nieppi.net

Kemissä piti pysähtyä kaffelle kun Pekka tuli vastaan

Pekka pisti mulle mailil kuvan jossa ilmeisesti ollaan korkeapaikanleirillä Öbiksen metsissä ja valmistaudutaan tulevaan Afrikanreissuun.
Kuva siis Pekan ottama vuonna 94… ehkä.

pekalta löyty lisää aarteita valokuva-albumista.
Kuva on vuoden 1994 Pystymettästä joka ajeltiin Merimaskussa.
Käytiin lauantaina päivällä hieman surauttelemassa kun Pekalta irtos ketjut Deeärrästä.

Kuvassa me laitetaan yhdessä Pekan ketjuja takas paikoilleen.

En muista/tiedä kuka kuvan on ottanut

Tälläkertaa tulin Pekan hinauksessa kotiin Kun issikka yllättäen sammu.
Kotipihas Kun kokeilin ni lähti taas niin nätisti käyntiin.
Olen tullu siihe tulokseen et tuo vaa vittuilee mulle.

Posted from WordPress for Android

_{»crosslinked«}

Pekka kävi mennäviikol esittelemässä tyköistuvaa ja sävysävyyn sointuvaa ajoasuaan. On tainnu Pekka vierailla jonku stailaajan puheilla….

Olin Lauantaina Pekan kyydissä. Pelotti niin perkeleesti et pidin silmät kiinni. Otin pienen videon ni näin nyt itekki jälkikäteen et ei se niin pelottavaa ollukkaa.

Käytii viikonloppuna Pekan kans ajelemassa. Mentii Lohjan suuntaan tarkotuksena käydä Kalkkipetterillä

Jotku oikopolut osottautu pikkasen liian vaativiks, joten ei auttanu ku kääntyä takas. Minä olisin kyl vielä jatkanu, mut Pekka ei jaksanu enää työntää…

Ei tarvita kuin pikkiriikkinen kivi/kuoppa yhdistelmä vesiesteen kera niin taas päästii työtöhommii.

Kalkkipetteri on aina yhtä eksoottisen olonen mesta.

Pikku-A:kin nautiskeli meidän matkanteosta.

Kyllä, kultaseni. Ihan heti tuun kotiin. Tottakai käyn kaupassa matkalla…

Tässä viel reittiä

Käytii Pekan ja Lassen kaa ajelulla tuos mennä viikol. Käytii kattomas Skatanniemen vanhaa tykkipatteria.
Skatanniemen tykkipatteri oli osa Helsingin maa- ja merilinnoitusta ensimmäisen maailmansodan aikana.

Ei kovin kummonen paikka mut tulipaha käytyy.
Täältä lisätietoa tuost tykkipatterist

Pohjolan kurapyöräilijöillä on sellainen mukava harrastus, kuin kuvasurauttelu.
Joku siis ajaa johonkin outoon mestaan ja ottaa valokuvan pyörästään siellä paikassa ja pistää sen esille.
Muut koittavat löytää paikan ja löydettyään ottavat kuvan omasta pyörästään samassa mestassa. Tämän jälkeen ovat oikeutettuja laittamaan jonkin uuden mestan muille etsittäväksi.

Koska Pekka on ihan oikea kurapyöräilijä niin hän houkutteli minut mukaan eräälle tällaiselle kuvajahdille. (Sanottakoon että minua oli hirmu vaikea suostutella mukaan)

Sovittiin treffit bembölen kahvituvalle, josta lähdettäisiin tuota tuntematonta paikkaa metsästämään.

Tiedossa oli että mesta on jossain ämmänsuon ympäristössä, mutta missä oli meille vielä arvoitus.

Ensin aateltiin että se on jossain siinä krossiradan ympäristössä ja ajelinpa minäkin sivuvaunu iiiceellä sen krossiradan läpi. Radan takana olevia enskapolkujakin ajeltiin melko pitkälle, kunnes tuli vastaan iiceelle läpipääsemätön kivikko.

Ei muuta kuin sitkeesti kiertämään ämmänsuon ympäröiviä pikkuteitä kunnes lopulta mesta löytyi.
Kilometrejä kertyi Bembölestä vain noin 40 joten melkoisen monta mutkaa sattui meidän reitille.

kotimatkalle lähdettiin reippaasti erästä metsäpolkua seuraillen, mutta se tyssäsi polulle kaatuneeseen puunrunkoon. Ei auttanut kuin kääntyä takaisin ja ajella hikkateitäpitkin.

Oikein oli mukava ajelu ja jos joku joskus oikein kovasti houkuttelee niin saatan lähteä uudelleenkin vastaavaan juttuun mukaan.

Täs viel reitti mitä ajeltiin:

Niin ja ympäristöihmisille tiedoks.
Kun Pekka ajeli mun perässä niin hän kertoi että savua tulee vain toisesta pakoputkesta. Eli olen puolittanut päästöni.
Koittakaapa ite puolittaa omat päästönne!

Tässä viel kuvia tuolta kuvasurauttelulta

[View with PicLens]