Royal Enfield

Joku sankari tuli prätkäl VMPK:n rompetorille Lohjalle. Itse olen senverra tissiposki et ajelin autolla

Viikonkuva 46/2017

Mopo seisontaan

Nyt riitti suzukin osalta ja päätin pikaisesti viedä safkiksella mopon talliin.
Piti tietenkin sit loppumetreillä toheloida ja kaadoin mopon tallin pihaan. Vasen peili ja vasen etuvilkku rikki, ei muita vaurioita ellei hirmuista vitutusta lasketa .

Suzukin saldoksi tällekesälle tuli 18580 km
Bemulla kausi vielä jatkkuu

Viikonkuva 45/2017

Ensimmäinen viikonloppu vietetty uudella retkuiluautolla retkuillen. Pikku-Aa:n kanssa käytiin kätköilemässä ja ajeltiin mukavia pieniä hiekkateitä kätköjä jahdaten. Välillä kerettiin Pikku-Aa:n kanssa jopa tulilla oleilemaan. Mut aika paljon pysyttii vaaka-asennos ja katseltii telkkaria sekä laiskoteltii.
Kyl meijän nyt kelpaa…

Autiotalo

Ei kuitenkaa se Dingon , Viennan Kemissä tuossa vielä asuttaisiin.

Pystymettä 2017 Tammela

Tänävuonna ajeltiin kauniin ja raikkaan sään vallitessa Tammelassa, niin ja ihan pikkasen ripsautti vettä alkaen perjantai illasta jatkuen sunnuntai iltaan. Väittäävät että olisi ollut hetki satamattakin, mutta minä en sitä huomannut.
Paikka oli mainio, kuivaa (märkää) kangasmetsää mikä sopi mainiosti syksyiseen telttailuun ja iso kiitos järjestävälle taholle.
Sateesta huolimatta tai juurikin siitä johtuen meillä oli jälleen erittäin mukava irtiotto.
Nyt alkaakin seuraavan pystymetän odottelu.

En ottanut kuvia paljon mut tässä muutama kuva.

Tässä kartalla kaikki Pystymetät joissa olen ollut

Viikonkuva 44/2017

Ensilumi

Ja niin saapui kultarannikolle!
Menin tänää prätkällä safkiksella syömään, sillä olen sitämieltä et ei kukaa hullu kävele tuollasen kelil.

Viikonkuva 43/2017

Rauniot

Löytyy näitä linnanraunioita näköjää kun jaksaa hakea, tai sit kuuntelee vihjeitä 😉
Tämän vihjeen tosin sain montavuotta sitte, mut vasta nyt tuli käytyy

Kaikkea sitä onkin

Kotimatkalla tänään koukkasin Hämeenlinnan kautta ja hokasin siellä järjettömän ison seinämaalauksen. Kyllä on maailma mallillaan? Minä olisin kakarana varmasti saanut selkäsaunan pienemmästäkin maalauksesta, mutta ei nykyään vain kannustetaan tuollaiseen töhrimiseen.

Ei ollut meillä kotona Neuvostoliitossa töhryjä seinillä. Joskus arvostetut taiteilijat saivat maalata kunnioitetun isä aurinkoisen kuvan johonkin valtionviraston seinään tai jylhäleukaisen työnsankarin kuvan joko johonkin metallitehtaan läheisyyteen tai maaseudulle. Mutta ei missään nimessä tuollaista länsimaista kevyttä hömppää vaan oikeaa vakavaa taidetta!!!

Asiasta toiseen meni tänään 30000 kilometriä moottoripyörällä tänäkesänä rikki. Toisaalta kesää on vielä jäljellä 😉

Pilpalan lättähattu

Olipas tänää mukava ja kaunis päivä pärtsäillä Pikku-Aa:n kanssa.
Päätettii käydä katsomas millanen paikka on Pilpalan . Melkopaljon sinne oli tullu muitaki mopoilijoita, liekö sana lättähatun vohveleista kiirinyt 😉
Hyväähän tuossa on että tuo on tavallaan mun duunimatkalla eli voi käydä tulevaisuudessa aina kotimatkalla maistelemas vohveleita 😉

Ihan mukavan olone paikka, otin viel kännykäl sisäkuvanki.

Viikonkuva 42/2017

Maisemia

Oon aina miettiny et millaselta nuo maisemat näyttää tuosta sivuvaunusta katsottuna. No en voinu mennä kokeilee, joten tehtii Pikku-Aa:n kans sillee et kun lähettii ajelee ni annoin kameran Pikku-Aa:n sylii.
Sanoin et osottaa sivulle kun ajetaa, ni minä sit laukasen kameran kaukolaukasimella kun on hienot maisemat sivulla.

Ei muutaku kokeilemaa, minä kiihytin iha hitoksee ja Pikku-A piti kameraa. Kun oli vierel hieno ni minä laukasin kameran. Ei ollu vauhtii ku pikkasen vajaa kaksataa ni näytti tältä!

Olis menty kovenpaaki mut en uskaltanu tos Upinniementiel kovenpää ajaa ku se on melko mutkanen tie.
Ei ihme et pikku-Aa viihtyy kyydis ku on noin hienot näkymät, enhä saan joskus houkuteltuu Jaananki kyytii 😉

Viikonkuva 41/2017

Laatuaikaa

Käytii Pikku-Aa:n kans tänää ajelulla kun oli niin mainio ilma. Ajeltii mukavii mutkateitä ja käytii Jimin luona ja sielt jatkettiin matkaa Lohjalta länteen todella mukavia mutkateitä pitkin.
Maisenat oli kauniin värikkäitä ja ilma raikasta, aivan mahtavaa!

Välillä Pikku-A koputti mua kylkeen ja sanoi jotain, minä nyökkäsin ja hymyilin hänelle vaikka en kuullut mitä hän sanoi. Todella upeeta Pikku-A sai höpöttää minkä kerkes ja minä nyökkäilin 😉

Nähtii tuttujaki ku huomattii yht`äkkii takana tutunnäköne mopo! Pakru ja Tarjakin olivat lähteneet pärtsäilemään, joten poikettii heidän pihas ja Pikku-A sai heitellä fribaa Pakrun ja Tarjan koirankans. Sehä sattuu hyvin ku toine jaksaa heitellä ja toine jaksaa hakea lätyn aina takas 😉

Loppuviimein meidän ajotus oli oikein onnistunu, sillä kun saavuttii takas kotiin ni sillo alko sataa vettä oikein kovasti.

Esbogård

Espoonkartanon .
Tykkään ajella syksyllä kun on jotenki raikas keli ja jopa näyttää kauniilta

Viikonkuva 40/2017

Sivulaukut

Ruuvasin sivulaukut Suzukiin, ni onnistuu kuskaamaan enämpi eväitä. No vähä kädetön kaima autto, eikä hää enää ole kädetön ku on peukalot leikkauksella siirretty pois keskeltä kämmentä. Niin ja auttoha siin yks savolainen höpöttäjäki ku kävin hänet herättämäs kesken työpäivän 😉

Indian Scout

Tänään oli Cafessa ajokauden avajaiset ja kyllä huomasi että ilmainen makkara saa motoristit liikkeelle 😉
Väkeä olikin paikalla todella mukavasti ja koeajettavaksi oli tuotu komea !

No pitihän minun sitä käydä kokeilemasaa, sillä en ole ennen ajanut mopolla missä on noin korkea stonga.
Liikkeelle lähtiessä kävi aina niin että hetken jalat löi tyhjää kunnes osasin ojentaa koivet suuoraan eteenpäin että yletyin jalkatapeille. Omituiselta tuntuu ajella kun jalat sojottaa suoraan eteenpäin, mutta yllättäen ohjaustano ei tuntunut pahan korkealta!

Yllättäen tykkäsin ajella tuolla vehkeellä ja oottori tuntui oikein mukavalta ja Scoutti taittui kevyen tuntuisesti porkkalantien mutkiin ja pakko myöntää että kyllähän tällaisellakin mopolla on mukava välillä ajella.
Vähän matalampi stonga ja jalkatapit reilusti taakseppäin niin tämähän olisi oikein hyvä, suorastaan mukava!

Aurinkoinen päivä

Koska eilinen oli niin mainio päivä niin miksi en olis sitä tehny uudelleen tänään.
Aamulla Virkkalaan Jimin luokse, mutta Jimistä en saanu ajelukaveria. Ei hätää minäpä tiesin kuka lähtis intopiukeena ajelulle!
Eli eipä muutakuin Keravalle ja kävin hakemas Pikku-Aa:n purkkiorjaks.

Koska missattii ruoka-aika niin mentii ja haukattii sämpylät pullokiskalla

Mahtavia mutkateitä kurvailtii ja käytii mm Paippisten shellillä

Pikka-A välillä alko epäillä et tie käy niin kapeeks ettei bemulla mahduta. Toki minä tiesin et mahdutaa, sillä olen loistavan taitava suunnittelemaan reittejä ja ne reitit joilla en ole eksyny ovatkin onnistuneet 100 prosenttisesti ja niin kävi nytkin. Juuri kun tuntui ettei enään mahduta tulimmekin metsästä peltoaukealle ja taas oli tilaa ajella 😉

Viikonkuva 39/2017

Oikopolku

Aivan mahtava päivä, niin ilmojen puolesta kuin muutenkin. Oltiin Pikku-Aa:n kanssa ajelulla koko päivä! Aivan mahtavassa auringonpaisteessa ja kivaa oli.
Kotimatkalla tosin meinas pimee yllättää, kun tuo minun valitsema reitti ei ollut se kaikkein nopein 😉

Viikonkuva 38/2017

Virago

Koska tänään ei satanu melkein yhtää ni päätettii Pikku-Aa:n kans käydä vähä pärtsäilemäs. Ajeltii kattoo Jimin uutta kämppää Virkkalaan ja sieltä suorinta tietä Porkkalan kautta keravalle 😉

Motonetin pihas oli todella hieno . Oon aina sanonu et Viragosta saa hienon ku vähän näkee vaivaa

Viikonkuva 37/2017

Viikonkuva 36/2017

Viikonkuva 35/2017

Videoita Murmanskin reissulta

Wolfi on tehny hienot videot meidän reissulta.
Linkitän ne kaikki neljä nyt tähän, olkaapa hyvä 😉

Muurmanskin reissu

Päätettiin Wolfin kans lähtä katsastamaan miltä näyttää elokuussa. Yllättäen myös läks mukaan ja aleltiinkin kolmistaa Muurmanskiin asti josta jatkoikin yksikseen kotiin.
Aikaa tähän oli varattu ruhtinaalliset 10 päivää joten mikään höpsönkiirettä meillä ei ollut.
Matkalle oli varattu kaksi välipäivääkin jolloin ei ajettaisi lainkaan. Ensimmäinen välipäivä vietettäisiin Viennan kemissä josta oli tarkoitus vierailla Solovitskyn luostarisaarella.
Toinen välipäivä vietettäisiin Muurmanskissa jossa kyllä riittäisi nähtävää ja koettavaa vaikka pidemmäksikin aikaa.
Pientä harmia oli matkalla kun Wolfin pyörästä meni perän laakeri kahdesti rikki. Voisin jopa sanoa että Wolfin perä on väljä, eikä nyt heti ajatella väärin tät asiaa.
Mutta Venäjänmaa näytti kauniilta, rumalta ja ystävälliseltä ja jätti minuun tämäkin reissu varmasti lähtemättömän jäljen ja hyvä niin sillä minähän olen näiden jälkien summa.
Tässä viel jokunen kuva reissulta