainakin sateettoman sunnuntain kunniaks käytii Pikku-Aa:n kans hieman kärköilemäs. Pakko sanoa et puukengät ei ollu ehkä se kaikist paras vaihtoehto tonne rantakallioille pomppimiseen.
Mutta saimmepas samalla pienoisen risteilyn kun Barösundiin mentiin lossilla.
Motouutiset Retkipaikka
Recent Comments