Tänään päätin vierailla historiallisesti tärkeässä kohteessa, joka samalla valoittaa Suomalaista mielenmaisemaa.
Ennen sentään tiedettiin mikä tässä maassa on oikeasti tärkeää ja puolustamisen arvoista, nimittäin viinatehdas!
Niinpä Rajamäelle onkin rakennettu viinatehtaan suojaksi kaksi valtavan kokoista tykkitornia
…Mitä en ole ikinä ennen kokeillut. Nimittäin menin Suzukilla crossiradalle. Nurmijärvel on jonkun pieni rata ihan motarin kupeessa ja muun teki niin mieli käydä kokeilemas et menin vaik rata oli ketjulla suljettu.
Pakko sanoa et hyvin tarkeni taas vaik ei ollu kahvalämppärit päällä. Mun mopos oli väärät renkaat, liianvähän joustoja, se oli liian painava liian iso ja liian musta. Eli lyhyesti sanottuna väärä pyörä.
Olen käyny joskus parikytvuotta sitten kuussatasella tt-jammulla radalla ja sekin oli liian iso ja painava, mut ei se niin huono ollu ku tää suzuki.
Eli tämän runsaan mutta kattavan otannan perusteella voin sanoa että Yamaha on parempi crossiradalla kuin Suzuki, kenenkään on turha muuta väittää sillä olen itse kokeillu.
Aluksi se vaikutti hyvältä idealta lähtä ajelemaan pientä metsäpolkua.
Niin kunnes se loppui lammenrantaan.
Äkkinäinen olisi jo tässä vaiheessa ymmärtänyt kääntyä takaisin, mutta minä en peruuttele. Huomasin nimittäin että lammen pystyisi kiertämään eikä tarvitsisi ajaa kuin pienen vitikon läpi niin pääsin toiselle polulle joka jatkui lampea kiertäen.
Suzukin vilkut ei näköjään ollu suunnniteltu vitikon raivaamiseen 🙁
Piti lähtä Pikku-Aa:n kans sivarimiittiin, mut bemarin vaihelaatikko rupes pitää niin kovaa mekkalaa ettei sitä pystyny enää stereoilla ylittään joten jouduttii lähtee autolla.
Eipä siinä saatii houkuteltu Kari ja pojatkin asuntovaunulla Sysmään joten vietettiin tuollanen veljesten ja serkusten karavaani viikonloppu.
Tuossa muutama kuva reissulta
Oltii viikonloppu Sysmäs sivuvaunujen syysmiitis. Kari ja pojatkin tulivat eli koossa oli melkoisen äänekäs kundilauma.
Mä sit jotenki diggaan syksyä. Vaik se onki jotenkin ristiriitasta sillä sehän meinaa väkisinki pientä taukoa noihi mopojutskii. Jotenki maailma on vaa kauniinpaa katella ja haistella syksyllä. Tänääki oli oikee mukava ajella Tampereelta kohti kultarannikkoa kun ilma oli raikas eikä sateen kastelemat hiekkatietkää pölissy yhtää. Oikeilla reittivalinnoilla ei ole juurikaan muita tielläliikkujia, eli melko rauhassa saa ajella.
Tänään ajoin ekaa kertaa duuniin uudella ledivalolla.
Hankin suzukiin tuollaisen Cyron ledipolttimon tuoho H4:sen tilalle.
Ja kylläpäs sitä valoa tulikin, näkee jopa märän tienpinnan ja muita tiellä liikkujia, kuten puumia ja kettuja. Ne puumat tais kyllä olla niissä autoissa mitä ohittelin ja ketut niiden puumien päällä, mut näimpäs siis nekin.
Tuossa ledissä on kaksi pikkusormen kynnen kokoista lediä lyhkäsille ja yksi pitkille valoille. Eli lyhkäsillä näkee oikeesti, mut pitkillä ei yhtää paremmin ku ennenkää ehkä jopa huonommin ku ennen. Lisäksi tuon polttomon kannassa on jonkinnäköinen jäähdytyssysteemi, eli kun valot laittaa päälle lähtee polttimon perässä pieni puhallin päälle joka pitää ledit viileenä. Tosin moottoripyöräkäytössä ja Suomen kesässä saattais pysyä ledit viileenä ilman puhallintakin 😉
Pitkät taitaa olla lähinnä siks että häikäsen paremmin vastaantulijoita. Sillä kaikkihan sen tietää että tosimotoristi ajaa päivisin pitkätpäällä ja pysyy pimeellä kotona.
Tänään päätin että ajelen suorinta ja nopeinta reittiä kotiin, olisinpahan kerranki ajoissa kotona.
Motarilla kävi kuitenkin pieni ”läheltäpiti” tilanne.
No paskat se mikää läheltäpiti tilanne ollu, vaa täydellisen tyttömäistä pakokauhua ja paniikkia!
Ajelin kaikes rauhas kotiakohti aurinkoises ilmas pikkasen hymyillen, eli hymy meni korvast korvaa ku oli taas nii mukava ajella. Ajaessa rupes tuntuu niinku tuuli heiluttelis hiuksia korvaavaste, sit hiffasin et vittu mä oon kalju ja mul on kypärä päässä eli tuuli ei heiluttele mitää! No nyt tuli paniikki ja täydellinen pakokauhu, onneks olin just motarilla liittymän kohalla. Täydest vauhdist liinat kii ja yli oikee kohti ramppia. Pikkase meni rampist pitkäks ja löysin itteni nurmikolta jonne rojautin mopon kumoo ja repäsin kypärän päästä ja alotin repii kypärän pehmusteita irti.
Ei löytyny mitää kypärästä eikä korvasta ja uskokaa huviksenne et tutkin molemmat ton paniikin jälkee melko tarkkaa, mut ei mitään?
No tästä kokemuksesta mun lapsenmieli järkky niin pahasti et päätinki ajaa suorinta tietä Porkkala Cafeen syömää lohtupullaa. No nyt löyty se mun femiini puoli kun vaati oikee lohtupullaa ettei mieli järky.
Tämä siitä seuraa kun viettää päivät akkalaumassa! (no nyt se taas lipsahti äänee, tarkotin tietysti ihanien pimujen seas) Säikkyy pikku öttösiä ja kaipaa lohtupullaa, perkele! Kohta varmaa rupeen himassa vaihtaa verhoja. Mä alan olla niin loman tarpeessa!
No Porkkalassa oli onneks motoristi-ilta ja pääsin puhuu äijienkans prätkäjuttuja, se vähä helpotti.
Porkkalas oli myös magein Darra ikinä!
Löysin tänää ihan mielettömän mageen oikopolun Tampereelta Öbiksee. Luultavasti toi mun oikopolku myös oikas ihan älyttömänti sillä kerkesin kotiin ennen yhdeksää. Menin Tampereen motarin yli kuusi kertaa ja ali neljä kertaa ja vasta sitten tuli ensimmäinen umpikuja! Eikä sekään ollu mikään oikee umpikuja sillä matkaa pääsi jatkamaan kätevästi metsäpolkua pitkin (Tosin parin kilometrin ajamiseen meni aikaa noin puolituntia, jos haluaa ajamiseen haasteita niiin kannattaa ehdottomasti mennä katupyörällä ja katurenkailla vesisateessa lehtimetsään) Tämänjälkeen ajelin neljä kierrosta vinttikoiraradalla ennenkuin pääsin takas tielle. Myönnettäköön että yksi kierros olisi riittänyt, mutta halusin parantaa aikaani.
Reittivalinnassani oli sekin hyväpuoli kun loppuunajettu takarenkaani oli sateella älyttömän liukas niin hiekkatiellä se on aivan yhtäliukas satoi tai paistoi.
Eli jos olet vailla hyvää kartanlukijaa vaikka maailmanympärimatkalle, niin tässä sinulla olisi sellainen!
Otan vastaan työtarjouksia kohtuuttoman suurta palkkiota vastaan (plus tietysti ylläpito, mutta olen pieniruokainen) Joten kaikki maailmanympärimatkaa suunnittelevat ottakaa rohkeasti yhteyttä.
Aluksi tämä vaikutti hyvältä reittivalinnalta.
Näin viikolla lehdessä tuollaisen otsikon. Sen enempää juttua lukematta ajattelin että tähän mielenilmaukseen minäkin otan osaa.
Vaikka en mikään innokas ammattiyhdistysaktiivi olekkaan niin tähän oikein valmistauduin etukäteen. Otin perjantaiksi lomapäivän ettei tarvitsisi mennä töihin, kävin Alkossa hakemassa punaviiniä ja Prismasta juustoja.
Olin siis valmistautunut oikein kunnolla.
Torstaina sänkyyn odottavalla mielellä ja hieman innoissaan, olin niin innoissani ettei uni meinannut tulla ja valvoinkin melkein kolme minuuttia ennekuin sain unenpäästä kiinni.
Tänä aamuna heräsin hieman tavallista aikaisemmin hieman jännittyneenä siitä mitä päivä toisi tullessaan.
Otin varovasti peiton reunasta kiinni ja kurkkasin peitonalle. Ei seisonu! 🙁
Taas mitä järkyttävintä ylilyöntiä lehdistöltä, turhaan innostuin ja nyt taas masentaa.
Juon pullon punkkua murheeseen ja elättelen toiveita että edes nuo hallituksen esittämät leikkaukset onnistuu ja pääsen vihdoin eroon noista jenkkakahvoista…
Läksin tänää ajelee kotiin ja ajattelin et matkalla hieman katsastan tuota vaihtoauto tilannetta. Onhan tosiasia et talvi tekee tuloaan ja Jaana on sanonu etten saa ajaa mopolla koko talvea.
Olisi siis hyvä varautua ja katella hieman vaihtoautoja.
Mutta nytpäs tässä kävikin vallan mainiosti. Tapasin nimittäin mukavan ukkelin jolla oli kokonainen autokauppa myytävänä. Harmi ettei kauppa ollut vielä aivan valmis ja myytävät autotkin tulisivat vasta myöhemmin syksyllä. Kaupasta tulisi kuulemma todella iso, suorastaan yksi Suomen suurimmista autokaupoista ja myytäviä autoja tulisi satoja ellei jopa kymmeniä.
Taisi siis käydä niin että minusta tuleekin tämänmyötä autokauppias.
Käyn kuitenkin vielä Tampereella duunissa niinkauan kunnes autokauppani valmistuu jonka jälkee lopetan nämä ostohommat ja ryhdyn tähtimyyjäksi omassa autokaupassa.
Olenkin jo opetellut muutamia autonmyynti lauseita kuten:
– Siskollani on juuri sama malli, eikä siinä ole ollut ikinä mitään vikaa!
– Tuo on ainut automalli jonka suostuisin äidilleni myymään.
– Se on sokean papin vanha auto eikä hän ikinä ajanut sillä, ainoastaan käytti vuosittain huollossa.
– Tuo on aina säilytetty kuivassa, lämpimässä tallissa eikä sillä ole ajettu sateessa.
Uskon että musta tulee hyvä autonmyyjä. Olen jopa hieman innoissani. Kyllä nyt kävi kerrankin mäihä!
Kävin tänään torilla jossa tapasin mukavan miehen, joka tosin näytti aivan kirgisialaiselta vuoristopaimenelta. Omien sanojensa mukaan hän oli Venäjän sotataloustieteen tohtori nimeltään Sergei. Hetkenaikaa juteltuamme Sergei kertoi että hänellä on väliaikaisesti pieni ligvititeettivaje joten, joten hän kauppasi minulle omaa tytärtään. Minä sanoin että minulla on ihan tarpeeksi lapsia joten kieltäydyin tarjouksesta. Sergei kertoi että ei minun tarvitsisi tytärtä ostaa vaan voisin vuokrata tytön vaikka tunniksi. Minä ihmettelin että mitäs järkeä siinä olisi. Miksi ihmeessä joku haluaisi vuokrata murkkuikäisen tytön tunniksi kiukuttelemaan?
Sergei sanoi että jos tyttö ei kelpaa niin hänellä olisi Nivan takapaksissa urut myytävänä. No tästähän minäkin innostuin joten eikun urkukaupoille. Sergei kertoi että nämä olivat Stalinin urut. Minä en tiennytkään että Isä aurinkoinen oli musiikki miehiä.
Ostin urut ja köytin ne Suzukin tarakalle ja päätin lähtä läheiselle hiekkakuopalle harjottelemaan. En kehdannu jäädä torille soitteleen kun en oikein vielä osannukkaa. Ajoin hiekkakuopalle ja säikähin kun äijät siel osotteli aseilla ja rupesivat huutaa et tuu hullu pois sielt ampumaradalta! Olin siis menny epähuomiossa ampumaradalle. No en antanu sen häiritä vaa kaivoin urut esiin ja aattelin et pikkasen soittelen. Ukot huus et vittu mikä hullu ja läksivät kauheel kiireel pois.
Koska rupes vähä ripsii vettä ajoin mopon kätevään katokseen siksaikaa kun soittelisin uruilla.
Urut oli iso pettymys Laitoin virrat päälle ja rupesin soittaa ni urut vähä vihels, savus ja lenti ujeltaen pois.
Perkele et harmitti tollanen ku hyvät urut tollee hajos.
No urkujen soitto ei ollu mun juttu, taidan kokeilla seuraavaks jotain puhallinsoitinta. Sergeillä oli myös sellanen kätevä ”torvi” nimeltään Bazooka! Taidan kokeilla sitä enskerralla
Onneks kerkesin ottaa pienen videopätkän kun mun urut lens taivaalle.
Tunsin itteni petetyksi ja läksin pettyneenä ajamaan kotia kohti. Matkalla huomasin Lempäälässä et joku hullu oli räjäyttäny ideaparkin, ja mä en ollu huomannu mitään vaik olin melkei vieressä.
Onneks löysin automaatin ennenku bensa loppu
Tuonko tullessani pienen purkillisen punkkua?
Juur kun minust alko tuntua että nyt menee tosi hyvin, niin huomasin makaavani mahallani pää pensaassa.
No siinä maatessa aattelin että jos tästä pitää jotain positiivista hakea niin koska mulla on pää pensaassa niin kukaan ei näe mua nyt, se vähän lohdutti koska teki hieman kipeetäki mut sitä en myönnä.
Pakko myöntää et oli pirun painava nostaa pystyyn, enkä olis saanukkaa ellen olis näin pirun vahva.
Pitänee jatkossa hieman miettiä uudelleen noita oikopolkuja ja pitäytyä siinä että tie pitää olla, ainaki jonkinlainen.
Rakastu rantakaupunki Riihimäkeen! Näin luki aikoinaan Riihimäen kaupungin teettämässä matkailuesitteessä. Onneksi sitä kerettiin jakaa kaupungin toimesta vain neljävuotta ennenkuin joku hiffasi että Riihimäellä ei ole vettä ku vesijohtoverkossa. Tuo mainos kuitenkin jätti jälkensä ja näinollen Riihimäestä muodostuikin ajankuluessa suomessa myytävien laivamaalien keskus. Riihimäeltä kun on kaikkiin rantoihin aivan yhtäpitkä matka, paitsi tietysti niihin rantoihin jotka sijaitsevat hieman kauempana.
Tästä riemastuneena Riihimäen kateellinen naapuri elikkäs Hyvinkää teetti Riihimäen nimissä uuden matkailuesitteen joka alkoi sanoilla Ruma ku Riihimäki,ei kannata edes silmiä avata! Kaikkihan me tiedämme että tuo oli vain kateellisten panettelua ja Kauniissa Riihimäessä vai pitäisikö sanoa että Riihimäellä on vaikka mitä nähtävää.
Kuten nyt vaikka Maailman korkein Riihimäkeläinen lipputanko. Jota käytiin Pikku-Aa:n kanssa ihmettelemässä kesällä
Eikä tässä vielä kaikki sillä Riihimäeltä löytyy myös aivan mahtava kelo!
Tämä on mahtavaa, Riihimäkeläiset ovat niin ylpeitä isosta puustaan että ovat tehneeet siitä suojelukohteen.
Kormun korven komea kelo! En ollenkaan halua ottaa kantaa kuinka järkevää kuolleen puun suojeleminen on. Toisaalta jos Riihimäkeläisten itsetunto on kiinni pystyynkuuolleeessa puussa niin voisin suositella että rupeisivat ihan tuotapikaa suunnittelemaan jonkinsortin pönkiä puun ympärille ettei se pääse kaatumaan.
Lisäksi Riihimäellä on nähtävää esimerkiksi toi… No nyt se unohtu. Mut lisäks siel on paljo noit julkkiksia ainaki se yks Riihimäkeläinen muija ja sit se yks minkä talo homehtu.
Niin et on siel vaikka mitä ja vaik ketä. Mahtava paikka.
Ei Kuvassa ei ole lakupussi vaan ihka-aito kiinalaisten pikkulasten tekemä kahvanlämppäri setti.
Sillä vaa eoäilin että tuo olis pikkulasten tekemä, sillä kukaan aikuinen tuskin suostuisi tuollaista tekemään hintaan 3,50 joka sisälsi postikulut Honkongista Suomeen.
Asentelin ne nyt jokatapaukses paikoilleen ja pikaisen kokeilun jälkeen kaasukäsi lämpenee hyvin, mut kytkinkäsi ei niinhyvin johtuen paksummasta kahvan tupesta. Toisaalta eikai kolmel eurolla voi odottaakkaan että molemmat kädet lämpenis samaa tahtia. Asentelin ne releen välityksellä ettei sinne voi unohtua virrat päälle kun mopon sammuttaa, ei sitten suotta ole aina akku tyhjänä.
Nyt koska meillä on uusi talo hankittuna niin päätettiin Pikku-Aa:n kanssa käydä hankkimassa uus sohva meidän uuteen kotiin.
Löydettiinki todella hyvä putiikki jossa oli myynnissä hienoja vintake sohvia. Myyjä kehui että nämä ovat aitoa retroa eikä mitään uusiotuotantoa.
Nämä ovat kuulemma niin autenttisia että osassa sohvista on hiirenpesätkin valmiina, ja toisin kuin Ikean vastaavat sohvat niin näitä sohvia ei tarvitse rakentaa kotona mistään rakennussarjasta.
Lähettii Pikku-Aa:n kanssa talokaupoille. Löydettiiki melko mukava talo kauniista maisemasta jossa naapureistakaan ei ole haittaa.
Myyjä vaikutti luotettavalta kaverilta ja hän kertoili meille talosta varsin asiantuntevasti.
Talossa on välimerentyyliset ikkunaluukut, jotka on hyvä sulkea jos vaikka myrsky yllättää. Lisäksi talon erikoisuus on planetaariokatto. Kun talossa sisällä katsoo päivällä ylöspäin niin näky on todella sanoinkuvaamattoman kaunis, on kuin katsoisi välkehtivää tähtitaivasta. Tämä erikoisuus tosin nostaa hieman talon arvoa, mutta myyjä kertoi että se myös säilyttää arvonsa. Ainut haittapuoli kuulemma on että sateella saattaa hieman tihkua vettä sisään, mutta talo on kuulemma siitä erikoinen että vesi menee myöskin itsestään takaisin ulos erityisen harvan lattialaudoituksen kautta. Myyjän mielestä tämä on todella nerokasta sillä muutoinhan talo aikaamyöten täyttyisi vedellä.
Lisäksi talon ehdoton erikoisuus on niinsanottu mikrorihmastoilmastointi. Tämä kuulemma takaisi että talo pysyy kovimmillakin helteillä mukavan tasaisen kosteana eikä tässä talossa kuulemma tulisi yllätyksenä samanlaisia sisäilmaongelmia kuin Riihimäellä sattui Katajan talossa.
Talo on oikein viehättävä ja talon kovalla rahalla patinoitu ulkonäkö on joka euron arvoinen.
Myyjä vaikutti todella rehdiltä ja hän luovuttikin talon avaimet meille 5000 euron käsirahaa vastaan. Paperit talosta kuulemma tehtäisiin ensi viikolla kun myyjä oli ne nyt kuulemma unohtanuyt siskonsa luoksen Tartoon.
Niin että ämua saa nyt onnitella ku olen talon omistaja
Löydettii Pikku.Aa:n kanssa O.Laaksosen veli A.Laaksonen
Tossa autossa oli hullunhauska tarra jossa luki et yhdet vielä ja sitten lasku!
Nyt taitaa olla sen laskun aika
Oli jääleen kotimatkan oikopoluilla mukavia reittejä, Olipa matkalla Saukkolan EK:kin mutta ei nyt ollut aika jäädä ajamaan rallia, joten ohittelin kaikki ralliautot että kerkesin ajoissa kotiin
Ei mikätahansa lätäkkö vaan niinsanottu vesielementti. On se hienoo olla sivistynyt
No siin oli geokätkö http://coord.info/GC4FCVJ Enhä mä muute olis tajunnu tuonne mennä
