Stairway to Mordor
Seuraava askel!
Koska mä nyt osaan ton kanteleen, niin oli aika kokeilla jotain uutta!
Ja mitenkäs ne illat menisikään mukavammin kuin ukulelea soitellen 😉
Jotain ihan muuta
Nyt voisi jopa sanoa et uusivuosi ja uudet kujeet.
Kyllä tämä tästä….
Viikonkuva 01/2017
Häpii!!
Vesi oli mustaa, mutta niin oli mielikin
Päätettii lähtä Jaanan kans uimaan. Mutta kun mä sanoin Jaanalle et mulla on ollu kurkku kipee, ni Jaana sano et mä en saa mennä uimaan ;(
No minä halusin hieman lohdutusta pahaan olooni ja soitin isälleni ja toivoin saavani hieman lohtua ja lämpöä.
Sanoin isälleni et mua harmittaa kun tunnustin Jaanalle et on ollu kurkku kipeä ja nyt Jaana kielsi etten saa mennä uimaan. No minä ootin lohdutuksen sanoja, mut faija sanoki mulle et ”Sä oot aina ollu vähä pöljä”
Minä olin haavottuvainen ja murheissani vapisin ku haavanlehti ja odotin tukea ja kannustusta mut mitä tekee faija kaltoin kohdellulle esikoispojalleen! Heittää pilkkakirveellä!
Minä niin mielenipahoitin että lähden etsimään itselleni adoptio isää koska tääl vaa pilkataan
Suoseikkailu
Valmistauduttiin hyvin tulevaan suoseikkailuun viettämällä yö sivistyksen rajamailla. Tästä eteenpäin olisi vain kesyttämätöntä luontoa edessä.
Aamulla jaksoimmekin vaeltaa reippaasti pitkin kohmeistä suota.
Suon loppuessa alkoikin synkkä metsäosuus..
Outo tunne valtasi matkaajat sillä metsästä ei kuulunut mitään ääniä, ei lintuja eikä mitään. Oli aivan liian hiljaista, suorastaan aavemaista.
Pian selvisi syy metsän äänettömyyteen, sillä jouduimme kasvokkain metsän vaarallisimman eläimen kanssa.
Nimittäin edessämmä oli ilmielävänä metsiemme vaarallisin eläin ”Forssalainen hankikantolukki”
Mekin jätimme kaiken syötäväksi kelpaavan lukille joten pääsimme nnipinnapin karkuun silläaikaa kun tuo peto söi eväitämme.
Koska Forssalainen hankikantolukki söi eväämme ei mellä ollut kahvinkanssa mitään syötävää. Siis ei pullan pullaa! Kaukea kohtalo matkalaisille.
Kahvinkeiton aikana Pikku-Aakin rupesi väsymään ja kyseli joko hän saisi mennä sisälle, sillä ulkona on kuulemma tylsää
Viikonkuva 51/2016
Tupperware pelastaa retkeilijän
Kaikillehan on tuttu tilanne jossa retkellä tulee keiteltyä trangial evästä, mutta ei viitti polttaa poltinta tyhjäksasti.
Sit kun laittaa sen polttimen tuonne kaffepannunsisää muovipussissa, tulee väkisinki mieleen et kestääköhön polttimon korkis tiivisteet.
Meinaan jos ei kestä ni sinolia pääsee kaffepannun sisälle ja seuraavat kahvit tai oikeesti parit seuraavat kahvit on iha hirveen makusia.
Eipä hätää, sillä tupperware pelastaa tilanteen. Tuppervarelta löytyy tuollasia sopivan kokosia muovikuppeja joihi sen polttimen voi laittaa, eikä tämänjälkee tartte enää jännittää maistuuko kahvi kahvilta vai sinolilta.
Toisaalta jos tykkää sinolista ni tämä hankinta on turha
Koska Tupperware ei myy näitä pikkukippoja yksittäin niin minun piti ostaa kolmen kipon setti, joten mulla olisi nyt kaksi ylimääräistä purkkia.
Eli jos olet purkkia vailla ni saat tällaisen minulta kun järjestät tupperwarekutsut ja tarjoot mulle pullakaffet ni saat purkin.
Tosin nämä ei ole mitää halpoja joten sen pullan pitää olla vähintää tuon purkin kokonen 😉
Raikasta ilmaa
Aivan uskomatonta, mutta totta!
Tampereelta on todellakin löytynyt talo jossa ei ole ensinkään sisäilmaongelmia. Talossa suoritettujen mittausten mukaan talos sisäilma on aivan puhdasta, eikä myöskään talon rakenteista ole löytynyt minkäänvertaa kosteutta. Talon rakenteet ovat mittausinsinöörien mukaan kuivemmat kun peduiinien sandaalit.
Tampereen ja ehkä koko Suomen ainut kokonaankuiva talo on niin erikoinen että sitä esitellään mielellään vieraille.
Toki taloa esitellään vain ulkoapäin sillä Tampereen kaupunninviskaalit sinetöivät tämän ihmeen heti mittausten jälkeen vuonna 1935.
Viikonkuva 50/2016
Geocache GC6JWHX – Moottoritien Pauhu #2
Tuhansii tuntei, tai päivii, viikkoi tai ehkä jopa kuukausii käveltii pitkin metsii.’
Ei ollu katuu ei asvalttii ei ees jalkakäytävää kun me mentii pitkin mettii.
Mentii ettii, geokätköö pitkin puskii mentii ettii geokätköö
Sit me löydettii jolukuusi jossa kätkö, hymynkare naamal löytäjän, pieni ilo keskel mettää ja me eksyttii.
Itsenäisyyspäivän uinti
Käytii Jaanan kans itsenäisyyspäivän uinnilla.
Tää oli meidän monivuotisen perinteen ensimmäinen kerta. Eikä tänäkäänvuonna ilmassa ollut moittimista 😉
Oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille oudoille ihmisille.
Voi näitä vastoinkäymisiä
Koska ilma oli kaunis ja mieli iloinen, niin päätin lähtä prätkäajelulle.
Jonkunaikaa ajeltuani aattelin et käyn jossain jätskillä, sekun kuuluu mukavasti yhteen tän prätkäilyn kanssa.
Mitä vielä! Mistää ei löytyny auki olevaa jätskikioskia ;(
Vähä rupes ottaa pattii ni päätin et nythä mä lähenkin kokeilee tot golffaamist ku jengi sitä kehuu. No ei onnistunu ei. Väittivät et kentät on suljettu ku siel o lunta?
Kattelin ympärilleni enkä nähny lunta hyvinpitkälti missää.
Jassoo ajattelin et jos kerta on lunta ni lähen laskettelee. Ei onnistunu sekää kun vuokraamo oli kii. Olis pitäny olla omat sukset, mutku mul ei ole bemaris suksitelineitä ni en voinu omia suksia kustaka ;(
Aatteli et olkoo perskele kaikki urheilu, minä lähen kotii. Päätin kuitenki matkal et käyn syviksel uimas, mut sinne pukukoppii on tullu tällanen lappu. En sit voinu mennä uimaakaa ku se oli multa nyt tavallaa kielletty.
Pitäkää tunkkinne!
Kenttätestit
Päätin aloittaa kenttätestit uudella retkikeittimellä.
Koska ulkona oli todella kaunis aurinkoinen ilma pikku pakkasella, niin päätin että menen tekemään testit aina keittiöön asti.
Pikku liraus polttonestettä keittimen esilämmityskuppiin ja eikun rohkeasti tulitikku perään.
Ja Jestas!!!
Pelotti ihan perkeleesti ne metriset liekit tuossa keskellä keittiönpöytää, mutta sain kasattua itseni ja pysyin vessassa piilossa niinkauan kunnes liekit sammuivat.
Rohkeasti kuitenkin päätin aloittaa testit ja vapisevin käsin työnsin tulitikun keittimeen samalla avaten varovasti keittimen säätöhanaa.
Tups! ja keitin syttyi nätisti ja rupesi huutamaan kuin hornetti. Ei tällä kýllä näin kotioloissa pysty salaa kaffeja pirauttamaan.
Eikun pannu liekin päälle ja pienen odottelun jälkeen pannu rupesikin ropsottamaan iloisesti ja lopulta kuului se mutteripannuista tuttu popsotus kun kaffe oli valmista nautittavaksi.
Täytyy myöntää että keitin ylitti odotukset ja toimii vallan mainiosti.
Tuulikaan ei haitannut vaan liekki paloi iloisesti. Tämä tietysti saattaa osin johtua myös siitä että olin keittiössä sisällä eikä täällä tuule juuri lainkaan.
Keittiön täyttää vastavalmistetun kahvin vieno tuoksu terästettynä palaneen petroolin kitkerällä katkulla. Jaana koittaa hienovaraisesti vihjailla että X¤# ##¤&%¤# kelen urpo voisitko #¤##¤# mennä pihalle polttamaa tuota ¤#¤#tun vehjettä.
Tästä huolimatta voisin pitää kenttätestiä oikein onnistuneena.
Mutta koska olen ilmeisesti juuri menossa pihalle lopetan testit tältäerää tähän….
Viikonkuva 49/2016
Jurmo 2016
Jokavuotinen pako saaristoon on nyt suoritettu. Loppu päätelmänä voisin todeta että tekisi mieli kääntyä takas ja joko syrjäytyä tai erakoitua jollekkin saarelle.
Sillä on todella mahtaavaa ja vapauttavaa olla paikassa jossa ei ole yhtään mitään, näin nykymittapuun mukaan.
Mikä muu voisi kruunata marraskuun tuon kaikista kuukausista mahtavimman kuin viettää se kivikkoisella saarella.
Marraskuu todellakin on kuukausista paras ja mahtavin, sillä kenenkään ei tarvitse teeskennellä pirteää ja energistä. Marraskuussa kaikilla on oikeus olla rehellisisti suomalaisia, ei tarvitse tervehtiä vastaatulijoita eikä tarvitse väkinäisesti jutella säästä. Ei tarvitse ottaa katsekontaktia kanssaihmisiin, vaan voi rauhassa käpertyä itseensä ja pysyä sohvannurkassa.
Tämän upean kuukauden kruunaa retki saaristoon jossa on kylmä ja tuulee, kanssaihmisten kanssa ei tarvitse kommunikoida sillä tuuli peittää alleen kaikki äänet!
En hehkuta tämän enenpää tuota hienoa kokemusta, jonka vain vanha saaristolaiskakara voi ymmärtää. Mutta ohessa muutama kuva tuolta reissulta
Ja nyt varaamaan ensitalven retkeä 😉
Munkringar
Suomalais-sukuisten kansojen suurin saavutus ikinä, on ollut kun on saatu laitettua kiviä rinkiin.
Alumperin suomalais-sukuiset kansat asustelivatkin pienissä pyöreissä kivikehissä onnellista elämäänsä.
Samaan aikaan muualla maailmassa rakenneltiin pyramiideja, siltoja, pilvenpiirtäjiä ja autoja.
Kaikki kuitenkin muuttui kun aikoinaan etelästä eräs Virolainen soutaja eksyi suomenmaalle ja rupesi hän sivistämään suomensukuisia.
Rakentakaa kivistä iso neliö jonka sisään teette pienemmän neliön niin voitte sitten asustella siinä pienemmässä neliössä ja lapset ja lampaat voivat leikkiä ja lisääntyä siinä ulommassa neliössä.
Näin tehtiinkin ja tämän seurauksena Suomeen syntyi ensimmäiset Turkkilaiset pakolaiset, jotka siis eivät olleet Turkkilaisia ensinkään vaan …
Tästä kuitenkin juontuu suomensukuisten kansojen mieltymys pyöreisiin muuotoihin vielä nykyäänkin. Sillä onhan suomalainen mies omimmillaan juurikin kun saa maata sikiöasennossa jotain pyöreää hyppysissään, esimerkiksi jaloviina pullo on tähän tarkoitukseen oiva väline.
Tästäpä sainkin oivan aasinsillan, kun tapasin laivalla sukulaissielun. Elikkäs huomasimme että meillä oli jotakin yhteistä joka on periytynyt suoraan esi-isien pyöreistä kiviringeistä.
Tässä Pekan ottama kaverikuva meistä
Jurmossa
Saavuttiin tuuliselle Jurmon saarelle. Vaikka meille luvattiiin vesi, räntä ja muita sateita niin toistaiseksi ei ole satanut mitään.
Mukana mulla ja Pekalla on pieni turkulainen höpöttäjä jonka puheesta ei kukaan saa mitään tolkkua, mut ei anneta sen häiritä 😉
Nyt lähetään saunan lämmitykseen ja uimaan. Kyllä meidän kelpaa…