Wolfi on tehny hienot videot meidän reissulta.
Linkitän ne kaikki neljä nyt tähän, olkaapa hyvä 😉
Videoita Murmanskin reissulta
Muurmanskin reissu
Päätettiin Wolfin kans lähtä katsastamaan miltä näyttää Muurmanski elokuussa. Yllättäen myös Ilpo läks mukaan ja aleltiinkin kolmistaa Muurmanskiin asti josta Ilpo jatkoikin yksikseen kotiin.
Aikaa tähän oli varattu ruhtinaalliset 10 päivää joten mikään höpsönkiirettä meillä ei ollut.
Matkalle oli varattu kaksi välipäivääkin jolloin ei ajettaisi lainkaan. Ensimmäinen välipäivä vietettäisiin Viennan kemissä josta oli tarkoitus vierailla Solovitskyn luostarisaarella.
Toinen välipäivä vietettäisiin Muurmanskissa jossa kyllä riittäisi nähtävää ja koettavaa vaikka pidemmäksikin aikaa.
Pientä harmia oli matkalla kun Wolfin pyörästä meni perän laakeri kahdesti rikki. Voisin jopa sanoa että Wolfin perä on väljä, eikä nyt heti ajatella väärin tät asiaa.
Mutta Venäjänmaa näytti kauniilta, rumalta ja ystävälliseltä ja jätti minuun tämäkin reissu varmasti lähtemättömän jäljen ja hyvä niin sillä minähän olen näiden jälkien summa.
Tässä viel jokunen kuva reissulta
Solovetskyn luostari
Matkalla Muurmanskiin vietimme ajamisessa välipäivän kun teimme pienen merimatkan Solovetskyn luostarisaarelle.
Vierailumme saarella oli vain pieni raapaisu, sillä useat matkailijat viettävät saarella kokonaisen viikon.
Geocache GCQ1WT – Rest Stop Karhunpesäkivi
https://coord.info/GCQ1WT
Joutu kivensisään kesken reissun
Nikkeli
Lähdettiin ajamaan Muurmanskista länteen kauniin aurinkoisessa säässä. Ajelin yli tuntureiden kun läppäreissä alkoi soida Lynnäreiden Free Bird. Liikutuksen kyyneleet vierähti silmäkulmista ja kohta oli kajalit poskilla.
Päätettiin siinä sitten ajaa Barentsinmeren rantaa uimaan että saa samalla pestyä kajalit naamalta. No ei päästy uimaan ku vuono oli täynnä sukellusveneitä ja väittivät että ei saada uida siellä. Minusta niitä sukellusveneitä ei ollu niinpaljo etteikö olis mahduttu sekaan, mutta koska heillä oli isommat pyssyt ku meillä ni ei jääty väittelee aiheesta. Pahoitimme tästä niin mielemme että päätettiin lähtä Nikkeliin. Ajeltiin Sputnikin sotilastukikohdan läpi kajalit poskilla, arvatkaa hävettikö?
No ei haitannut vaikka naama jäi pesemättä sillä kun saavuimme Nikkeliin niin silmäkulmat kostuivat jälleen ihan siitä kuinka pahasti ihminen luontoa raiskaa.
Nyt ollaan jo Norjassa ja keitellään levähdyspaikalla ruokaa ja elämä hymyilee. Ajetaan viel Inariin yöksi ja meinaan hymy naamalla ajella reggaeta kuunnellen.
Viennan Kemi
Nyt ollaan Kemissä yötä ja huominen päivä vietetään solovetskin luostarisaarella. Tästä linkistä näkee miten matkamme etenee ylihuomenna kun lähdemme ajelemaan kohti Murmanskin.
http://share.findmespot.com/shared/faces/viewspots.jsp?glId=0Ls4QbEkXyC2k0XV25szaCeqFgG0h999T
Retki Viroon
Kesäloman alun kunniaks päätettiin lähteä Karaavaniretkelle Viroon.
Ei ollut sen tarkempia suunnitelmia mihin mentäis paitti että Hiiumaalle oli tarkoitus suunnistaa. No Hiiumaa jäi näkemättä, mutta vastapainona löydettii monia todellahienoja mestoja joista nyt vois erikseen mainita vaikka Rohu Raketbaasen joka oli Neuvostoliiton vanha ohjustukikohta. Se olikin varsin mahtava paikka ja ehdottelin että olis jääty yöksi johonkin vanhaan ohjussiiloon.
Mikä olisikaan ollut hienompi paikka yöpyä kuin kylmänsodan aikainen ohjussiilo, jossa ydinkärjellä varustettu ohjus on uhmakkaana seisonut vakuuttavassa 45 asteen kulmassa valmiina syöksemään suunnitelmatalouden ilosanomaa länsimaisen hapatuksen niskaan.
Noh Jaana ei tähän suostunut joten ei enempää siitä.
Tässä alla muutama kuva reissulta.
Kymppitonni täynnä
Nyt näytti tulleen 10000 kilometriä täyteen moottoripyörällä tälle kesälle. Mistäkö tiedän? No siitä että nollasin navin sillo ku otin mopot liikenteesee ja olen sitä pitäny aina siinä mopossa millä ajan.
Niin ja koska absilla sai mobiilitankkaaja kahvin ilmasiks ni nyt on juhlan aika siitäkin huolimatta että en saanu ruinattua munkkia samaan hintaan.
Motorisrisauna
Jälleen alkoi Someron Hovimäellä keskiviikkoiset motoristisaunat, mmissä on mukava poiketa duunimatkalla.
Karavaanarit
Nää kaks pikku karavaanaria huilaa välillä
Förirannas
Ulkomailla, aina Turussa asti. Ehkä otin jäätelön, ehkä en?
Mahtavaa
Juuri tätä mä oon kaivannu. Päämäärätöntä ajelua ympäri Vironmaan kesätuulen vienosti käyden naamalle.
Ite ku sai valita reitit ni löyty melko mielenkiintoisia teitä. Jos joku miettii et onko Virossa kova liikenne ni ainakaa tällä 10 km pätkällä ei tullu yhtää vastaantulijaa, tosin täs oli ainaki neljä mutkaa.
Samalla löysin itsestäni feminiini puolen. Vauhdin yltyessä mahdottomaksi kuvittelin olevani Jutta Kleinschmidt joka viilettää pitkin Saharanlaitaa kohti Dakaria. Olihan Jutan bemari ihan samanlainen ku mulla, pikkiriikkisiä eroja toki löyty pienissä yksityiskohdis.
No nyt istun Pärnus Aleksandri pubis ja söin just järjettömän hyvän seljankan ja suunnittelen et mihin suuntaan seuraavaks. Aa että.
Viron talviralli 2017, Jäneda
Kesä on nyt korkattu, sillä kohdaltani kesän ensimmäinen prätkäreissu on nyt heitetty.
Sovittiin Tompan kans treffit perjantaiks pissapojan alle, josta ajeltais kimpassa laivaan.
Saavuttiin illansuussa sateiseen Tallinnaan josta jatkettiin kohti Jänedaa illan pimetessä.
Matkalla satoi lunta, räntää sekä vettä eli normi juhannuskeli.
Tompan mitsi teki piikin tulppaan joten vaihdettiin tulppa matkalla tievarres, mikä sinänsä on lysti kun saa tehdä remonttia räntäsateessa pimeessä tienposkessa.
Päästiin kuitenkin hyvin perille Jänedaan, jossa ensin hoidettiin majoitusasiat kuntoon. Mukava kahdenhengen huone Jänedan geshousessa.
Perjantai ilta meni mukavasti saunoessa ja jutellessa, lisäksi saatiin katsella ja kuunnella järjestäjien matkakertomuksia.
Lauantaina aamupalan jälkeen päästiinkin tutustumaan Jänedan kartanoon ja kuultiin sen historiasta. Olin yllättynyt miten mahtava historia tuolla paikalla on. Oli tudella mielenkiintoista kuunnella vetävää esitystä kartanosta sillä sen historiaan liittyivät niin Lenin, Gorky kuin HG Wellskin.
Safkan jälkeen päästiinkin kiertoajelulle. Kiertoajelulla tutustuttiin lähistöllä oleviin mielenkiintoisiin paikkoihin kuten, lähistöllä olevaan neuvostotekniikan museoon. Noh totuuden nimissä tuo näytti enemmän auto-romuttamolta kuin museolta. Tämä kuitenkin oli todella mielenkiintoinen tutustumiskohde, jossa vierähtikin tovi romu.. eiku aarteita tutkien.
Lisäksi käytiin katsatamassa upeaa lähdettä joka oli valtavan kokoinen ja kirkasvetinen. Minun tietysti teki mieli mennä uimaan, mut ei ollut pyyhettä mukava niin jäi käymättä. Laitoin toki paikan muistiin ja menen tuolla viel tänäkesänä uimaan 😉
Ilta meni iltajuhlassa, mut ei siitä sen enempää 😉
Sunnuntai aamuna olikin ongelmia saada mopoa käyntiin johtuen perjantain räntäsateesta sekä lauantaiyön kipakasta pakkasesta en saanut virta-avainta lukkoon kun se oli jäässä. Pienen tusaamisen ja lämmmittämisen jälkeen se kuitenkin onnistui ja päästiin kotimatkalle.
Ralli oli mielestäni oikein hyvin järjestetty ja olen mukana myös ensivuonna. Väkeä oli kaikkiaan melkein sata joista 16 oli suomalaisia. Oikein hyvä reissu ja kiitokset matkaseuralle ja rallin järjestäjille.
Täs vielä muutama kuva reissusta.
Se on kesä nyt
Mä tiedän et jotku sanois pöljäks! Mutta mä sanon et tää on irtiotto, sitäpaitsi keli on ku juhannuksena paitsi ettei sada. Nyt odottelen Tomppaa verkkokaupan edes, kyllä täst viel kesä tulee.
Jurmo 2016
Jokavuotinen pako saaristoon on nyt suoritettu. Loppu päätelmänä voisin todeta että tekisi mieli kääntyä takas ja joko syrjäytyä tai erakoitua jollekkin saarelle.
Sillä on todella mahtaavaa ja vapauttavaa olla paikassa jossa ei ole yhtään mitään, näin nykymittapuun mukaan.
Mikä muu voisi kruunata marraskuun tuon kaikista kuukausista mahtavimman kuin viettää se kivikkoisella saarella.
Marraskuu todellakin on kuukausista paras ja mahtavin, sillä kenenkään ei tarvitse teeskennellä pirteää ja energistä. Marraskuussa kaikilla on oikeus olla rehellisisti suomalaisia, ei tarvitse tervehtiä vastaatulijoita eikä tarvitse väkinäisesti jutella säästä. Ei tarvitse ottaa katsekontaktia kanssaihmisiin, vaan voi rauhassa käpertyä itseensä ja pysyä sohvannurkassa.
Tämän upean kuukauden kruunaa retki saaristoon jossa on kylmä ja tuulee, kanssaihmisten kanssa ei tarvitse kommunikoida sillä tuuli peittää alleen kaikki äänet!
En hehkuta tämän enenpää tuota hienoa kokemusta, jonka vain vanha saaristolaiskakara voi ymmärtää. Mutta ohessa muutama kuva tuolta reissulta
Ja nyt varaamaan ensitalven retkeä 😉
Geocache GC187MD – Autuaanlampi
Tämänhän loggasin jo viikkositten matkalla pystymettään. Mahtoikohan olla viimeinen prätkällä haettu kätkö tänävuonna?
Mene ja tiedä.
Pystymettä 2016 Lappetelä
Se oli taas aika kokea kesän kohokohta, elikkäs pystymettä. Tälläkertaa pystymettä olikin viety hieman pidemmälle tästä kotikulmilta, eli aina Iisalmeen asti. Hyvä olikin että oli viety niin ei tule nämä lähivitikot liian tutuiksi.
En rupea tähän sen enempää avautumaan mitenkä oli mahtava reissu, mutta kuvaavaa on että 1300 kilometriä ajamista rätäsateessa torstai sunnuntai välillä ja vieläki on hymy naamalla.
No tuossa muutama kuva tapahtumasta
Tässä kartalla kaikki Pystymetät joissa olen ollut
Löysin uuden hyvän yömestan.
Nyt on puskaparkkilainen jälleen löytänt melko hulppeen mestan. On meinaan pikkasen hienot näköalat tuosta kammarinikkunasta.
Tie toki olis jatkunu tuonna alas rantaan, mut onneks en ajanu rantaan asti sillä on senverra jyrkkä rinne että en luultavasti pääsis sieltä takas ilman nosturia. No aamul meinaan tuonne käppäillä aamu-uinnille kuitenki.
Saattaaolla ja mä luulen että tätä ei aurata muavarten talvella, mut voinpa tätä hyödyntää kunnes tulee lunta.
Aurinko painuu mailleen
Taitaa olla aika minunki mennä koht köllölleen, en jaksa ees iltauinnille lähtä ku on niin kiire tehä…. ei mitään.
Eile katoin ehkä maailman paskimman skifileffan ikinä. Meinaan kokeilla josko tänää löytys Netflixistä jotain hieman parempaa.
Villilänsaari over and out!
Valokuvatorstai “Paluu”
Valokuvatorstain 416:sta haaste on “Paluu”.
Tämä on viimeinen valokuvatorstain haaste, sillä valokuvatorstai siirtyy pelkästään facebookiin ja instagramiin. Tämä on minusta sääli. Mutta olkoon tämä sitten minunkin viimeinen valokuvatorstais kuva ja tämäkin muutaman päivän myöhässä, sillä en meinaa facebookin valouvatorstaita seurailla.
Paluu, eli paluu syysretkeltä Sysmästä ajeltiin todella komeissa ruskan värjäämissä maisemissa.
Puskaparkkilaisen arkea
Kyllä on ollu taas ihan mahottoman hankalaa ja surkeeta, kun on pitäny majottua tuonne pitkin mettiä.
On joutunu olee melkein täydellises hiljaisuudes keskel luontoa, ainoastaa linnut sillotällö huudellu.
Siitä tulikin mielee et kuka vatipää on keksiny nimen laulujoutsen?
Ilmeisesti ei ole tuon nimen keksijä ikinä kuullu millasta perkeleellistä meteliä tuo lintu osaa pitää, enkä minä sitä ihan ensimmäiseks menis lauluksi kutsumaan. No onneksi nuo lähti kauemmaksi metelöimään, tuosta rannasta.
Niin ja niinku tuosta toisesta kuvasta näkeee niin rantakin on ihan surkee, ei pääse metsästä suoraan veteen vaa pitää ensin astua tuoho hiekalle ja sit vasta voi ruveta kahlaamaan syvemmälle. Vesikin on ihan märkää. Kylpytakin joutu ripustaa tuoho puuhu mikä oli ihan vinossa olis seki voinu suoraan kasvaa, mut ei.
Nokipannukaffet keittelin tuos rannas ja kattelin tummuvaa iltaa. Minä ja mun persoonat, eikä saatu edes pientä sisäistä väittelyä aikaseks.
Noh joskus vaa on hyvä olla….
Taas on lentojätkä heitteillä
On taas melko kurjat oltavat, kun ei tuota autoakaan saanu ihan rantaan vaan joutuu veteen kävelemään melkein kýmmenen askelta. Ei auta, meen silti uimaan. Niin ja meen muute aamullaki.
On muute Vanajavedes paljon lämpimämpi vesi kuin Ahvenistonjärves.
Mopokuvahaaste 1/10
Sain Askolta mopokuvahaasteen, eli pitäis löytää 10 mopokuvaa. No vaikeaahan tämä minulle on, mutta meinaan yrittää jos löytyis ne tarvittavat 10 kuvaa.
Eli kuva 1 on mun ensimmäiseltä ihan oikealta moporeissulta
(aikaisempia ei lasketa sillä ajelin vespalla ennen tätä). Ajelin Stuuban ja Eijan kanssa Ahvenanmaan kautta Ruotsiin ja sieltä Norjaan.
Norjaa ajeltiin ylöspäin kunnes kurvattiin Suomen lappiin, sillä määränpäänä oli Taivalkosken kontio-ralli.
Pikkasen meillä meni nuo aikataulut sekaisin, sillä oltiin Taivalkoskella viikkoa etuajassa. No eipämitä vietettin siellä sit sellainen korkeanpaikan leiri jossa valmistauduttiin tulevaan kontioon.
Tässä kuvassa ollaan vielä Ahvenanmaalla ja näköjään kikkarapäisen Arin kokkausvuoro. Stuuba on ottanut kuvan ja vuosi oli -86…ehkä, en muista tarkkaan
Voi mua väsynyttä rellestäjää
Voi mua väsynyttä rellestäjää lauloi Eppu Normaalikin aikoinaan. Ja tarkoittivat varmaankin juuri tätä olotilaa.
On niin vaikeeta ja kurjaa kun maisemat on vähä ankeita, ei edes näyteikkunoita mitä katella. Ja tuo koskiki kohisee niin kovaa et pitänee lähtä kohta kuselle… eiku otan viel toisen oluen ja ehkä voikkoleipää iltapalaks…
Recent Comments