nieppi.net

Eilen kävin Pikku-A:n kanssa pärtsäilemässä ja löysin noin uljaan näkösen talon. Vaikuttas siltä et on ollut tyhjillään jo pidemmän aikaa.

Yks päivä ajeltiin Pikku-A:n kanssa ja bongattiin tällanen talorähjä. Pitihä sitä käydä kattomas lähempääki.

Pohjolan kurapyöräilijöillä on sellainen mukava harrastus, kuin kuvasurauttelu.
Joku siis ajaa johonkin outoon mestaan ja ottaa valokuvan pyörästään siellä paikassa ja pistää sen esille.
Muut koittavat löytää paikan ja löydettyään ottavat kuvan omasta pyörästään samassa mestassa. Tämän jälkeen ovat oikeutettuja laittamaan jonkin uuden mestan muille etsittäväksi.

Koska Pekka on ihan oikea kurapyöräilijä niin hän houkutteli minut mukaan eräälle tällaiselle kuvajahdille. (Sanottakoon että minua oli hirmu vaikea suostutella mukaan)

Sovittiin treffit bembölen kahvituvalle, josta lähdettäisiin tuota tuntematonta paikkaa metsästämään.

Tiedossa oli että mesta on jossain ämmänsuon ympäristössä, mutta missä oli meille vielä arvoitus.

Ensin aateltiin että se on jossain siinä krossiradan ympäristössä ja ajelinpa minäkin sivuvaunu iiiceellä sen krossiradan läpi. Radan takana olevia enskapolkujakin ajeltiin melko pitkälle, kunnes tuli vastaan iiceelle läpipääsemätön kivikko.

Ei muuta kuin sitkeesti kiertämään ämmänsuon ympäröiviä pikkuteitä kunnes lopulta mesta löytyi.
Kilometrejä kertyi Bembölestä vain noin 40 joten melkoisen monta mutkaa sattui meidän reitille.

kotimatkalle lähdettiin reippaasti erästä metsäpolkua seuraillen, mutta se tyssäsi polulle kaatuneeseen puunrunkoon. Ei auttanut kuin kääntyä takaisin ja ajella hikkateitäpitkin.

Oikein oli mukava ajelu ja jos joku joskus oikein kovasti houkuttelee niin saatan lähteä uudelleenkin vastaavaan juttuun mukaan.

Täs viel reitti mitä ajeltiin:

Niin ja ympäristöihmisille tiedoks.
Kun Pekka ajeli mun perässä niin hän kertoi että savua tulee vain toisesta pakoputkesta. Eli olen puolittanut päästöni.
Koittakaapa ite puolittaa omat päästönne!

Tässä viel kuvia tuolta kuvasurauttelulta

[View with PicLens]

Sunnuntaina oli vallan mahdottoman hyvä ilma. Joten päätin käydä tekemäs pienen iltalenkin issikalla.
Ajelin jälleen mahtavan upeita pieniä teitä pitkin, Välillä oli päällyste ja toisinaan oli hiekkapinta.
Välillä tie oli jopa kasvanut umpeen, mutta siellä pystyi issikalla vielä puikkelehtimaan keskellä vitikkoa.
Yllättävää oli myös pitkän korpitaipaleen jälkeen tielle vedetty puomi. Onneksi puomin pystyi vetämään paikoiltaan ettei tarvinnut takaisin kääntyä. Laitoin puomin takas paikoilleen kun olin saanut pyörän puomin toisellepuolen.

Matkalle mahtui monen näköistä maisemaa. Oli myllyjä, hylättyjä taloja sekä umpeen kasvaneita teitä.
Ajelun taitepisteessä käväisin katsomassa Talvian Hiidenkirnuja
Tällaista reittiä ajelin

Tässä alla viel kuvia tuolta sunnuntaiajelulta.

[View with PicLens]

Erään purkutalon ullakko