Videoita Murmanskin reissulta

Wolfi on tehny hienot videot meidän reissulta.
Linkitän ne kaikki neljä nyt tähän, olkaapa hyvä 😉

Muurmanskin reissu

Päätettiin Wolfin kans lähtä katsastamaan miltä näyttää elokuussa. Yllättäen myös läks mukaan ja aleltiinkin kolmistaa Muurmanskiin asti josta jatkoikin yksikseen kotiin.
Aikaa tähän oli varattu ruhtinaalliset 10 päivää joten mikään höpsönkiirettä meillä ei ollut.
Matkalle oli varattu kaksi välipäivääkin jolloin ei ajettaisi lainkaan. Ensimmäinen välipäivä vietettäisiin Viennan kemissä josta oli tarkoitus vierailla Solovitskyn luostarisaarella.
Toinen välipäivä vietettäisiin Muurmanskissa jossa kyllä riittäisi nähtävää ja koettavaa vaikka pidemmäksikin aikaa.
Pientä harmia oli matkalla kun Wolfin pyörästä meni perän laakeri kahdesti rikki. Voisin jopa sanoa että Wolfin perä on väljä, eikä nyt heti ajatella väärin tät asiaa.
Mutta Venäjänmaa näytti kauniilta, rumalta ja ystävälliseltä ja jätti minuun tämäkin reissu varmasti lähtemättömän jäljen ja hyvä niin sillä minähän olen näiden jälkien summa.
Tässä viel jokunen kuva reissulta

Viikonkuva 34/2017

Solovetskyn luostari

Matkalla Muurmanskiin vietimme ajamisessa välipäivän kun teimme pienen merimatkan Solovetskyn luostarisaarelle.
Vierailumme saarella oli vain pieni raapaisu, sillä useat matkailijat viettävät saarella kokonaisen viikon.

Minä ite

Viikonkuva 33/2017

Geocache GCQ1WT – Rest Stop Karhunpesäkivi

https://coord.info/GCQ1WT
Joutu  kivensisään kesken reissun

Nikkeli

Lähdettiin ajamaan Muurmanskista länteen kauniin aurinkoisessa säässä. Ajelin yli tuntureiden kun läppäreissä alkoi soida Lynnäreiden Free Bird. Liikutuksen kyyneleet vierähti silmäkulmista ja kohta oli kajalit poskilla. 

Päätettiin siinä sitten ajaa Barentsinmeren rantaa uimaan että saa samalla pestyä kajalit naamalta. No ei päästy uimaan ku vuono oli täynnä sukellusveneitä ja väittivät että ei saada uida siellä. Minusta niitä sukellusveneitä ei ollu niinpaljo etteikö olis mahduttu sekaan, mutta koska heillä oli isommat pyssyt ku meillä ni ei jääty väittelee aiheesta. Pahoitimme tästä niin mielemme että päätettiin lähtä Nikkeliin. Ajeltiin Sputnikin sotilastukikohdan läpi kajalit poskilla, arvatkaa hävettikö? 

No ei haitannut vaikka naama jäi pesemättä sillä kun saavuimme Nikkeliin niin silmäkulmat kostuivat jälleen ihan siitä kuinka pahasti ihminen luontoa raiskaa. 

Nyt ollaan jo Norjassa ja keitellään levähdyspaikalla ruokaa ja elämä hymyilee. Ajetaan viel Inariin yöksi ja meinaan hymy naamalla ajella reggaeta kuunnellen. 

Viennan  Kemi

Nyt ollaan Kemissä yötä ja huominen päivä vietetään solovetskin luostarisaarella. Tästä linkistä näkee miten matkamme etenee ylihuomenna kun lähdemme ajelemaan kohti Murmanskin. 
http://share.findmespot.com/shared/faces/viewspots.jsp?glId=0Ls4QbEkXyC2k0XV25szaCeqFgG0h999T

Viikonkuva 32/2017

Långvikin Kyläkaupan Poker Run 2017

Meillä ei ollu aikaa Pikku-Aa:n kanssa osallistua tähän pokeriin, mutta käytiin kuitenkin saattelemassa kisailijat liikenteeseen.

Viikonkuva 31/2017

Aikainen mopoilija rauniot löytää

Pikku-Aa höpötti ja hoputti heti aamusta että pitää päästä mopoajelulle. Meinas hermot mennä kun hää on niin malttamaton (selvästi äitiinsä tullu).
No mehän lähettii ajelulle ja päätettii et etitää vanhat linnanrauniot kun niitä Virossaki oli niin kiva katella.
Mutta kosta Suomen historiassa tuo sivistys ei yllä ihan yhtäpitkälle kun noissa naapurimaissa ni meidän täyty nyt tyytyä navetan raunioihi.

Retki Viroon

Kesäloman alun kunniaks päätettiin lähteä Karaavaniretkelle Viroon.
Ei ollut sen tarkempia suunnitelmia mihin mentäis paitti että Hiiumaalle oli tarkoitus suunnistaa. No Hiiumaa jäi näkemättä, mutta vastapainona löydettii monia todellahienoja mestoja joista nyt vois erikseen mainita vaikka Rohu Raketbaasen joka oli Neuvostoliiton vanha ohjustukikohta. Se olikin varsin mahtava paikka ja ehdottelin että olis jääty yöksi johonkin vanhaan ohjussiiloon.
Mikä olisikaan ollut hienompi paikka yöpyä kuin kylmänsodan aikainen ohjussiilo, jossa ydinkärjellä varustettu ohjus on uhmakkaana seisonut vakuuttavassa 45 asteen kulmassa valmiina syöksemään suunnitelmatalouden ilosanomaa länsimaisen hapatuksen niskaan.
Noh ei tähän suostunut joten ei enempää siitä.
Tässä alla muutama kuva reissulta.

Viikonkuva 30/2017

Johan täs kotona oltiinki

Kerettii olla kotona melkein vuorokausi, kun piti päästä Piku-Aa:n kans prätkäajelulle. Käytii bongaamas lentokoneita.

Viikonkuva 29/2017

Ajelulla

läks salille ni mepäs lähettiin ajelulle

Moto Guzzi, Jackal

Oli tänään ja eilen ajossa tuollainen komea Guzzi, johon säätelin sivuvaunua ettei se veletis kovinpaljon.
Pakko sanoa et nyt onnistu kerralla kohadalleen melko hyvin, vain pikkasen piti ylävantteja ruuvata auki ni mopo asettu ihan kohdilleen. Tosi vaunu vaatii viel vastapainot ja ohjaus ohjausiskarin. Mutta hyvä ja näyttävä peli tuosta tulee jahka saa vaunuun viel tuulilasit ja muut härpäkkeet paikoilleen.

Shell Liljendal

Ei saanu enää tankkiin täytettä shelliltä

Viikonkuva 28/2017

Viikonkuva 27/2017

Kyytiläisiä

Kaikenmaailman tiput ja kottaraiset koittaa päästä kyytiin heti ku silmä välttää.

Geocache GC6M8HN – Glad i Ingå! Iloinen Inkoo! 8

https://coord.info/GC6M8HN

Aurinkoisen sunnuntain, tai no ainakin sateettoman sunnuntain kunniaks käytii Pikku-Aa:n kans hieman kärköilemäs. Pakko sanoa et puukengät ei ollu ehkä se kaikist paras vaihtoehto tonne rantakallioille pomppimiseen.
Mutta saimmepas samalla pienoisen risteilyn kun Barösundiin mentiin lossilla.

Viikonkuva 26/2017

Kirje kotiin

Kirjoitan ensimmäistä kertaa täältä vankilasta, sillä et ole vastannut aikaisempiin kirjeisiini.
Olen oikeastaan kotiutunut tänne melko hyvin ja pystyin salaamaan pampuilta lukihäiriöni ja pääsin vankilan kilpitehtaalle töihin oikolukijaksi.

Meillä oli oikein mukava viimeviikko sillä meille kävi esiintymässä Kalingradilainen tanssiryhmä, lisäksi tanssitytöt viettivät aikaa meidän vankien kanssa.
Tosin minusta tuntuu että meillä kaikilla vangeilla on nyt tuo .

Ai että!

Koska oli niin kaunis ilma ni päätin lähtä duunist ajelee pikkase aikasemmin kotiappäin. Matkal toki päätin käydä kutalan kasinolla ku siel oli taas mopopoikien maanantai tapaaminen. Melko mukavasti sitä väkeä sinne kertyikin.

Aina ku luulee et alkaa olla koluttu Tampere – Öbis väliltä kaikki reitit ni löytyy uusia mukavia teitä ajettavaks. Nyt löytyki oikee mukavaa hiekkatiebaanaa mis oli oikee reiluja korkeuseroja ja mahtavia maisemia.

Oikee ku oikasin ni kerkesinki kotiinki hyvis ajoin yhdeksäks 😉

Viikonkuva 25/2017

Mauno Koivisto

Manu oli eka pressa jota minä olen päässy äänestään. Nyt oli Manun kunniaks tehty niin hieno että piti oikee pysähtyy Pikku-A:n kans kattelee.

Kun oltii lähös jatkaa matkaa ni bemaripas ei lähtentkää käyntii. No melko pian huomasin et tollane mikälie pikkuosa oli irronnu.

Tuossa ei onneks nokka kauan tuhissu kun kiinnitin sen takas.
Pikku-Aa:sta oli kovasti apua remontissa kun hän pysy kiltitsti kokoajan poissa tieltä.
No herätettyäni Axelin päästii taas jatkaa matkaa.

Kawasaki zrx1200r

Kävin vaihtamassa Suzukiin takarenkaan. Olikin jo aika, sillä olin ajanut entisellä jo reilu 44 tuhatta kilometriä.
Renkaan vaihdon aikana päätin et meen kattelee naapuriliikkees olevii myytäviä mopoja. Kävelin liikkeeseen sisää, mut siel tuli Pekka vastaan ja mä en jaksant katella sitä vanhaa hapannaamaa joten läksin takasi pihalle.

Pihalla tuli Iibu vastaa poikansa kanssa. He olivat lähös koeajolle jumalattoman isol bemaril sellasen jos on kolmehuonetta keittiö, kylpyhuone, kellari ja pakki.

Minä taasen lupasin vahtii Iibun Kawasakia sen aikaa ku he ajelevat bemaril.
Samantien ku Iibu hävis näkyvistä pistin Kawasakin tulille ja läksin ajelulle. Aattelin et meen lentokentälle kokeilee ni saan kiihytellä kunnolla.

oli oikee mukava ajella ja ajoasento oli mukavan pysty ja levee, jarrut oli todella miellyttävät ja mopo pysähty kovemmastaki vauhdista mallikkaasti. Oikein mukava mopo mutkateillä kurvailuun.

No lentokentäl huomasin et siel ei vissii saa ajella ku sekuritaksen ja Finavian autot seuras mua vilkut päällä ja meinasin jäähä yhen laskeutuvan lentokoneen alle.

Päätin kiihyttää oikee kunnolla ettei sekuritaksen miehet saa mua kii, onneks ei ole oma mopo ni ne ei pysty mua jäljittää mitenkää.

Samalla ku ohitin nousukiidos olevan lentokoneen ni meno muuttu hieman huteraks ja olisin kaivannu pientä tuulisuojaa eteeni. Ohjaustangost piti puristaa jo oikee tosissaa et pysy kyydis.

Päätinki ajella äkkii takas ennenku Iibu huomaa mitää.

Nii ja Jari jos poliisit, sekuritas tai finavia soittelee ja kyselee jotain ni en tiä yhtää mist ne puhuu!