Aluksi se vaikutti hyvältä idealta lähtä ajelemaan pientä metsäpolkua.
Niin kunnes se loppui lammenrantaan.
Äkkinäinen olisi jo tässä vaiheessa ymmärtänyt kääntyä takaisin, mutta minä en peruuttele. Huomasin nimittäin että lammen pystyisi kiertämään eikä tarvitsisi ajaa kuin pienen vitikon läpi niin pääsin toiselle polulle joka jatkui lampea kiertäen.
Suzukin vilkut ei näköjään ollu suunnniteltu vitikon raivaamiseen 🙁
