Rippikoulukuljetuksia

Kovin on monivaiheinen tuo Pikku-Aa:n rippikolukyyti.
Ensi mennää prätkällä Porkkalan kärkeen ja sieltä jatketaan veneellä Räfsöseen.
On se helppoa.
Toista se oli ennenvanhaa kun minäkin jouduin hiihtäen ja kävellen kulkemaan rippikouluun läpi tuulen tuiskun. Susia ja karhuja piti hätistellä, henkensä uhalla piti ennenvanhaa rippikoilukin käydä

Noni!

Ei se sentäs iha veteen unohtunu. Toisaalta, tuosta se on helppo panna keväällä takas veteen 😉

Vene

Hetken mielijohteesta halusin ottaa tuosta veneestä kuvat eilen jä tänään. Kuvia siis erottaa vuorokauden lisäksi myös keli.
Toinen otettu pikkupakkasessa ja auringonpaisteessa ja toinen tuules ja vesisatees.

Iloinen kuski

Kyllä kelpas skönel olla ku oli ilonen kuski ja nyt sai pikkupurtiloon oikee polttomoottorikäyttösen perämoottorin.

Täst se varustelukierre alko, seuraavaks pitää hankkia vesisukset…..

Korkeanpaikanleiri

Pidettii poikienkans pieni harjoitusleiri kalliolta hyppimisee.

Vaikka matka Vattusaaree oli valtavan pitkä ja keli suorastaan vaarallisen myrskyisä, niin luotimme risteilijäni merikelpoisuuteen ja läksimme matkaan.

Uhmaten tuulia, sateita, trompeja, pakkasia ja pyörremyrskyjä pääsimme kuin pääsimmekin valtameren keskellä sijaitsevalle Vattusaarelle.

Hetken valtavasta merenkäynnistä levähdettyämme rupesimme hyppelemään Vattusaaren pilviin asti kohoavilta kallioilta, sysimustaan kivikkoiseen alla vellovaan mereen.
Näitä kallioita ei suotta kutsuta leskentekijöiksi.
Tälläkertaa oli miehet luonnonvoimia väkevämpiä ja saimme taltutettua Vattusaaren vaarallisenkorkeat kalliot.