Me Myself And I

Aamukävelylle lähdin pimeässä kompuroimaan Jurmon ainoan metsän läpi saaren toiselle rannalle.
Vaikka olin reissussa hyvien ystävien kanssa, halusin tehdä aamukävelyn yksin itseni kanssa.

Mahtava tunne tuuli suhisee ja aallot kohisee, ei muita ääniä. Kukaan ei höpötä eikä häiritse, kyllä olen itsekkin hiljaa. Vain minä ja kolmemiljoonaa ääntä sisälläni. Uskomatonta mutta helkenkulttua jopa äänet hiljenevät, tätähän täää tulin hakemaan.
Voi sanoa että oli/on onnistunut kun tavoitteet on saavutettu eka aamuna ennen kello kahdeksaa. Kunnon ADHD luonne hoitaa päivän rentoutushetkenkin jo enne kuin aamuaurinko nousee. Nyt meen päikkäreille.
Hyvää Yötä

Silta

Geokätköjä etsiessä sitä tulee mentyä paikkoihin joihin ei muuten tulisi mentyä. Sehän siinä osittain jujuna onkin.
On kuitenkin mukava huomata että joisakin paikoissa on otettu huomioon, että kaikki kätköilläkävijät eivät ole enää pikkupoikia. Tuotakin siltaa oli mukava lampsia ylöspäin pelkäämättä että satuttaa itseään ikävässä kivikossa.

Kickbikella tuosta vielä pystyi menemään, mutta rollaattorille tuo on jo menemätön