Löysin aarteen

kotona kerroin Jaanalle ylpeänä aarteesta ja siitä kuinka meinaan mennä maajussin kanssa hieromaan kauppoja.
No Jaana tähän vastasi melko agressiiviseen sävyyn että ”meinaanko ostaa lisää noita romuja.” No minä sanoin hämmästyneenä henkeä haukkoen että ”Mutku toi on iiiiceee
Jaana rupes nauramaan hysteerisenä ja totes että ”sehän selittääkin kaiken”

Onse vaan mukava kun on ymmärtäväinen ja kannustava puoliso. Nythän mulla on tavallaan hyväksyntä mennä hakemaan tuo aarre kotiin, ettei tarvii salaa hankkia niinku edellisen. Mut se on jo toinen juttu se, sillä minä olen herra talossa ja mulla on Jaanan lupa sanoa niin.

Huipulla

Ajeltiin Pikku-A:n kanssa korkean kallion huipulle ja olo oli kuin olis oltu maailman katolla. Ja nyt tuli todistetuksi ettei nii isoa mäkeä olekkaan etteikö issikka sen huipulle jaksaisi kiivetä

Viikon kuva 24/2008

Väiskin ic on saanut kovaa kyytiä koko viikonlopun. Välillä on vain kyytiläinen vaihtunut ja taas on menty.

Issikka on luotu kulkemaan eikä mikään inhimillinen este ole issikan menoa hidastanut. Pikku-A:n kanssa ajeltiin sunnuntaina oikein todella pitkä lenkki ja Pikku-A vain huuteli että aja isi kovempaa. No pakkohan sitä oli välillä päästää nuo kaikki 13 äärimmilleen trimmattua hevosvoimaa valloilleen ja antaa tuulen piiskata kasvoja. Vauhti taisi kivuta parhaimmillaan jopa huimaan kahdeksankymmenen kilometrin tuntinopeuteen, ja minusta tuntui että vielä kovempaakin olisi päästy mutta alamäki loppui kesken…