Tag Archives: Ari

Karavaanarit

Nää kaks pikku karavaanaria huilaa välillä

Viikonkuva 19/2017

Pientä haaveilua

Käytii Pikku-A:n kans ajelulla ja löydettii prätkäliike jos oli kahvia ja keksiä tarjolla ni päätettii poiketa. Vaik en mä sen keksin perää sillee ole 😉
Vähä piti samalla haaveilla uudesta moposta, tuo olis vielä ihan älyttömän halpa. Alle kolmesataa kuussa!

Masentavaa

Olen kärsinyt unettomuudesta jo melko kauan, kaikkinensa varmaan yli vuoden. Siis olen toki saanut nukuttua, mutta herään joka yö noin kolmen aikoihin. Viimeisinä kuukausina asiat ovat menneet huononpaan suuntaan enkä ole saanut jatkettua unta enään tämänjälkeen.

No eihän tähän tilaan joutumiseen mitään yksiselitteistä syytä ole, vaan pikemminkin tämä on kaiken summa. Sanoisin kuitenkin että ei unettomuus ole syy vaan pikemminkin oire joka olisi pitänyt osata ottaa tosissaan ehkäpä jopa hieman aikaisemmin. Tässä kuitenkin tulee eteen se tosiasia että olen mies eikä tällaista tapahdu minulle.

No tämä tietenkin on aiheittanut ärtymystä ja vitutusta siinämäärin että en ole ollut oikein mukavaa seuraa kenellekkään. Samalla olen huomannut että kultakalanomainen keskittymiskykyni on pienentynyt entisestään. Toki se että en ole noin vuoteen nukkunut kunnollisia yöunia saattaa osaltaan vaikuttaa asiaan.

Suuri Suomalainen ajattelija ja filosofi Anna-Leena Härkönen on jossain maininnut että onnellisuus on sitä että ei kokoajan ahdista. No tilanne oli itselläni päässyt siihenpisteeseen että ainut hetki päivästä kun ei ahdista on se kun seisoo avannossa kaulaamyöten.

No koska en ikinä ole ollut se penaalin terävin kynä, niin päättelin tietenkin että onnellisuuden määrää voi lisätä seisomalla avannossa hieman enemmän/pidempään. Tällähän en saanut aikaiseksi muutakuin onnistuin kutistamaan miehuuteni rippeet miltei olemattomiin.

Koska siis olin onnistunut kutistamaan miehisen egoni kylmässä vedessä, niin että se ei enään ollut henkisenä esteenä joten pystyin kääntymään lääkärin puoleen.

Tein lekurin luona testejä masennukseta sekä työuupumuksesta ja sain hirmuhyvät pisteet molemmista testeistä, toki tälläkertaa hyvät pisteet olikin huonoasia joten diaknoosiksi tuli että olen Masentunut!

Olenkin siis nyt melko pitkällä sairaslomalla ja pitkästä keskustelusta lääkärin kanssa mieleeni jäi sanat.
“Älä murehdi ja tee asioita jotka aiheuttavat mielihyvää!”

Niinpä lääkärin määräyksestä lähden laittamaan bemaria ajokuntoon.

Viikonkuva 52/2016

Munkringar

Suomalais-sukuisten kansojen suurin saavutus ikinä, on ollut kun on saatu laitettua kiviä rinkiin.
Alumperin suomalais-sukuiset kansat asustelivatkin pienissä pyöreissä kivikehissä onnellista elämäänsä.
Samaan aikaan muualla maailmassa rakenneltiin pyramiideja, siltoja, pilvenpiirtäjiä ja autoja.

Kaikki kuitenkin muuttui kun aikoinaan etelästä eräs Virolainen soutaja eksyi suomenmaalle ja rupesi hän sivistämään suomensukuisia.

Rakentakaa kivistä iso neliö jonka sisään teette pienemmän neliön niin voitte sitten asustella siinä pienemmässä neliössä ja lapset ja lampaat voivat leikkiä ja lisääntyä siinä ulommassa neliössä.
Näin tehtiinkin ja tämän seurauksena Suomeen syntyi ensimmäiset Turkkilaiset pakolaiset, jotka siis eivät olleet Turkkilaisia ensinkään vaan …

Tästä kuitenkin juontuu suomensukuisten kansojen mieltymys pyöreisiin muuotoihin vielä nykyäänkin. Sillä onhan suomalainen mies omimmillaan juurikin kun saa maata sikiöasennossa jotain pyöreää hyppysissään, esimerkiksi jaloviina pullo on tähän tarkoitukseen oiva väline.

Tästäpä sainkin oivan aasinsillan, kun tapasin laivalla sukulaissielun. Elikkäs huomasimme että meillä oli jotakin yhteistä joka on periytynyt suoraan esi-isien pyöreistä kiviringeistä.

Tässä Pekan ottama kaverikuva meistä

Nyt on uitu Jurmossa

En muute ole ikinä aikasemmin uinu Jurmossa, mut nyt on sekin kokeiltu.
Tosin oli niin saakelin pimeetä et piti mennä otsalampun kanssa uimaan, muute ei olis osannu takas ja olisin uinu vahingos Utööseen.

Niin täs toises kuvas selviää et kävin oikee vedes asti uimas.

Molemmat kuvat: Mikko Vihervaara

Syviksellä oli kesäistä

Biker Lady

Mullapas kävi tänää tuuri kun pääsin potrettii ihka oikee BikerLadyn kans.
Oli muutenkin todella mahtava keli käydä prätkäajelulla.

Pikkasen hipit vanhemmat

Onpas ollu kiva ettii vanhoja mopokuvia albumista, kun sieltä samalla on löytyny muitaki kuvia mitkä on jo unohtunu tai olis syytä unohtaa 😉

Kuten tämä missä pikkasen hipit vanhemmat on Järjenpään puistobluesissa. Onneks punaviinipullo ei näy kuvassa, kun siin on lapsiaki mukana.
Mut aatelkaas! enne sai mennä punkkupullon kans festareille, ei tarvinnu salakuljettaa….

Onnea Minä ja Jaana!

15.7.1988 eli 28 vuotta sitte tänään päätti mennä kihloihin kanssani Jugoslaviassa pienessä Ninin kylässä. hajos, mutta meidän kihlaus se kestää!

Siitäkin huolimatta että mulla oli “Freddie” nahkahousut, Marimekon paita, söpö passipussi kaulassa ja kaiken kruunasi tosimagee takatukka!

Vielä kerran onnea me!

No tags for this post.

Kiertelyä keskisuomessa

Jopas olikin kaunis päivä keskisuomessa. Kätköilyn kuntakartalle tuli tänään viisi uutta kuntaa ja kokonaismäärä kätkölöydöissä ylitti 800. Tosin se tarkoitti sitä että piti välillä kiivetä tuollaiseen mahtavaan kuuseen. oli todella iso, mutta en saanut Pikku-Aa:ta tuohon viereen mittakepiksi kun tuolla oli aivan älyttömästi muurahaisia

Eräällä oikopolulla tuli tuollainen pieni tunnelinpätkä joka vähän arvelutti että mahdutaanko tuosta läpi. Päätettiin kokeilla, eikun silmät kiinni ja varovasti sisään ja koska ei kuulunut kolinaa niin reikä oli tarpeeksi iso 😉

Lisäksi löydettiin todella magee uimapaikka. Eipä olekkaan Pikku-Aa:n kanssa ikinä ennen koskessa uitukaan. osasi ottaa ilon irti tuosta koskessa puljaamisesta.

Pääsimpä minäkin kuvaan kun Axel otti kuvan kun minä olin koskessa.

Geocache GC17Z4Q – Kantterelli – Chantarelle

http://coord.info/GC17Z4Q

No nyt kyllä löytyi melkoisen hieni ! Ensin hieman harmitti etten täällä jo aikaisemmin käynyt kun Mitziralikin tässä melken vieressä oli. Onni kuitenkin etten käynyt sillä nyt oli vallan mahtava keli vieraillä tällä erikoisella kivillä

Tuolla kannattaa käydä sillä kivi on näkemisen arvoinen. Jos moposi tyyppimerkintä on GS niin tuonne voi vaikka ajella perilleasti, mutta jos sen GS merkinnän jälkeen tulee vielä X niin melkein kannattaa kävellä se viimeinen paritataa metriä.

Parinsadan metrin päähän menee mukava jota voikin ajella vaikka wingillä.

Kun pääsin pikitielle takaisin niin bongasin pimuja jotka jaksoivat kuunnella minun juttuja melko pitkään.

Viikonkuva 26/2016

Geocache GC3PKQP – Ojajärven Järvenperä

http://coord.info/GC3PKQP

Tälle kätkölle kannatti todellakin ajaa sillä tie tänne oli aivan järjettömän kiva.
Kun en tiedä kuinka kuvailisin tietä tänne, niin kerron mitä muut motoristit sanoisivat.

  • Kyykkykuskit: Liikaa hiekkaa liian vähän asvalttia ja siinäkin liikaa reikiä ja routakuoppia, liian vähän huoltoasemia ja kaistoja
  • Harrikkakuskit: Kirjoitan juuri listaa osista jotka ovat pudonneet pyörästäni
  • Gessukuskit: Mä ajoin tapeilta
  • Moto Guzzikuskit: Osaaks joku Norjaa?
  • Harrikkakuski: Kynästä loppu muste
  • KTM kuskit: Missä voin vaihtaa öljyt?
  • Brittimotoristit: Saanko sun vanhat öljyt?
  • Suomisen Olli: Oli erikiva tie
  • AT ja Tenerekuskit: Nää vaa hymyilee leveesti
  • Harrikkakuskit: Lainatkaa kynää
  • Tässä vaiheessa enskakuskit on ruvennu vertailemaan kenellä on isoimmat alumiinilaukut
  • Minä: Höpötänn puolituntia antamatta muille puheenvuoroa kunnes huomaan että mua ei taaskaan kuunnella. Joten päätän kysyä et Mistä saa jäätelöä?
  • Rintamäkeläisten Antti: Sitä saa myymäläautosta

No mutta koska paikalla ei ollut myymäläautoa niin päätin mennä uimaan

Geocache GC4WAC8 – Muistomerkki 1917 ja 1918 kaatuneille.

http://coord.info/GC4WAC8

Meillä oli Pikku-Aa:n kanssa enstex kivaa. Ensi ajeltii mopolla ja geokätköiltii. Sit ajeltii lisää ja mentii heittelee fribaa. Koko päivä kruunattii vierailulla jätskikioskilla 😉

Pirkkalan Pirunkivi

Aattelin tänään viihdyttää itseäni pienellä metsäretkellä ja päätin mennä katsomaan kovasti kehutun Pirkkalan Pirunkiven.

jossa käppäilin oli miellyttäväntuntuista kumpuilevaa metsää, jossa oli samalla hyvä koeajaa uudet maiharit sisään. Pakko myöntää että kyllä särmät hyppymaiharit metsäkäyskentelyssä lunastivat paikkansa.

Mutta itse oli kuten Tamperelainen jääkiekkokin eli melkoisesti liioteltu. Meillä tuolla rannikolla lapset heitteleevät toisiaan tuollaisilla pikkukivillä

No, otin nyt kuitenkin kuvan kivestä jossa itse seison mittakeppinä kiven vieressä

Kaiken kaikkiaan miellyttävä reissu metsän siimekseen ja jos ei täällä ole vieraillut on toki tutustumisen arvoinen jos kivistä tykkää…

20 vuotta karavaanarina.

Löysin paffelaatikosta kuvan meidän ekasta “matkailuautosta”
Tuon hankin muistaakseni 1995 eli nyt on menossa 20 vuotis juhlavuosi karavaanarina!

No tags for this post.

Tampere

No nyt kun olen täällä Tampereella jo jonkunaikaa viettänyt niin päätin hieman katsella kaupunkia tänään.
Läksin siis duuninjälkeen käppäilemään kaupungille ja en voinut olla vertailematta näkemääni erääseen toiseen suurkaupunnkiin jossa olen viimeaikoina vieraillu, nimittäin Someroon.
Molemmissa kaupungeissa on huomattavissa samoja piirteitä.
Keskustan liepeiltä löytyy molemmista kaupungeista tyhjää liiketilaa. Kaupungilla parveilee joutavia ihmisiä niin ettei meinaa sekaan mahtua, paitti et Somerolla niitä on vaa neljä joista kerralla näkyvissä kolme.
Molemmis kaupungeis ajaa autoja eestaas iha hitoksee, paitti et Somerol ne on ne kolme autoo jotka ajaa sitä samaa katua eestaas.

Mutta on erojakin, nimittäin Kukkakauppoja on Somerolla enemmän. Ilmeisesti Tampereella ei ole tapana kukilla ihmisiä ilahduttaa?
Lisäksi Tampereelta puuttuu katukuvasta traktorit kokonaan? Tästä tulee väkisinkin mieleen että eikö täällä ole nuorisoa ensinkään kun ei yhtää traktoria pyöri kadulla rallia. Ettein vaan olis ukkoutumassa koko kun ei nuorisoa näy missään.

Kävi kaupungilla hassusti, sillä eräs tyttö noustessaan bussiin kadulta hihkaisi minulle Oikein leveästi hymyillen “Moi nieppi!”. Koska en tyttöä tunnistanut niin moikkasin vain hölmistyneenä takaisin. Samalla mietin että miksi hän niin leveästi hymyili? Ajattelin että kysyn seuraavalta vastaantulijalta että näytänkö jotenkin erityisen hyvältä.
En kuitenkaan uskaltanut kysyä, sillä seuraava vastaantulija näytti aivan Galina Kulakovan ja Juha Miedon aviottomalta pojalta josta on leikattu neuvostolipusta löytyvillä työkaluilla.

Tästä järkyttyneenä päätin että nyt on ihan liikaa ihmiskontakteja tällepäivälle ja päätin lähteä yöksi jonnekkin missä en näkisi enään ketään, joten läksin autolla kaupungin ulkopuolelle ison kauppakeskuksen parkkikselle joka oli tyhjä näin arki-iltana.

Ihan vain vinkiksi täälläpäin liikkuville karavaanareille jotka ovat pikaista yöpaikkaa vailla, niin ideaparkin pihassa on ilmaisia sähköpaikkoja karavaanareille tarjolla!

Loppuillan meinasin viihdyttää itseäni katsomalla Netflixista mielenkiintoisen dokumetin, joka kertoo suuresta sankarista joka on pelastanut maailmanrauhan menneisyydessä ja tulevaisuudessa jo useaan kertaan. Nimittäin katson henkilödokumentin herrasta nimeltään Kapteeni Ameriikka

Laitoin dokkarin kunniaks oikein Ameriikkastetsonin päähän ja kuvittelen että se olen minä joka sitä maailmaa olen pelastamassa.

Laivapoika

Löysin vanhan merimiespassin lipastonlaatikosta ja erityisesti mua ilahduttaa tuossa tuo ammattinimike 😉
Jos olis ollu tyttö niin siinä varmaan lukis että Laivatyttö.

DSC_2538

Perillä




Perillä

Originally uploaded by nieppi


Nyt olen perillä ja on aika keskittyä oleelliseen.

Lähetetty Sony Xperia™ ‑älypuhelimestani

Prätkäjätkä meni talviunille!

Ja karavaanari heräsi jälleen…
Koska viimeviikolla parina-aamuna jopa Tampereen motari oli jäässä, niin päätin et nyt olis aika siirtyä jälleen karavaanariks.
No joo just tänäaamuna tiet ei kyl ollu jäässä…. ehkä? ei sitä autol niin huomaa. Läksin nyt kuitenki autol ja ainaki valokuvien ottaminen ajaessa on autolla paljo helpompaa ku prätkäl.

Tänää kulki!
Menin meinaan duunin jälkee Lempääläs fribaradalle ja heittelin parin pikkupojan kans muutaman kierroksen.
Mä olin niin Elvis siin seuras, niin Elvis. Paitti et jäbät oli niin nuoria ettei ne tienny Elviksest mitää, mut olin siis niin keekkiä ku vaa voi olla.
Heitto meinaan kulki todella hienosti ja teinkin elämäni ensimmäiset miinustulokset!. No joo joku vois pahantahtosesti sanoa et rata oli helppo, mut miinustulos mikä miinustulos 😉

tutkatalo

Koska pikkujäbät läks himaan ja ilta rupes tummumaan eikä tämä paikka vaikuttanu mitenkään epämiellyttävältä päätin että minä yövyn tässä. Auton kaapist löyty yks alekokki, eli kyl mun nyt kelpaa 😉

Äijät

Oltii viikonloppu Sysmäs sivuvaunujen syysmiitis. ja pojatkin tulivat eli koossa oli melkoisen äänekäs kundilauma.

Suomi seisoo perjantaina!

Näin viikolla lehdessä tuollaisen otsikon. Sen enempää juttua lukematta ajattelin että tähän mielenilmaukseen minäkin otan osaa.

Vaikka en mikään innokas ammattiyhdistysaktiivi olekkaan niin tähän oikein valmistauduin etukäteen. Otin perjantaiksi lomapäivän ettei tarvitsisi mennä töihin, kävin Alkossa hakemassa punaviiniä ja Prismasta juustoja.
Olin siis valmistautunut oikein kunnolla.
Torstaina sänkyyn odottavalla mielellä ja hieman innoissaan, olin niin innoissani ettei uni meinannut tulla ja valvoinkin melkein kolme minuuttia ennekuin sain unenpäästä kiinni.

Tänä aamuna heräsin hieman tavallista aikaisemmin hieman jännittyneenä siitä mitä päivä toisi tullessaan.
Otin varovasti peiton reunasta kiinni ja kurkkasin peitonalle. Ei seisonu! 🙁

Taas mitä järkyttävintä ylilyöntiä lehdistöltä, turhaan innostuin ja nyt taas masentaa.

Juon pullon punkkua murheeseen ja elättelen toiveita että edes nuo hallituksen esittämät leikkaukset onnistuu ja pääsen vihdoin eroon noista jenkkakahvoista…

Koeajo


Pääsin ottamaan tyypit jylhä-äänisellä rasvaruiskulla veteraanirallissa. Oli se makee 😉

Fribaa

Käytiin jälleen Pikku-Aa:n kanssa heittelemäs frisbiitä. Axelil lähtee heitot melko hienosti, päivä päivält pitemmälle ja aina eri suuntaan 😉

Minulla kulki jälleen avaukset tosi pitkälle ja syvälle vitikkoon. Suurin aika meni ettiessä minun kiekkoa helvatan syvältä vitikosta, joten ei enempää tuloksista.

Käytiin samal matkal jälleen hakemas muutama kätkö, joista yksi oli puussa. Annoin kameran Axelille siksaikaa kun kiipesin puuhu ni hääpäs ottikii minust kuvan.’

Jälleen tuli vanha totuus todistettua, eli puuhun on helpompi mennä ylöspäin ku tulla alaspäin. Kun oksa katkes alta, ni pääsinki alas aika äkkiä. Eikä putoaminen sattunu yhtään, ainoastaan se loppu tömähdys teki kipeetä 😉

Geocache GC5ABPG – Karjusilta

http://coord.info/GC5ABPG

Lähettii jälleen Pikku-A:n kans kätköilemään kun ilma oli kaunis ja lämmin, eiku nokka kohti Liesjärven kansallispuistoa jos vaik nähtäis samalla jotain metsän eläimiä. Matkalla Karjusillalle nähtiin joitain metsän eläimiäkin Kauris, kettu ja yks . Ei puutu ku karhu ni olis neljän suora kasassa.
Perillä Karjusillalla harmiteltiin kun ei tullu selfiekeppiä mukaan kun maisemakin oli kovin kaunis.
Kaivettiin kätkö melko hankalasta paikasta kun paikalle tulikin jumalattoman iso karhu. Karhu katteli meitä ja tuppervare rasiaa Pikku-Aa:n kädessä ja sanoi: Eväsrasia tänne!
Minä karhulle etteis rasiassa ole eväitä vaan geokätkö. Karhu siihen että älä jauha paskaa anna eväsleivät tänne!
No painikshan se meni. Sain karhusta kunnon niskaotteen ja rupesin vääntämään oikein tosissani jolloin karhu sanoi hädissää että älä väännä saat pitää leivät. No minä päästin karhusta irti ja näytin vielä geokätkön sisällön että ei siellä leipiä ollut. Nauruksihan se meni, melkoinen väärinkäsitys sattui meille.
Karhu rupesi tekemään lähtöä kun sanoin et äläpäs lähe vielä, kun nyt olet paikalla ni ota minusta ja Pikku-Aa:sta kuva.
Ojensin kameran karhulle ja kävin Pikku-Aa:n viereen rantakivelle ja karhu otti meistä kuvan. Kävipä meillä tuuri kun nyt saatiinkin kuva meistä vaikka selfiekeppi unehtu kotiin. Toivotettiin hyvät päivänjatkot karhulle ja lähettiin mekin käppäilemään autollepäin.
Kotimatkalla sanoi että olis pitäny ottaa siitä karhusta kuva, ei meitä muuten kotona kukaan usko. Minä sanoin et uskoo uskoo, onha meillä se karhun ottama kuva todisteena.

Suzuki GSX1100F

Nyt tuli mopo kotiin. Tai ei se tullu kyl se piti ihan ajamalla ajaa Mikkelistä Öbikseen. Onneks oli mukava pikkupakkanen ni ei tullu yhtään kuuma ajaessa.

Tässä viel Tatan ottama kuva kun läksin ajelee Mikkelist kohti Öbistä

Möhkö

Pikainen pyörähdys Pohjoiskarjalaan. Ensimmäisen yön oli Suomen itäisimmässä kylässä eli Möhkös. Sieltä ajelin Kolin kautta saimaan rannoille ja siihe väliin mahtui todella mahtavia sorateitä, sekä pitkä pätkä puuduttavaa kuutostietä.
Täs muutama kuva reissulta

Tuossa viel reittiä, matkaa kertyi hieman yli 1500 kilometriä

ilomantsi

Saaristolaislapset

Vuonna 70-72 leikittiin tuossa hiekkalaatikolla viimeks koko jengi. Oli mukava käydä muistelemassa vanhoilla mestoilla.