Category Archives: Nikon D700

Indian Scout

Tänään oli Cafessa ajokauden avajaiset ja kyllä huomasi että ilmainen makkara saa motoristit liikkeelle 😉
Väkeä olikin paikalla todella mukavasti ja koeajettavaksi oli tuotu komea !

No pitihän minun sitä käydä kokeilemasaa, sillä en ole ennen ajanut mopolla missä on noin korkea stonga.
Liikkeelle lähtiessä kävi aina niin että hetken jalat löi tyhjää kunnes osasin ojentaa koivet suuoraan eteenpäin että yletyin jalkatapeille. Omituiselta tuntuu ajella kun jalat sojottaa suoraan eteenpäin, mutta yllättäen ohjaustano ei tuntunut pahan korkealta!

Yllättäen tykkäsin ajella tuolla vehkeellä ja oottori tuntui oikein mukavalta ja Scoutti taittui kevyen tuntuisesti porkkalantien mutkiin ja pakko myöntää että kyllähän tällaisellakin mopolla on mukava välillä ajella.
Vähän matalampi stonga ja jalkatapit reilusti taakseppäin niin tämähän olisi oikein hyvä, suorastaan mukava!

Johan täs kotona oltiinki

Kerettii olla kotona melkein vuorokausi, kun piti päästä Piku-Aa:n kans prätkäajelulle. Käytii bongaamas lentokoneita.

Viikonkuva 29/2017

Moto Guzzi, Jackal

Oli tänään ja eilen ajossa tuollainen komea Guzzi, johon säätelin sivuvaunua ettei se veletis kovinpaljon.
Pakko sanoa et nyt onnistu kerralla kohadalleen melko hyvin, vain pikkasen piti ylävantteja ruuvata auki ni mopo asettu ihan kohdilleen. Tosi vaunu vaatii viel vastapainot ja ohjaus ohjausiskarin. Mutta hyvä ja näyttävä peli tuosta tulee jahka saa vaunuun viel tuulilasit ja muut härpäkkeet paikoilleen.

Shell Liljendal

Ei saanu enää tankkiin täytettä shelliltä

Viikonkuva 28/2017

Viikonkuva 27/2017

Geocache GC6M8HN – Glad i Ingå! Iloinen Inkoo! 8

https://coord.info/GC6M8HN

Aurinkoisen sunnuntain, tai no ainakin sateettoman sunnuntain kunniaks käytii Pikku-Aa:n kans hieman kärköilemäs. Pakko sanoa et puukengät ei ollu ehkä se kaikist paras vaihtoehto tonne rantakallioille pomppimiseen.
Mutta saimmepas samalla pienoisen risteilyn kun Barösundiin mentiin lossilla.

Viikonkuva 26/2017

Kirje kotiin

Kirjoitan ensimmäistä kertaa täältä vankilasta, sillä et ole vastannut aikaisempiin kirjeisiini.
Olen oikeastaan kotiutunut tänne melko hyvin ja pystyin salaamaan pampuilta lukihäiriöni ja pääsin vankilan kilpitehtaalle töihin oikolukijaksi.

Meillä oli oikein mukava viimeviikko sillä meille kävi esiintymässä Kalingradilainen tanssiryhmä, lisäksi tanssitytöt viettivät aikaa meidän vankien kanssa.
Tosin minusta tuntuu että meillä kaikilla vangeilla on nyt tuo .

Ai että!

Koska oli niin kaunis ilma ni päätin lähtä duunist ajelee pikkase aikasemmin kotiappäin. Matkal toki päätin käydä kutalan kasinolla ku siel oli taas mopopoikien maanantai tapaaminen. Melko mukavasti sitä väkeä sinne kertyikin.

Aina ku luulee et alkaa olla koluttu Tampere – Öbis väliltä kaikki reitit ni löytyy uusia mukavia teitä ajettavaks. Nyt löytyki oikee mukavaa hiekkatiebaanaa mis oli oikee reiluja korkeuseroja ja mahtavia maisemia.

Oikee ku oikasin ni kerkesinki kotiinki hyvis ajoin yhdeksäks 😉

Viikonkuva 24/2017

Motorisrisauna

Jälleen alkoi Someron Hovimäellä keskiviikkoiset motoristisaunat, mmissä on mukava poiketa duunimatkalla.

Viikonkuva 23/2017

Moto Guzzi Cafe Racer

No nyt löyty Haltialasta sellainen vehje et ohikulkijat saattoivat huomata kuinka jopa foliohatuntien ankeuttajalla käväisi pieni hymynkare naamalla.

Toki se saattoi näyttää ymmärtämättömien mielestä juurikin sellaiselta ilmeeltä kun normi ihminen istahtaa kaktuksen päälle. Mutta tämän ankeuttajan tuntien niin kyllä se selvästi hymy oli, suorastaan valtavan leveä hymy.

On se hieno vierestä seurata kun vanha mies jaksaa vielä tuolleen innostua jostakin…

Lemmenlaakso

Pakkohan se oli lemmenlaaksossa vierailla kun kerta sattui reitille. Vaikkakin on sannottava että ei tuntunut niin kovin erikoiselta tuolleen yksin….

Viikonkuva 22/2017

Helatorstai

Koska kävi niinkin mukavasti et oli tuollanen arkipyhä, eli ei tarttent lähtä ajamaan Tampereelle duuniin.
Tämähä tarkotti sitä et nyt olikin aikaa ajella päämäärättömästi moottoripyörällä. Tähän kun ei oikein nykyään tahdo löytyä aikaa, kun kaikki aika menee ajaessa joko Tampereelle tai takas.
Eli ajelin pyhän täysin päämäärättömästi, kivaa!!!

Viikonkuva 18/2017

Stadin Pärtsäreiden jäärata-ajot

Käytii Pikku-Aa:n kans katsomassa Stadin pärtsäreiden järjestämää jääräta-ajoa Tattiksella.
Olipas melkoisen yllättävää et kaikist nopein oli joka ohitteli kierroksel muita kilpailijoita.
Mahtavaa katseltavaa aurinkoisena päivänä.
Täs muutama kuva koitoksesta

Viikonkuva 07/2017

Varpaita palelee

Meinasin laittaa joulupukin tuomat jalkaan. Mut alkaa tuolla meidän Lukashenkolla olla sellasia diktaattorin elkeitä, sillä hän on sitämieltä et ne sukat on hänen.

Viikonkuva 52/2016

Jurmo 2016

Jokavuotinen pako saaristoon on nyt suoritettu. Loppu päätelmänä voisin todeta että tekisi mieli kääntyä takas ja joko syrjäytyä tai erakoitua jollekkin saarelle.
Sillä on todella mahtaavaa ja vapauttavaa olla paikassa jossa ei ole yhtään mitään, näin nykymittapuun mukaan.

Mikä muu voisi kruunata marraskuun tuon kaikista kuukausista mahtavimman kuin viettää se kivikkoisella saarella.
Marraskuu todellakin on kuukausista paras ja mahtavin, sillä kenenkään ei tarvitse teeskennellä pirteää ja energistä. Marraskuussa kaikilla on oikeus olla rehellisisti suomalaisia, ei tarvitse tervehtiä vastaatulijoita eikä tarvitse väkinäisesti jutella säästä. Ei tarvitse ottaa katsekontaktia kanssaihmisiin, vaan voi rauhassa käpertyä itseensä ja pysyä sohvannurkassa.

Tämän upean kuukauden kruunaa retki saaristoon jossa on kylmä ja tuulee, kanssaihmisten kanssa ei tarvitse kommunikoida sillä peittää alleen kaikki äänet!

En hehkuta tämän enenpää tuota hienoa kokemusta, jonka vain vanha saaristolaiskakara voi ymmärtää. Mutta ohessa muutama kuva tuolta reissulta

Ja nyt varaamaan ensitalven retkeä 😉

Merelle vahva

Aikoinaan eräs puolustushaara lanseerasi sanonnan että merelle vahva. Nyt meinaan paljastaa mihin tuo koko väite perustui.
Se toki on salaisuus ja sitä ei saa kertoa kenellekkään. Nimittäin koko merellisen puolustukse/hyökkäyksen salaisuus makaa vahvasti maalla olevissa tukitoiminnoissa.
Niimpä merivoimat on jo vuosia satsannut salaiseen hankkeeseen jolla juurikin nuo tukitoiminnot saataisiin entistäkin vahvemmiksi. Tässä kuvassa nyt on näkyvissä koko meripuolustuksen selkäranka nimittäin tuo taustalla näkyvä ydinkäyttöinen laiturinostin eli kraana niinku meillä ammattipiireissä kutsutaan.

Tämän kehittely on aloitettu jo vuosia sitten ja ainut syy miksi se ei vielä ole valmis on se että suomen posti on hukannut sen ranskasta tilatun ytimen mikä tuohon nosturiin piti asentaa. Tosin posti väittää ettei he ole saaneet mitään ydintä edes kuljetettavakseen. Kun asiaa tiedusteltiin Ranskasta sanoivat he että kyllä se ydin on aivan pian valmis eiku…. kyllä me se lähetettiin ajoissa…ihan varmasti!

No meripojat ovat aivan syystä ylpeitä hienosta kraanastaan. Kraanalla kuulemma pystyy lastaamaan sotalaivaan viikoneväät neljälle meritaistelijalle nopeammin kuin mitä kestää kun varuskunnan vanhin (vuonna 98 syntynyt) pursimies tarkistaa iiphonella säätiedoituksen, että uskaltaako simme merelle lähteä ensinkään.

No nythän tätä on päästy simuloimaan sillä kraanaan on asennettu kampi jolla sen saa toimimaan kun kolme riskiä miestä sitä veivaa. Testien tulokset ovat olleet lupaavia sillä eväät on saatu lastattua ennekuin maito on kerennyt happanemaan.

Viikonkuva 47/2016

Joulukadun avajaiset

Lähettii Pikku-Aa:n kans ettii geokätköjä. Päätettiin kiertää samal -koivulan luontopolku. Eiku se tais ollakki pelkkä -koivulan polku, no yhtäkaikki meillä olis siis edessä valtava vaellus pitkin tiettömiä korpimaita villin luonnon sekä villieläinten armoilla.
Ei mikään pikkujuttu, mut meidän kaltaisille eräjäärille ihan jokapäiväistä kauraa.

Eikun siis matkaan, auto parkkiin sivistyksen laidalle parkkipaikalle ja tästä alkaisi loppumaton korpimetsä jossa voitaisiin olla yhtä luonnon kanssa.

Vaellettiin aivan hirvittävä matka vuorenrinnettä ylöspäin kunnes alkoi sataa kaatamalla vettä. Vuorenrinne rupesi sortumaan vesimassojen alla, mutta me jatkettiin vaellusta eteenpäin. Kunnes alkoi päiväkin hiipumaan iltaakohden ja kulkeminen kävi suorastaan vaaralliseksi, kun jouduttiin vaeltamaan pimeässä metsässä susien ja karhujen keskellä.

Oli neuvonpidon aika. Meillä ei ollut teltta mukana, joten se olisi tilapäisen laavun rakentaminen edessä.
Päätettiin kuitenkin että palataan takaisin autolle. Vielä olisi senverra valoa jäljellä, että pystyimme kulkemaan sen kolmensadanmetrin matkan joka meillä oli autolle. Ja onni tietysti oli että auto oli näkyvissä kokoajan ettei päästy eksymään.

Jos ois eksytty ni sit meitä olis etsitty koiravalkakoilla ja helikoptereilla. Inuiitit, eskimot ja armeija olis kutsuttu meitä etsimään, olis se ollu noloa.

Kotimatkalla päätettii käydä katsomassa Someron joulukadun avajaisia, oli hyvä olla jälleen miljoonakaupungin ihmisvilinässä tuollaisen erämaakokemuksen jälkeen.

Stadin pärtsäreiden rompetori

Oikein hyvää isäinpäivää kaikille isukeille!
Mekin lähettii Pikku-Aa:n kans viettää yhdessä laatuaikaa isäinpäivän kunniaks ja mikä olisikaan ollut parempi paikka tuohon kuin Stadin Pärtsäreiden järjestämä Lohjalla.

Vaikka tultiinkin takas tyhjin käsin niin mukava oli katsella hienoja aarteita sekä tapailla tuttuja.
Olisihan siellä ollut tarjolla vaikka mitä aarteita, kuten super siisti :nen ja viereisellä tiskillä siihen sopiva Rickmanin kate ja ja ja ….
Tokihan me pisteltiin Pikku-Aa:n kans perinteisesti grillimakkarat tuulensuojaan kiertelyn lomassa.
TUossa pari kuvaa romppeilta

Viikonkuva 46/2016

Korsolammen kierros

Lähetettii Pikku-Aa:n kans retkeilemään erämaahan, missä ei ole vielä käyny ihmisiä juuri lainkaan. Ehkä muutama uskallikko on tuolla Meikon takana alkavassa äärettömässä erämaassa vieraillut.
Hyvin me jaksettiin vaikka lunta oli melkein vyötäröämyöten ja villieläimet juoksenteli ympärillä. Kerran sattuikin oikein pelottava tilanne kun susi lähestyi meitä Korsolammen pohjoispuolella. Mietittiin jo Pikku-Aa:n kans et pitääkö meidän kiivetä puuhun sutta pakoon, mutta viimein selvisi että sehän olikin Hannu Karpolta karannut karvalakki joka siinä juoksenteli.

Ilta alkoi jo hämärtyä ja koska meillä oli eväät jo syöty niin alkoi pelko kalvaa että josko ei löydetäkkään takaisin autolle ja jäädään ikuisesti vaeltamaan tähän loputtomaan erämaahan, onneksi ssentään löydettiin virtaavaa vettä joten saimme juodaksemme.’

Lopulta kuitenkin päästiin takas parkkikselle ja auton luokse.
Kotimatkalla kuunneltiin Lui Reediä ja sattuikin tulemaan oikein kaunis kappale joka kuvasi meidän retkeä vallan mainiosti.
Jopa hiljentyi kotimatkalla tätä kuuntelemaan.
Tässä siis Lui Reed Olkaa hyvä!