Pysäköintiä

Hienoa että joukostamme löytyy vielä kanssaihmisiä jotka reilusti vain ajattelevat itseään, eivätkä suotta hurskastele kaiken maailman höpinöillä toisten huomioon ottamisesta.

Minäkin Prismaan mennessä mietin että tuossa suojatiellä olis hyvä kun on ovellekkin lyhyt matka, mutta en kehdannut autoa siihen ajaa.
No kaupasta pois tullessa huomasin et joku oli kehdannut. Oli kiva työntää ostoskärryjä autolle hieman pidempi matka, mut kiva ettei Saabistin tarvinnu kävellä pitkälti.
No seuraavalla kerralla työnnän ne ostoskärryt saabisi yli sillä enskerralla minäkin ajattelen vain itseäni. Ja jos lyhyin matka on saabin yli ni sit mennään yli…. tanan taulapää

This entry was posted in Arsat B 45/3.5, Kodak Portra 800NC, Mamiya m645, Mikälie höpinä and tagged , , , . Bookmark the permalink.

3 Responses to Pysäköintiä

  1. Corrida Red says:

    Ei kommenttia Prismassa käyntiin, mutta Viikonkuvaan:
    Hieno kuvakulma – ja valaistus…

  2. nieppi says:

    Niin jos puhe oli tästä:
    2006 47
    Tässä on hyvin yksinkertainen valaistus, Hiusvalo ylhäällä olevista ikkunoista ja kasvot esiin kultaisella heijastimella

  3. vettis says:

    Jees. Oma vika jos jättää autonsa kolhittavaksi.

    Kerronpa tarinan lyhyeltä ja ytimekkäältä (jääkäri) armeijauraltani. Tää oli ehkä yksi meikäläisen intin kohokohtia.

    Meillä oli vääpelinä lyhyt ja painava mies, jota mm. näiden ominaisuuksien vuoksi kutsuttiin salaisesti varusmiesten keskuudessa sotanorsuksi. Kerran järjestäydyttiin kasarmin takapihalle kolmiriviin taisteluvarustus päällä ja ohi juostessaan yks inttikaveri kolhaisi rynkyn perällä vahingossa sotanorsun eiku anteex vääpelin uuden auton kylkeen. Kyseessä oli silkka vahinko, mutta sotanorsun kasvoille nousi punainen väri ja ilmaan lensi kirosanoja ja muistaakseni jotain tyyliin “nyt tuli alokkaalle kalliiksi jne” Inttikaveri meni tietysti ihan lukkoon, pyyteli anteeksi ja hyvä ettei tippa tullut linssiinjne jne. Lähistöllä seisoskeli kuitenkin kompppanian päällikkö Kapteeni Olli. Kapu tuli väliin ja tokaisi vääpelille “sotanorsu tietää varsin hyvin, että kasarmin takapihalla ei saa eikä kannata säilyttää siviiliautoja” . Mieltä tietysti lämmitti, että kaveri pääsi pälkähästä, mutta ennen kaikkea kapteeni Ollin silmänisku kolmirivin suuntaan “sotanorsu” -sanan kohdalla. Varusmiesten keksimä lempinimi oli siis havaittu henkilökunnan keskuudessa ja ilmeisesti lempparista oltiin myös samaa mieltä. Vääpeli ei enää tämän jälkeen ajanut suoraan kassulle vaan pysäköi autonsa kiltisti henkilökunnan pysäköintialueelle.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *