Ei menny niinku suunnittelin.

Jokuhan on saattanut saada vihiä jostain et olen aika ak.. eikäkö naisvaltases duunipaikas. Siitäkin huolimatta et mulla on oikee lääkärintodistus mis sanotaan et “enimmäkseen harmiton” ni must kuitenki löytyy löytyy se Deltauros, vaik se onki piilos enimmänaikaa.

Niin ja koska olen arka, hiljanen ja ujohko niin keskusteluyhteyden avaaminen vastakkaisen sukupuolen kans on niin hitoksee vaikeeta. No onneks on kavereita jotka jeesaa.
Niinpä otin yhteyttä hyvään ystävääni Kanervan Ikeen ja häneltä sainkin mainioita vinkkejä kuinka lähestyä vastakkaista sukupuolta.

Ike kertoi et pitää edetä kielikuvin, eikä saa mennä suoraan asiaan. Ja mikä parasta, jos ujostuttaa ni keskustelun voi kuulemma käydä jopa tekstiviestein. Siis aivan mahtavaa!!!

Luulin minä viel tässävaiheessa.
Mun pitää ottaa Ikenkans vielä puheeks toi kielikuvien käyttö tekstareissa.
No olihan se kostea ja kaikkea, mut mulla tavallaan oli jotain muuta mielessä….

No tästä masentuneena autonnokka toiseen suuntaan läksin etsimään yöpaikkaa, Päätin etten mene lähelle rantaa, ettei tule kiusausta mennä uimaan.
No onhan tuosta mun sängysrä veteen melkein kaks metriä, siis suoraan alaspäin kun käytännössä sänky on vedenpäällä.

No niin ja kävinhä minä uimaski, minkäs sille mahtaa kun ei ole tot selkärankaa… Mutta vaikka tiedän ettei flunssan jälkee sais mennä uimaan ni nythän se ei ole niin paha-asia sillä kastuin vesisatees jo ennen veteen menoa

Johan oli viikko

Tuntu et koko viikko läks vika raiteille kun pidin etäpäivän maanantaina. No päätin sillee koska keskiviikkona oli fribakisat Jyväskyläs. Siis ajelin tiistaina duuninjälkee jyväskylään, jotta olisin aamul reippaana kisoissa. Hiiskan rata oli järkyttävä, väylät oli pitkiä ja kapeita. Oli mandoa, outtia ja ihan hitoksee puita ja mä osuin niistä jokaiseen.
Viikon luontoääni todellakin oli “Kops” VITTU!

Kyllä otettii luulot pois friban suhteen, heitin ekal kierroksel +27 tuloksen. Vähä mieltä parantaa se et tokal kierroksel sain kasattua itteäni pikkasen kasaan ja heitin +20 tuloksen. Ehdottomasti vaikein rata millä olen ollu.

Kisan jälkee lähin ajelee kohti Tamperetta, mut jäinki matkal Orivedelle Mikan luokse. Ilta meni mukavasti saunottii otettii olutta ja uitii koskes sit taas saunottii ja otettiin olutta kunnes taas uitii koskes ja saunottii. Loppu ilta meni grillates ja muistelles millasii mestareita oltii 😉

Sehän siitä seuras et torstaina iski helvetinmoinen miesflunssa ja läksinki kesken päivän ajelee kotiakohti. Matkal rupes kyl väsyttää iha hitosti ja janakkalas olikin pakko vetästä auto tiensivuu ja kömpiä sänkyy. Noin viidentunnin päikkäreiden jälkee heräsin ku soitteli. Tuollasten pikku päikkäreiden jäälkee jaksoinki ajaa koko loppumatkan kotiin. Tosin perjantai ja lauantai meni sängys, ei kyl ihan kokonaan sil mulla oli unohtunu askelmittari ranteeseen ja huomasinki jälkeenpäin et lauantaina ja perjantaina tuli yhteensä melkein 900 askelta.
No sunnuntai olikin jo valoisampaa ja kauhukseni huomasin et hitto en ole viikkoon ajanu mopol. Niinpä olikin sunnuntaina pakko käydä pikkasen ulkoiluttamas Suzukia, vanhast tottumuksest etin hienon uimapaikan mut jätin nyt kuitenki menemättä uimaan.

Ja taas on mieli musta kun pitää lähtä ajelee Tampereelle. Ja mikä pahinta Jaana sano etten saa lähtä prätkäl ku oon just ollu lunssas, tekis mieli lähtä aamula Jaanalta salaa mopolla. Se tosin saattais kostautua sit ku tuun takas kotiin ;(

Viikonkuva 35/2016

Voi mua väsynyttä rellestäjää

Voi mua väsynyttä rellestäjää lauloi Eppu Normaalikin aikoinaan. Ja tarkoittivat varmaankin juuri tätä olotilaa.
On niin vaikeeta ja kurjaa kun maisemat on vähä ankeita, ei edes näyteikkunoita mitä katella. Ja tuo koskiki kohisee niin kovaa et pitänee lähtä kohta kuselle… eiku otan viel toisen oluen ja ehkä voikkoleipää iltapalaks…

Risupoltin

Olen joskus aatellu et tuollanen pitää hankkia, vaik en varsinaisesti tarvi. Yleensä käytän reissuilla Trangiaa tai otan Pekan mukaan tekemään ruokaa, mut nyt halusin tuollasen ja kun ajettiin tänää varustelekan ohi ni pitihän tuo sieltä käydä hakemassa.

Lähen viikolla Jyväskylän perämettiin matkailuautolla, ni pitää tuota senverra siel testailla et miten ne nokipannukaffet tuolla onnistuu.

Käyttöhjees varustelekan seinäl luki seuraavaa.
Jos et tuota saa kasattua ilman ohjeita, ni älä ihmeessä vaan tee tulia.
No ainaki osasin tuon kasata, joten huomeiltan kokeilen laittaa siihe tulet

Kyllä uimassa on vähän kiva käydä

Viikonkuva 34/2016

Geocache GC5GMCE – Valijärvi

http://coord.info/GC5GMCE

Läksin ajelemaan Tampereelta Somerolle. Tai siis en varsinaisesti Somerolle vaan Upinniemeen, mut päätin ajella Someron kautta. Ajelin ilosella mielin kunnes yht`äkkii hokasin tienviitan Koijärvi!
Minäpä päätin käydä katsomas et löytyskö täält vanhoja koijärven veteraaneja kahlehdittuna jostain. Ei ainuttakaan ketjuissa olevaa vanhaa ituhippiä missää, kai ne on kaikki jossain pankinjohtajina tai muissa mukavissa sisähommissa nykyää. No kerta Koijärvel oltii ni päätin etsiskellä jonku mukavan kätkön täält.

Pienen kännykän selailun jälkeen otin kohteeksi Valijärven. Ehkä suurin syy tähän valintaa oli maininta kätkökuvauksessa valijärven vedestä joka kuulemma on aina hyytävän kylmää!

Eikun vauhdoilla valijärvelle.

Valijärvelle kun pääsin niin siellä olikin isohko parkissa ja siinä ihmisiä sisällä, olivat selkeästi omineet koko rannan ja pitivät sitä leiripaikkanaan. Ja komea leiripaikka olikin, mikäs siinä oli ollessa.
Vilkuilivat sieltä verhojen raosta ja miettivät tietysti että nyt heidän rauhan tuli pilaamaan joku pitkäpartainen tatuoitu paikkeri. Mutta ei, minä se vain olin
Olivatpa he hämmästyneen näkösiä kun löin prätkän parkkiin, riisuin vaatteet ja kävelin järveen, eivätpä osanneet odottaa tuota 😉

Hieman yli mainostettua oli veden hyytävyys, oli hieman viileää, mutta ei hyytävää.

Kovasti tuo kuitenkin piristi ja virkisti. Pienen kuivattelun jälkeen pistin vaatteet niskaan ja läksin jatkamaan matkaa kohti Someroa.
Somerol meninki sit Hovimäkeen jos oli motoristisauna. Hetken jo tuntu et saan/joudun saunomaan itsekseni, mut tulihan sinne muitaki. Saunan jölkee läksinki kohti Öbistä jossa mirri jo odottelikin

En tervehtiny

Hittolainen kun ajelin tuol satees ni rupes käsiä paleltaan. No minä sitte näpäytin päälle.
Hetkenaikaa kun ajelin niin rupes sit tuntuu lämpöseltä ja laitoin lämmöt pienemmälle ja näin olikin hyvä …hetken.

Kävi nimittäin niin et kylmä rupes tunkee itteään mun tumpuun tuolta käden selkäpuolelta ja sehän ei käy laatuunsa sellanen ja eikun lämmöt taas täysille.
Olis pitäny laittaa paksummat hanskat aamul, mut minusta on jotenki mukavampi ajella näil ohkasil kesähanskoil. Saattoi asiaan vaikuttaa sekin että en aamul löytäny kuin yhden paksumman hanskan, mut ei nyt puututa siihen.

Tässä selkeästi on sama ilmiö havaittavissa kuin Otsukkavainaan naapurilla, joka taloa rakentaes oli sitä mieltä et köyhäl ei ole varaa eristää!
No tämän kyseisen talon peltikatto olikin aina kuiva kesät talvet. Tosin asukas oli ite sitämieltä et hänel on niin hyvät välit yläkerran ukkoon ettei hänen torpan päälle sada lainkaan. Siitä kuulemma oli todisteena se että lumi ei ikinä tullut metriä lähemmäksi hänen taloaan.

No niin tässä kesähanskoilla ajamisessa on siis sama ongelma eli pitää lämmittää tosipaljon et lämpenee pintaan asti. Kämmeniä tosin rupee poltteleen aina jossain vaiheessa. Tämäkään ei ole ongelma kun välillä voi kämmentä viilentää pitämällä kämmentä tuulessa jäähtymässä. Vastaantulijat tosin luulevat että tervehdin heitä ja hätäsimmät tervehti takaisin. Miettiivät sitten illalla että kukahan se oli? Joissain autoissa varmasti jopa keskustellaan asiasta.

Kukahan se oli kun en tuntenut kyselee ukko rouvaltansa autossa, johon rouva vastaa että se oli sen Pentikäisen poika. Ukko siihen että sekö vajaamielinen poika, eikai se saa yksikseen liikkua. Se se oli eikai kukaa muu niin hullu ole että täällä sateessa ajelis moottoripyörällä vilkuttelemassa vastaantulijoille?

No mutta koska kuva on kiva. Eikä minulla ole nyt kuvaa kuumista kahvalämppäreistä, enkä sellaista pysty ottamaankaan kun on kädet rakoilla. Nii laitan tähän kuvan Varkauden mekaanisen musiikin intendentistä kun hän minua iloisesti tervehti kun käväsin hänen museossaan

Geocache GC1TNRW – Ahdin Antimet

Aamusella päätinki lähteä bemulla duuniin ku luvattiin niin kovin paskaa keliä (Oikeesti päätin jo illalla ja kävin illalla varoiks lisäämässä hieman öljyä koneeseen). Sateessa ajelin ajatuksissani kunnes tuli aika kääntyä Tampereen motarille. Liittymässä irtos bemun takapyörästä pito ja onneks osasin reagoida silmänräpäyksessä juuri oikein. Onni tietysti että oli jo ramppiin tullessa tarpeeksi pieni vaihde päällä ettei tarvinnu enää vaihteita vatkata. Eli reagoin juuri kuten kunnon valveutunut sivarikuski (siis en ole sivari ja kuski vaan sivarikuski) reagoi.
Stonga linkkuun, pikkasen lisää kaasua että sivuluisu on mukavasti hallittavissa samalla kun vasen jalka nousee jalkatapilta osoittamaan menosuuntaan ja vasen käsi irtoaa stongasta ja tekee liikettä ikään kuin heittäisin lassoa. Ja kaiken tämän kruunaa kypärän sisältä kuulu valtavan kova JiiiiiiHaaa huuto!

Ai hitto se oli kivaa teki mieli ajaa siit rampista viel pariin otteeseen.
Noh läksin sit kuitenkin ajamaan motaria kohti Tamperetta, mutta kyllästyin noin viiden minuutin jälkeen eli Klaukkalassa, eli eikun oikopolulle 😉

Jonkun aikaa ajettuani näin tienviitan et . Pakko käydä katsomas millainen sänky siel olis tarjolla? Ei ollu sänkyä e,i pelkkä mukava mutkatie.
No sithämä sainki aatoksen et etin täs duunimatkal yhen kätkön joten kaivoin ajaessa kännykän taskust ja laitoin sen tuoho holsterii ja rupesin ettii sopivaa kätköä. Pienen hiekkatien varrest löytyki sopiva kätkö eli Ahdin antimet. Mopon nokka siihe suuntaa ja lisää vauhtia.

Kätköllä hetken ihmeteltyäni en kyl hiffannt mitä tuolla kätkön nimellä ajetaa takaa, kun ei täs oo vettäkää mist Ahti aantimiaa tarjoilis. Ellei sit toi purkki ole joskus rysällä saalistettu? Ei mittä sanos raumalaine, nimi logiin ja menoks kohti duunia.

Ajelin aikani kuluks Pälkäneen kautta ja näin siel oikeestaa kaks ihmettä.

Tienviitan ”Keltainen talo” Sitä jäin miettimää et se kunnanvaltuuston kokous jossa tienviitoista päätetään on ollu varmasti mielenkiintoinen. Kunnanvaltuuston puheenjohtaja on ollu ihan raivoissaan ja hakannu nuijaa pöytään niin et siitä on varsi katkennu ja huutanu ihan mahottomasti et nyt se Risto perkele on menny tekemään mahottoman tempun se on maalannu talon keltaseks vaikka on valtuustossa päätetty et kaikilla on sininen talo!
No tienviittahan siihe on pitäny laittaa et osaa Pälkäneellä vierailevat turistitkin käydä tuota ihmettä ihmettelemässä. Väkisinkin kyllä tulee mieleen et mitä mahtaa kunnanvaltuustossa tapahtua kun Risto päättääkin joskus maalata talonsa punaseks?

Ja toinen Pälkäneläinen ihme oli ilman kattoa! Siis kuka hitto on keksiny rakentaa kirkon mis ei ole kattoa, siinä se on ollu arkkitehdillä oikein älynväläys. Istu siel sit herransanaa kuulemas kun räntää sataa niskaan tosin nöyränähän sitä herransanaa pitääkin kuunnella ei edes kauppiaan niin kovin ylpeä Liisavaimo kehtaa kirkossa nokkapystyssä istua kun menee sateella vettä nokkaan. Vai liekkö arkkitehti sittenkin ollut fiksu eikä typerä, sekun tuo rajanveto on niin vaikeea viisaan ja typeryksen välillä. Aatelkaapa nyt vaikka norjalaisia kirkonpolttajahevareita, turha yrittää räntäsateessa saada kirkkoa tuleen kun ei koko rakennuksessa ole puuta lainkaan, tikkuaskikin kastuu räntäsateessa aivan käyttökelvottomaksi. Mikä on kyllä aivan oikein noille hevari pitkätukille.

Sattuipa oivasti kun läksin kirkonluota kohti Tamperetta ajelemaan niin läppäreissä rupesi soimaan Midnight Oilin Beds are Burning, sillä vain että kun nuo sängyt on olleet mielessä näin pitkään pon punkasta läksin ja punkan kautta ajoin palamattoman kirkonluoksen niin nyt ne laulussa niitä sänkyjä polttaa, Taidanpa aloittaa duunipäivän päikkäreillä etei tule tehdyksi mitään hätiköityä.

Loppu duunimatkan tein mielikuvaharjoituksia ja harjoitteita että osaan olla kunnon virkamies lopunpäivää, tänään keskityin harjoituksissani siihen että osaan hymyillä suupielet alaspäin.

Kotimatka olikin sit ihan jotain muuta, sillä järkkäsin ittelleni treffit!
Eli koppasin Hämeenlinnast Anun kyytiin ja sit mentii Ahvenistolle uimaan. Mut enpäs kerrokkaa enempää…
Olipas mukava tavata pitkäst aikaa

Viikonkuva 33/2016

http://coord.info/GC1KGP2

Tillolan taistelu?
En ole ikinä moisesta kuullutkaan ja vielä Ruottalaiset mukana. Sen kerran ku ruottalaiset osallistuu johonki taisteluun vaik se kestäiski vaa kaheksan tuntia ni onhan se nyt muistomerkin arvonen asia!

Se minua huolestuttaa ettei koulussa tuosta ruotsalaisten uroteosta ikinä ole mainittu mitään? Tekis mieli vaatia rahat takas, mutta kun kuulun siihe ikäpolveen joka sai lyijykynätkin talonpuolesta ni en kehtaa täs hirveesti ruveta laskuja kirjottelemaan vajaasta opetuksesta.
Tai vaihtoehtoisesti Ippa ei ole jaksanu minulle erikseen just tuon tunnin sisältöä selittää kun olen tunnilla touhunnu jotain muuta. En tosin itse usko tuohon jälkimmäiseen vaihtoehtoon, sillä Ippa oli hyvinkin tunnollinen.

Kultalan Kasino

Lomat on nyt tältäerää vietetty ja tänään pääsinkin pitkästä aikaa ajelemaan mopolla duunista kotiin oikopolkuja pitkin.
Ja löytyikin jälleen todella mukavia reittejä.

Kultalan oli pieni kioski Kultalassa. Oikeesti en aikasemmin edes tienny et tuollanen paikka on olemassa ku . Mut nyt tiijän 😉

eikä tässä kaikki, Kultalan kasinolla on motoristi-ilta aina maanantaisin ja sinnehän tulikin yllättävän paljon mopoja ja hienoja mopoja. Olipa joukossa jokunen tuttukin.

Haaveita

Pikku-Aa kävi erityis(enlahjakkaiden)lasten rippileirin. Siellä lapset saivat piirtää oman kuvansa ja kertoa haaveistaan elämänsä suhteen. Piirrokset olivat esillä rippijuhlissa ja ei ollut kovin vaikeaa erottaaa Pikku-Aa:n piirrosta 😉

Olen saattanut joskus sanoa että Pikku-Aa on niin äitiinsä tullut, mutta kun noita haaveita katselee niin saattaaa olla että hän on jotain piirteitä perinyt minultakin 😉

Viikonkuva 32/2016

Geocache GC64YGH – Metsys

http://coord.info/GC64YGH
Jälleen kätköiemässä Pikku-Aa:n kanssa. ensi etittii muutama kätkö, sit hilpastii pokestopille. Jälleen oli vuorossa kätkö jonne näköjää pystyi kuin pystyikin ajamaan beemerillä perille asti. Sieltä ei kuitenkaan ollut oikopolkua Pokeareenalle joten jouduttiin tulemaan metsästä pos omia jälkiä seuraillen.
Ootteko muuten pannu merkille et metsään on paljo helpompi ajaa, kuin sieltä pois?

Matkantejoa

Aikaisemmin ku ajeltiin ni Pikku-Aa katseli maisemia,  mut nykyään häät vaan metsästää pokemoneja

Haltialan tila

Käytii Pikku-Aa:n kans eilen Haltialas. Ja jestas et siel olikin paljo prätkiä.
Viimeks kun oli Timpan kans käymäs ni olisko ollu 10 prätkää paikalla.
No nyt oli vallan mahottomasti.

Kuten nämä, varsin erityyliset baggerit

Pikku-Aa:ta kiinnosti tälläkertaa pokemonit enemmän ku prätkät

Rippikoulukuljetuksia

Kovin on monivaiheinen tuo Pikku-Aa:n rippikolukyyti.
Ensi mennää prätkällä Porkkalan kärkeen ja sieltä jatketaan veneellä Räfsöseen.
On se helppoa.
Toista se oli ennenvanhaa kun minäkin jouduin hiihtäen ja kävellen kulkemaan rippikouluun läpi tuulen tuiskun. Susia ja karhuja piti hätistellä, henkensä uhalla piti ennenvanhaa rippikoilukin käydä

Ylämaan Hitonpesä

Silläaikaa kun veteraanirallin osanottajat tutustuivat bunkkerimuseoon niin mekin päätimme painua maanalle.

Päätimme käydä tutustumassa Ylämaan Hitonpesään joka on erittäin erikoinen joka on syntynyt rapakiveen pikkuhiljaa murenemalla.

Sisälle luolaan menee kaksi kulkutietä joistamahtuu aikuinen kulkemaan mekkein suorana, senverran pitää kumartua että osoittaa kunnioitusta luolalle.

Aikaisemmilla käynneilläni on minulta jäänyt huomaamatta että luolan perällä on toinen onkalo johon pitää mennä konttaamalla, mutta itse perimmäisessä onkalossa mahtuu aikamies seisomaan suorana

Pikkaisen tuli luolaa isonnettua kun oli pakko kokeilla kuinka rapeaa materiaalia seinämät ovat, ja kylläå tuonne pystyisi lusikkahaarukka menetelmällä melko helposti tekemään lisää huoneita

Mustasuon Jatulintarha

Veteraanirallissa Lauantaipäiväksi on tarjolla ajeluretki johonkin alueella mielenkiintoiseen mestaan, joka tälläkertaa oli lähistöllä sijaitseva bunkkerimuseo. Sattuneesta syystä olen bunkkereita nähnyt ihan tarpeeksi joten päiväohjelmaksi piti keksiä jotain muuta. Niinpä lähdettiin muutaman kaverin kanssa ajelemaan ja katselemaan muita mestoja, kuten Mustasuon jatunlintarhaa.

Tarkkaa syytä ei ole tiedossa mitä nämä tarhat ovat ja mitä ne edustavat. Tämän tarhan on löytäny nuori koulupoika Imari Varpio vuonna 1958. Toson minä olen sitämieltä että Ilmari aikansa kuluksi asettteli nämä kivet itse kun pinnasi koulusta.

Jatulintarhat ovat ajoitettu vuosille 1200-1700 jkr kivien rapautumiseen perustuvan menetelmän avulla.

Juuri tämä tieto on mahtavaa ja sen avulla pystyy suhteuttamaan Suomalaisen/Suomalaisten erinomaisuuden maailman kansojen keskuudessa.
Ajatelkaapas!

Kiinalaiset rakensivat pirunmoisen muurin jo ennen ajanlaskumme alkua
Egyptiläiset tekivät pyramidejä jo parituhattavuotta ennen ajanlaskumme alkua
Taj Mahal Intiassa rekenneltiin 1600 luvulla
Roomalaiset rakentelivat Colosseumin ajanlaskumme alussa ihan vain järjestääkseen sirkushuveja
Saksalaiset rupesivat rakentamaan mersuja 1500 luvulla
Amerikkalaiset järjestivät mielenosoituksia vapaamman aselain johdosta
Venäläiset rakensivat volgaan ilmastointilaitteen ja mitä tekivätkään Suomalaiset silläaikaa?
Asettelivat kiviä rinkiin!

Veteraaniralli 2016 Virolahti

meni ja oli minusta järjestetty todella komeissa puitteisa ja koska ilmakin oli suosiollinen niin eipä ole moittimista mistään. Eli iso kiitos järjestäjille minunpuolestani!

Vaikka läksin reissuun yksin niin ei tarvinnut yksin olla ja olikin mukava tavata tuttuja ja tuntemattomia ja puhua mieliaiheestani eli moottoripyöristä.

Minusta Veteraaniin mennään tapaamaan ihmisia ja katsomaan pyöriä, niinpä tapasinkin jälleen paljon ihmisiä ja näin komeita mopoja. Tässä koosteessa kuvia joistain mopoista. Viikonlopusta jäi hyvä mieli eikä edes sunnuntain kotimatkan kovat vesisateet latistaneet mielialaa.

Viikonkuva 31/2016

Makaus vuoden 2016 veteraanirallissa on pystyssä




Makaus vuoden 2016 veteraanirallissa on pystyssä

Originally uploaded by nieppi


Lähetetty Sony Xperia™ ‑älypuhelimestani

Kummaa ramppaamista

Aamulla lähettii prätkäajelulle, toi jäi toho. Kun tultii takas niin oli tossa vieläki. Illal lähettii uudestaa prätkäajelulle ja oli tuos vieläki. Nyt kun tultii kotiin ni toi tuossa säkissä näyttäää siltä et se yrittäis sanoa et lopettakaa toi eestaas ramppaaminen ja antakaa mun nukkua rauhassa.

Viikonkuva 30/2016

Pikanen kierros Ahvenanmaalla

Saatii Karin kanssa pikkase vapaata ni päätettii lähtä mopoilla Ahvenanmaalle. Hyvään saumaan sattui tämä meidän reissu sillä ilmat oli mitä mahtavimmat, eli pelkkää auringonpaistetta.

Alkumatka ajeltii pikkuteitä sadetutkan mukaan sateita väistellen kunnes päästii Vuosnaisiin iha viimehetkellä ennen laivan lähtöä. Åwan saarella olikin jo ja Marita satamas vilkuttelemas. Oli mukava tavata reilun parinkymmenenvuoden jälkeen.

Seuraava päivä ajeltiinkin edestakas Brändön saarta eli kaikki tiet läpi hiekkateitä myöten. Siin vaihees aateltiin et olis pitäny lähtä aamun ekalla laivalla eteenpäin eikä  jäädä odottelee sitä kolmenlaivaa.

Ahvenanmaalla sit ajeltiinkin saaren laidasta toiseen välillä jopa maanalla vierraillen, Yö saarella vietettiin Kattnäsin leirintäalueella jossa meilla oli hieno rantatontti. Viiminen yö saarella vietettiinkin Hummelvikenin satamassa M/S knipanin salongissa .

Tässä viel muutama kuva mukavalta reissulta

Viikonkuva 29/2016


Korkeus merenpinnasta 118 metriä

Geocache GC25A68 – Venekallion tunneli

http://coord.info/GC25A68
No nyt meinas iskeä korkeanpaikankammo.

Pakkohan se oli kurkata reunanyli.
Ei saa kertoa Jaanalle et oltiin tällases paikas Pikku-Aa:n kans, hää vois sanoa pahasti 😉

Ei ollu tiekään tänne kovin kummonen, varsinki kun tien päässä oli puomi et jouduttii peruuttamaan takas. Onneks on peruutuskamera, muute ontas tuolla vieläki 😉

Geocache GCGGFA – Lapinsalmi – Repovesi

http://coord.info/GCGGFA
Pikku-Aa:n kans jälleen kätköilemäs. Tälläkertaa hieman komeemmissa maisemissa

Onnea Minä ja Jaana!

15.7.1988 eli 28 vuotta sitte tänään päätti mennä kihloihin kanssani Jugoslaviassa pienessä Ninin kylässä. hajos, mutta meidän kihlaus se kestää!

Siitäkin huolimatta että mulla oli “Freddie” nahkahousut, Marimekon paita, söpö passipussi kaulassa ja kaiken kruunasi tosimagee takatukka!

Vielä kerran onnea me!