Valokuvatorstain Tehtävänä on tutkailla yläpidon valitsemaa kuvaa ja lähteä analysoimaan, assosioimaan, tai jatkojalostamaan sitä oman kuvan kautta…
Minä näin kuvassa metsän saartaman tien joka vei kulkijansa valoon synkästä metsästä.
No minun vastaus on tietenkin vuodenaikaan sopiva sillä kuva on otettu viime sunnuntaina
Oi miten ihana metsätie ja niin tähän vuodenaikaan sopiva. Valoa on nähtävissä. 🙂
Ihana syystalven kuva. Koko kuva hohtaa valoa. Kaunista.
Värit ovat kyllä persoonalliset, erottuu hyvin kuvapinosta. Käsi valitsee tämän.
Ensimmäinen kuva jonka katsoin ja mitä ilmeisimmin paras tämän torstain kavalkadissa.
Toiveikas ja kaunis.
Onko taivas pilvineen tipahtanut maan päälle vai mitä tuo kaikki valkoinen oikein on..?
Lapset ovat kuin satumetsässä.
Kiitoksia kovasti ylistävistä kommenteista, ihanhan tässä nolostuu.
Ihmeellinen tunnelma, pehmeän huuruinen pakkanen.
Nieppi kuvaamassa jälkikasvua ni hyvinkin usein tulee loistavaa jälkeä kuten tässäkintapauksessa.
Upea kuva lapsineen.
Hienosti on ajoitus osunut kohdalleen, kun pääsit hyödyntämään alle viikon vanhaa kuvaa.
Vanhemmalta pojalta taitaa puuttua tässä kuvassa kypärä, mutta annettakoon se hänelle anteeksi, kun päässä on sentään pipo.
Pipo ja kypärä kun eivät taida monestikaan olla kovin toimiva kombinaatio…
Siinä mennään reippaasti kohti valoa ja elämää.
Toimii myös vastakohtana kuva-aiheen kesälle.
Tuota tietä pyöräilisin minäkin mielelläni 🙂 Ihana valo!
Tosi mukavaa, että tällä tiellä tapaa muitakin ihmisiä. Jos juoksen lujaa, saan nuo lapset vielä kiinni…
Tämä on kyllä todella kaunis, sadunhohtoinen kuva. Vaaleus näyttää välillä sumulta, välillä lumelta. Kirkas ja hehkeä valo tulvii maisemaan.