Olipas mukava päivä

Tällasia päivä pitäis olla useammin.
Mentii tyttöjen kans harrastaan työhyvinvointia Suomenlinnaaan, kierreltiin saarel ja kuunneltiin saaren ja rakennusten historiaa. Kiitokset Ollille oppaana toimimisesta.
Ja mikä parasta oli tarjolla mun lempiruokaa eli ilmainen lounas! Siit mä tykkäsn?
Ilma oli mitä mahtavin kun käytii käppäilemäs telakal ja tutustuttiin vesikkoon. Ja koska Vesikkoa korjattii öbiksen korjaamolla ni tavallaa en edes liiotellu kun kerron tytöille et se on mun tekemä 😉
Täs viel Ollin ottama kuva meidän jengistä

Eikä täs viel kaikki kerkesin illal Porkkala Cafen kauden päättäjäisiin ja sain puhuu äijien kans lempiaiheestani eli moottoripyöristä.
Ja illan tietysti kruunas grillimakkarat jotka cafe Porkkala tarjos kauden päättäjäisten kunniaks

Paketti tuli perille!

Jaa että mikäkö tuli? No pakoputki Suzukiin.
en ole kehannu Suzukilla ajella kun se on huutanu ku hornetti. Se taas on johtunu siitä et siitä oli kaks käyrää neljästä menny poikki. Ei noi näköjää kestä noi Suzukit 23 vuotta ja nyt jo pakoputki puhki. Mutta iso kiitos Englantilaisille lajitovereille putken lähettämisestä.

Olen aina pitäny noita saarivaltojen edustajia vähä hölmoinä. Ne aina jollain käsittämättömällä murteella selittää silmät kiiluen teenjuonnista tai pallonpotkimisesta ja kehtaavat vielä väittää että puhuuvat englantia, vaik siitä ei ota millää tolkkua mitä höpöttäävät.
Kuka tahansa Suomalainen rallikuski osaa puhua selvempää englantia ku noi teenlipittäjät. Jos ette usko ni kattokaa täsätä. Mutta koska he ymmärsivät lähtä eeeuusta ja romahduttivat punnan hinnan lähtiessään niin että minä sain pakoputken halvalla ni minä olen valmis perumaan hieman puheitani tuosta englesmannien hölmöydestä… Mut ihan pikkasen.

Niin no nythän tässä olisi sit vielä tuo asentamisen vaiva ja tekisikin mieli pitää huomenna ”saikkupäivä” ja jäädä kotiin laitteelee uutta putkistoa paikoilleen, mutta olen aivan liian tunnollinen tuollaiseen vilpilliseen toimintaan (toivottavasta esimieheni näkee tän tekstin ja esittää mulle lisää liksaa tai ees mitallia kun olen niin tunnollinen)

Noh ompahan viikonloppuna puuhaa kun ryhdyn putkenvaihtohommin.

Valokuvatorstai ”Paluu”

Valokuvatorstain 416:sta haaste on ”Paluu”.
Tämä on viimeinen valokuvatorstain haaste, sillä valokuvatorstai siirtyy pelkästään facebookiin ja instagramiin. Tämä on minusta sääli. Mutta olkoon tämä sitten minunkin viimeinen valokuvatorstais kuva ja tämäkin muutaman päivän myöhässä, sillä en meinaa facebookin valouvatorstaita seurailla.

Paluu, eli paluu syysretkeltä Sysmästä ajeltiin todella komeissa ruskan värjäämissä maisemissa.

Syysretki Sysmään

Lähettii Pikku-Aa:n kans syysretkelle Sysmään kun siel oli sivareiden syysmiitti. Eli siis vietettiin viikonloppu demilitarisoidulla alueetta jossa kieltäydettiin aseista koko viikonlopun ajaksi. Minä olin hyvin varustautunut, sillä mulla oli mukana isa, poika ja yksi pullo pyhäähenkeä. Tata ja Mamma tulivat kieltäytymään aseista kanssamme viikonlopuksi.
Perjantai-ilta meni saunoessa ja syödessä, mitäpä sitä muutakaan. Lauantaina lähdettiin Pikku-Aa:n kanssa tutustumaan Päijät Hämeen luonnonpuistoon joka olikin oikein hieno paikka ja metsäretkeily kannattaa aina. Illalla jälleen saunottiin ja käytiin Pikku-Aa:n kanssa uimassa vaikka Axelia se hieman jänskätti, mutta reippaasti tuli veteen ja pois sieltä suorastaan nopeasti 😉

Tässä viel muutama kuva reissulta

Puskaparkkilaisen arkea

Kyllä on ollu taas ihan mahottoman hankalaa ja surkeeta, kun on pitäny majottua tuonne pitkin mettiä.
On joutunu olee melkein täydellises hiljaisuudes keskel luontoa, ainoastaa linnut sillotällö huudellu.
Siitä tulikin mielee et kuka vatipää on keksiny nimen laulujoutsen?
Ilmeisesti ei ole tuon nimen keksijä ikinä kuullu millasta perkeleellistä meteliä tuo lintu osaa pitää, enkä minä sitä ihan ensimmäiseks menis lauluksi kutsumaan. No onneksi nuo lähti kauemmaksi metelöimään, tuosta rannasta.

Niin ja niinku tuosta toisesta kuvasta näkeee niin rantakin on ihan surkee, ei pääse metsästä suoraan veteen vaa pitää ensin astua tuoho hiekalle ja sit vasta voi ruveta kahlaamaan syvemmälle. Vesikin on ihan märkää. Kylpytakin joutu ripustaa tuoho puuhu mikä oli ihan vinossa olis seki voinu suoraan kasvaa, mut ei.

Nokipannukaffet keittelin tuos rannas ja kattelin tummuvaa iltaa. Minä ja mun persoonat, eikä saatu edes pientä sisäistä väittelyä aikaseks.
Noh joskus vaa on hyvä olla….

Mopokuvahaaste 10/10

No nyt tulee sit se vihonviiminen kuva Askon mopokuvahaasteeseen.
Eli kuva 10
Kuva on leikattu Etelä-Suomen Sanomista joka ilmestyi sunnuntaina huhtikuun 18. päivänä 1999 kuvaaja: Pertti Louhelainen
Silloin Hornanveljet oli esiintymässä Lahden Prätkämessuilla.
Itse otettuja kuvia mulla ei tuosta touhusta ole, sillä käytännön syistä ajaminen ja kuvaaminen yhtäaikaa oli melko vaikeaa.
Tässä kuvassa siis ”Naurava Niemelä” ajaa kuolemaa uhmaten pystysuoraa seinää pitkin jylhä-äänisellä cz-moottoripyörällä.
Pää on ollut pyörällä tuon jälkeenkin, mutta tynnyrissä en ole enää vuosiin ajanut

Kissa perkele

Sunnuntai-aamu kaikki nukkuu ja on rauhallista ja mukavaa. Minä keittelin haffet ja aattelin et katselen telkkarist jotain aikanikuluks.
Mut mitä tekee kissa heti ku avaan telkkarin?
Se perkele hyppää välittömästi tuoho telkkarin etee ja rupee tuijottaa mua. No hätistelen sen pois ja käyn takas soffalle ja välittömästi ku persus koskettaa soffaa ni kissa pomppaa takas telkkarin etee. No ei sit katota telkkaria ;(

Stararompe

Aamulla näytti kovin harmaalta ja viileältä kun katseltiin Pikku-Aa:n kanssa ikkunasta pihalle. Ilma näytti oikeestaan siltä et nyt olis kaikki mahdollisuudet pikkasen masentua, eipähätää Pikku-Aa huudahdin!
Olen töissä tytöiltä kuullut että shoppailu auttaa juurikin tällaisissa tilanteissa. Eikun äkkiä lehti käteen ja selaamaan mihin voisi lähteä shoppailemaan. Kävipäs tuuri Japsistarat järjesti rompetorin ja aivan täs lähellä.
Ei muutaku kypärät päähä ja menoks..
Matkaa oli kuitenki sen verra et päätettii pikkase oikasta ja kun oikee hyvin oikasee ni aikaa kuluu yllättävän kauan joten pysähyttii Porkkalacafessa kaffelle. Ei ollu tarkotus ottaa mustikkapiirakkaa, mut se tavalaa ihan iteksee tupsahti siihe.

Kaffet ku oli hörppästy ni päräytettii Myyrmäkee, jo parkkipaikalla oli tosi hienoja mopoja ja oltiiki Pikku-Aa:n kans innoissaa, sisällä saatii hypistellä kaikkia kivoja koneenosia, lamppuja, katteita ja tankkeja.
Kyl ne tytöt tietää, tää tosiaa piristää mieltä. Ostimpa innoissani itelleni paidankin ettei tarvi ihan tyhjinkäsin palata kotiin.
Täs viel muutama kuva romppeilta

Mopokuvahaaste 9/10

Jahas ja tämä kuva on näkyjään otettu toukokuun 12:sta päivä vuonna 90. Albumiin oli kirjotettu et Jyväskylä-Laukaa väli.
Kysynkin nyt Ryde et mihin sul on ollu noinkova kiire et on pitäny ohi mennä?
Tämä siis mopokuvahaasteen kuva 9

Mopokuvahaaste 8/10

Jälleen laitan mopokuvahaasteeseen kuvan moposta jota oikeat paikkerit ei didä minään. Mutta mäpäs en olekkaan paikkeri vaa motoristi.
No Vespankuva siks että mulla koko touhu tavallaan alkoi Vespasta. Vespa oli ensimmäinen minun nimiin rekisteröity moottoripyörä, vai olisko siihen aikaan lukenu rekisteriotteessa että kevytmoottoripyörä. Minunkinn Vespa oli tuollainen punainen ja siinä oli kukkatarroja. Harmittaa ettei siitä ole ainuttakaan valokuvaa jäljellä joten laitan kuvan vuoden 2015 veteraanirallista, en tiedä kenen tuo kuvan Vespa on mutta os se ihan älyttömän komee

Mopokuvahaaste 7/10

Kyllä tämä mielestäni mopokuvahaasteeseen mahtuu, siitäkin huolimatta että jotkut poristit ovat sitämieltä että tämä ei olisi mopo ensinkään.
Mutta siitäkin huolimatta tuollainen pikku vaunu olisi mukava lisä bemunkin perään reissuilla.
Tämä kyseinen yhdistelmä bongattiin 2015 kesällä kun Pekan kans odoteltiin Turus laivaan pääsyä.

Pikkasen hipit vanhemmat

Onpas ollu kiva ettii vanhoja mopokuvia albumista, kun sieltä samalla on löytyny muitaki kuvia mitkä on jo unohtunu tai olis syytä unohtaa 😉

Kuten tämä missä pikkasen hipit vanhemmat on Järjenpään puistobluesissa. Onneks punaviinipullo ei näy kuvassa, kun siin on lapsiaki mukana.
Mut aatelkaas! enne sai mennä punkkupullon kans festareille, ei tarvinnu salakuljettaa….

Mopokuvahaaste 6/10

Kaivoin jälleen uuden kuvan mopokuvahaasteeseen.
Kuva on ehkä vuodelta -93 tai sitten ei ole, ei millään voi kaikkea muistaa.
Mutta sen muistan että tuossa oltiin motoristien pilkkipäivillä jossain Porin lähettyvillä. Ja oli ihkuu meil oli Pekan kans melkein samanlaiset Darrat

Mopokuvahaaste 5/10

Tälläkertaa otinki mopokuvahaasteeseen kuvan Villen Intikasta.
Kuvahan on otettu Öbikses kesken duunipäivän kun oli ihan pläkä keli ja usvaa juur sopivasti hevonselällä.
Eli aika ankeissa oloissa sitä onki joutunu välil duunia paiskimaa 😉

Mopokuvahaaste 4/10

Jatketaas taas Askon mopokuvahaastetta. eli vuorossa kuva 4
Nyt en ole aivan varma vuosiluvusta, mutta kyseessä lieneen vuosi 94.
Kuva on itäpyörärallista joka perinteisesti oli alkuvuodesta joten kuvassa todellakin näkyy vielä siellätäällä lunta.
Mutta mäin spektaakkelin omaisia esityksiä oli itäpyörärallissa 90- luvun alkuvuosina.
En ole itäpyörärallissa käynyt varmaan kymmeneenvuoteen, mutta jos kyseistä koitosta vielä järjestetään niin olisikohan aika jälleen osallistua rientoihin?

Internetti on ihmeellinen asia. Löytyi tällainen tieto että itäpyöräralli olisi vuonna 94 ollut Parkanossa.

Mopokuvahaaste 3/10

Tämän mopokuvahaasteen kuva onkin hieman tuoreempi kuin noiden aikaisempien. Tämä kuva on otettu Tänään kun kävin duunin jälkeen ajelulla.
Toisaalta tässä on juurikin sama bemari mikä näkyy tuon saapumunen Gambiaan kuvan taustalla.
Toki mopoon on tullut joitain ihan pikkiriikkisiä muutoksia tässä vuosien sasatossa

Mopokuvahaaste 2/10

Jatketaas taas Askon mopokuvahaastetta ettei unohu.
Eli kuvan 2 aiheena on saapunumen Gambiaan.
Niin ja kuvan alalaidassahan näkyy kätevästi että kuva on näpsästy tammikuun 6:s vuonna 95 eli kauan on aikaa siis!
Mutta vaik aikaa on kulunu ja dementiakin alkaa painaa ni vielä ne on nuo maisemat mielessä.
Kuvassa Ryde juuri adoptoidun perheensä kera 😉

Mopokuvahaaste 1/10

Sain Askolta mopokuvahaasteen, eli pitäis löytää 10 mopokuvaa. No vaikeaahan tämä minulle on, mutta meinaan yrittää jos löytyis ne tarvittavat 10 kuvaa.

Eli kuva 1 on mun ensimmäiseltä ihan oikealta moporeissulta
(aikaisempia ei lasketa sillä ajelin vespalla ennen tätä). Ajelin Stuuban ja Eijan kanssa Ahvenanmaan kautta Ruotsiin ja sieltä Norjaan.
Norjaa ajeltiin ylöspäin kunnes kurvattiin Suomen lappiin, sillä määränpäänä oli Taivalkosken kontio-ralli.

Pikkasen meillä meni nuo aikataulut sekaisin, sillä oltiin Taivalkoskella viikkoa etuajassa. No eipämitä vietettin siellä sit sellainen korkeanpaikan leiri jossa valmistauduttiin tulevaan kontioon.

Tässä kuvassa ollaan vielä Ahvenanmaalla ja näköjään kikkarapäisen Arin kokkausvuoro. Stuuba on ottanut kuvan ja vuosi oli -86…ehkä, en muista tarkkaan

Näkymät

Melko ankeat on taas matkalaisella näkymät makuuhuoneenikkunasta.
Kävin äske uimassa ja meinaan käydä aamullakin enne duuniin lähtöä.
Pakko kehasta et tää Siuron luontopulunranta on melko mukava yöpaikka

Viikonkuva 36/2016 (se palaa)

Jestas!
Se palaa eiku se toimii!
No nyt on ensimmäiset nokipannukahvit keitetty risukeittimel.
Pakko myöntää et olen kerranki hankkinu jotain todella hyödyllistä. Meinaan että kun maailman väestö on viittävailla poispyyhitty, luultavasti hetimiten tuon kahdeksannentoista haihurrikaanin jälkeen. Tiedän että ihmiskunnalta jotkut odottavat jokavuotista noin 15% taloudellista kasvua, mutta tosiasia on että kahdeksastoista haihurrikaani miltei tekee lopun ihmiskunnasta ja sen ylettömistä talouskasvuennusteista.

Mutta asiaan. Kun loppu on lähellä eikä biltemasta saa enään kaasua retkikeittimeen niin silloin minä olen kuningas, sillä minulla on risukeitin!

Toki tämä vasta oli ensimmäinen koekäyttö, mutta hyvä se on valmistautua.
Olen Kaupin saunassa äijiltä kuullut että koivu on parasta puuta lämpöarvoltaan, niinpä aloitin ripusolttimen koekäytön kaatamalla anopin pihasta ison pihakoivun.
Jestas että siitä tulikin hyviä risuja.
Eli noin suurinpiirtein lyijykynänpaksuiset risut kun katkoo noin kymmensenttisiks niin silloi on tuletkin helppo sytyttää.
Johtuen keittimen luonteesta risuja saa syöttää hiljalleen lisää että tulet pysyy sopivina.
Totuuden nimissä täytynee sanoa että tämä ei ole se kaikkein sopivin poltin esimerkiksi savustuspöntön alle, mutta nokipannukaffet tällä valmistuu mainiosti.

Ainut isompi ongelma täs on et mitä teen tolle loppu koivulle?

Skönärin alkuja

Löyty vanha kuva merimiesamiksesta. Kuvan on ehkä ottanu Atte, sillä häntä ei näy kuvassa.
Käsittääkseni osa tost porukast on skönellä vieläki ja onpa joku ajautunu ihan Tampereelle asti.