Prätkillä Afrikkaan 4

Ceutasta lähdimme ajelemaan kohti Rabattia. Jossa oli tarkoitus mennä tapaamaan Suomen suurlähettilästä ja kysellä onko Marokosta mahdollista ajaa Mauritaniaan Länsi-Saharan kautta. Uutiset joita kuulimme lähetystöstä eivät olleet mieltä ylentäviä, sillä ei myöntäisi viisumeita Marokosta saapuville.


Rabatissa ajeltiin jonossa ja etsittiin Mauretania lähetystöä

Olimme todella masentuneita ja rupesimme jo miettimään miten saisimme pyörät laivalla suoraan Senegaliin, mutta se olisi lohkaissut liian ison palan budjetista joka oli 20000 per pyörä noin 4 kuukautta. Joten päätimme mennä kysymään kuitenkin vielä Mauritanian lähetystöstä, jossa vain vahvistettiin sama vastaus jonka saimme Suomen lähetystöstä. Masentuneina menimme Senegalin lähetystöön kyselemään viisumia Senegaliin mutta se oli jo suljettu siltä päivältä.

Mutta onni tuli ja näyttäytyi meille Brittiläisen motoristin (Jamesin) hahmossa Senegalin lähetystön edustalla.
James hymyili meidän ongelmalle ja sanoi tietävänsä keinon saada viisumi Mauritaniaan !!
Ensin meidän täytyisi ostaa lentoliput Marokko- Mauritania- . Sitten mennään lippujen kanssa Mauritanian lähetystöön josta saadaan viisumit koska Mauritaniassa suoritetaan lentokoneen vaihto. Seuraavaksi palautetaan liput takaisin lentolentotoimistoon ja rahat saa takaisin , vähennettynä toimiston henkilökunnalle menneet noin 200 mk/lippu. Homma on laitonta, mutta se on ainut keino päästä Mauritaniaan.

Nyt meillä oli kolme päivää aikaa kunnes saisimme Mauritanian viisumit . Minä ja jäimme viettämään pitkää viikonloppua Rabattiin. ja lähtivät katsastamaan kuuluisat Dèauzoundin putoukset, marrakeshista koilliseen. Vaikka näin joulukuun alussa vettä oli vähän niin olivat putoukset ehdottomasti näkemisen arvoiset.

Seuraavan yön Ryde ja Ismo viettivät Marrakeshissa, joka oli tarua tylsempi paikka. Homman nimi oli se, että sinä olet turisti jota paikalliset yrittävät hyödyntää vaikka väkisin, jos ei muuten onnistu niin sitten varastamalla. Rydeltä varastettiin lompakko, joka saatiin kuin ihmeen kautta takaisin poliisien toimesta. Jälleen jatkoimme matkaa nelistään korkean Atlaksen yli.

Tie oli kuin tehty enduropyörille. Paikka paikoin kivinen tie oli sortunut jokiin jolloin ajettiin pyörillä jokia pitkin välillä ajoimme jokien yli , välillä tie kulki korkealla ja alla häämötti loputtoman syviä rotkoja, ajaminen oli hauskaa, pelottavaa ja raskasta (Liikaa lastatut pyörät). Vauhti hiljeni muutamien lippojen jälkeen suht inhimilliseksi. Ihmiset vuoristossa olivat todella köyhiä sillä lapset kulkivat resuisissa vaatteissa osa ilman kenkiä vaikka ilma oli kylmä (purot ja pienet joet olivat jäässä). Vuorien ylitys kesti kaksi päivää vaikka matkaa oli vain noin 300 km, mikä kuvastaa hyvin millainen polku oli ajettu läpi.


Ajaminen on mahdollista vain enduropyörillä ja niilläkin vain kuivaan aikaan sillä jos joissa olisi ollut enemmän vettä niin olisi ollut kanootti paljon kätevämpi kulkuväline kuin prätkä.

<- Edellinen Seuraava ->

This entry was posted in Afrikka and tagged , , , , , , , , , , , , , , , , , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *