Kohtalon ivaa

Eilen (sunnuntaina) Jiminkanssa oltiin Porkkalassa ja kuljettiin todella liukkailla jäisillä rantakallioilla. Kumpikin selvittiin reissusta kaatumatta tai tippumatta mereen.

Mutta eikös tänään kun dallasin kädettaskussa duuniin hiekotettua jalkakäytävää pitkin niin liukastuin jäähän ja hetkenaikaa oli mahanalusta jalkoja täynnä. No en kaatunut mutta reväytin selkäni ja nyt on olo tosi tukala kun tuntuu että ei pääse pystyyn ilman tunkkia ensinkään.
Perkele! et tekee kipeetä

This entry was posted in Fuji Superia X-tra 400, Mikälie höpinä, Nikkor 24mm F2.8, Nikon F3 and tagged , , , , . Bookmark the permalink.

One Response to Kohtalon ivaa

  1. Juha Ylitalo says:

    Noille kallioille ei tee mieli pomppimaan. Nuo jäätyneet pärskeet ovat välillä siitä inhoittavia, että niitä on niin vaikea havaita.
    Se, että miksi ihminen melkein useammin kaatuu jalkakäytävillä kuin tällaisilla kalliolla tulee varmaan siitä, että kallioilla sitä osaa olla varovainen kun taas jalkakäytävää kävellessä on kaikki muut asiat mielessä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *