Käytii Pikku-A:n kanssa kävelylenkillä. Tarkotus oli kiertää tunturijärvi ja lähettii telalahden rantojapitkin kallioila pomppien eteenpäin.
No sit läks mopo taas käsistä ja päätettii kävellä Rehndahliin. Kotiin sentäs käveltii suorinta tietä tai polkua.
Matkan saldo oli, pirusti erillaisia lintuja kaks hiidenkirnua yksi rantakäärme kolme kyytä ja kipeet jalat
Mitä kaikkea sitä saattaa suomalaisessa mäntymetsässä nähdäkkään?
Käytii Pikku-A:n kanssa Rehndahlissa katselemas kisuja
Ens viikol Lukas tulee meille. Käytii Jiminkans sitä Rehndahlis silittelemäs
Tää kameraa katseleva kolli on meidän pikkukisun iskä.
Kuva on Jimin ottama
Jos tarviitte ohjeita ja neuvoja lasten kasvatukses ni kysykää ihan rohkeesti. Kyl mä neuvon…
Niin silloin koirat istuu hiljaa ja hevoset haukkuu…
Käytii viikonloppuna Rehndahlissa katselemassa ihania pikku Falabelloja.
Kävin tänää Pikku-A:n kans Rehndahlissa ja bongasin siel hienot satulalaukut.
No ihan pienen ruinaamisen jälkee Sussi anto laukut mulle.
Pienel näpertelyllä sain laukut istutettua issikan perään, vähä piti kaventaa kun näyttäs siltä et hevosten pers.. eiku perä on leveempi ku issikan perä.
On ne komeet tos issikan peräs.
Eipäs ollukkaa omakuva, vaik niin heti luulitte.
Käytii Pikku-A:n kans aamuajelulla Rehndahlissa.
Oli vallan mahtava keli ajella vaikka pilvistä olikin. Eikä taittu tälläkään kertaa ajella ihan sitä suorinta tietä 😉
Niin ja yllätys yllätys! Eipäs ollukkaa Fujifilmiä tälläkertaa, vaa vaihtelunvuoks Agfaa
Hain sen viimisenkin filmin kehityksestä, siks tuli tääkin kuva näin myöhään. Mutta täs Pikku-A Karin poikien kans Rehndahlin leikkipaikalla
Tälläkertaa pässi kuunteli….
….Sen oli pakko
Valokuvatorstain tämänviikon haasteena on ”kaksi” Valokuvatorstain kaksvuotisjuhlien kunniaksi.
Onnea kaks vuotiaalle valokuvatorstaille
Valokuvatorstain tämän viikon haastesana eli tenkkapoo
Välillä se tenkkapoo tulee eteen näiden vehkeiden kanssa ja niitä pitää hieman korjailla
Tämänkertainen valokuvatorstain haaste on tekstikatkelma.
Minun mielestäni suurimpia virheitämme, heti ihmisenä olemisen jälkeen, on aikakäsityksemme luonne. Meillä on kaiken maailman kapistukset, kellot ja kalenterit, jotka siivuttavat ajan kuin makkaran, ja me nimeämme siivut aivan kuin omistaisimme ne eivätkä ne voisi koskaan muuttua – ”kello 11.00, 11. marraskuuta 1918” – vaikka todellisuudessa ne saattavat hajota kappaleiksi ja vieriä tiehensä aivan yhtä helposti kuin elohopeapisarat.
(Kurt Vonnegut: Maaton mies, Tammi 2007, suomennos Erkki Jukarainen)
Jostain syystä mulle tuli välittömästi tämä kuva mieleen kun luin tuon haasteen. En sitä pysty täysin edes selittämään, joten ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin laittaa tämä kuva
Käytiin Pikku-A:n kanssa syyslomalla katselemassa pitkäst aikaa villieläimiä. Vaikk elukka oli melko pieni niin pidettiin silti hieman etäisyyttä kun must tuntuu et noi on kuitenkin vaarallisia ihmissyöjä poneja
Holgarocksin ensimmäinen vuosittainen perinteinen viikonloppuvalokuvanäyttely on totta!
Holgarocks goes to maaseutu on upea retrospektiivinen leikkaus tunnettujen
suomalaisten holgailijoiden maailmaan holgalla tai ilman. Kuvia saa sekä
ihastella että vihastella, myös ostaminen on sallittua.
Näyttely pidetään 28.-29.7. Rehndahlin kotieläinpihan yhteydessä
Kirkkonummella, osoitteessa Hilantie 100. Pääsymaksu on 7 euroa ja mikä
parasta, samalla lipulla pääsee tutustumaan myös kivoihin maaseudun
asukkeihin, esim. maailman pienimpiin hevosiin Falabelloihin! Katso
aukioloajat, kartta ja ajo-ohje paikan päälle: www.rehndahl.fi.
Tervetuloa ystävät ja vihamiehet, tutut ja tuntemattomat tai muuten vain
uteliaat ja uneliaat!
Lisätietoja näyttelystä:
Ari Niemelä, nieppi(at)holgarocks.com, gsm 0400 520 804
