Paniikkia baanalla!

Tänään päätin että ajelen suorinta ja nopeinta reittiä kotiin, olisinpahan kerranki ajoissa kotona.
Motarilla kävi kuitenkin pieni “läheltäpiti” tilanne.
No paskat se mikää läheltäpiti tilanne ollu, vaa täydellisen tyttömäistä pakokauhua ja paniikkia!

Ajelin kaikes rauhas kotiakohti aurinkoises ilmas pikkasen hymyillen, eli hymy meni korvast korvaa ku oli taas nii mukava ajella. Ajaessa rupes tuntuu niinku tuuli heiluttelis hiuksia korvaavaste, sit hiffasin et vittu mä oon kalju ja mul on kypärä päässä eli tuuli ei heiluttele mitää! No nyt tuli ja täydellinen pakokauhu, onneks olin just motarilla liittymän kohalla. Täydest vauhdist liinat kii ja yli oikee kohti ramppia. Pikkase meni rampist pitkäks ja löysin itteni nurmikolta jonne rojautin mopon kumoo ja repäsin kypärän päästä ja alotin repii kypärän pehmusteita irti.

Ei löytyny mitää kypärästä eikä korvasta ja uskokaa huviksenne et tutkin molemmat ton paniikin jälkee melko tarkkaa, mut ei mitään?

No tästä kokemuksesta mun lapsenmieli järkky niin pahasti et päätinki ajaa suorinta tietä Cafeen syömää lohtupullaa. No nyt löyty se mun femiini puoli kun vaati oikee lohtupullaa ettei mieli järky.

Tämä siitä seuraa kun viettää päivät akkalaumassa! (no nyt se taas lipsahti äänee, tarkotin tietysti ihanien pimujen seas) Säikkyy pikku öttösiä ja kaipaa lohtupullaa, perkele! Kohta varmaa rupeen himassa vaihtaa verhoja. Mä alan olla niin loman tarpeessa!

No Porkkalassa oli onneks motoristi-ilta ja pääsin puhuu äijienkans prätkäjuttuja, se vähä helpotti.
Porkkalas oli myös magein Darra ikinä!

This entry was posted in Mikälie höpinä, NIKKOR AF-S 50/1.4G, Nikon D700 and tagged , , , , , , , , , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *