Tag Archives: Axel

Aikainen mopoilija rauniot löytää

Pikku-Aa höpötti ja hoputti heti aamusta että pitää päästä mopoajelulle. Meinas hermot mennä kun hää on niin malttamaton (selvästi äitiinsä tullu).
No mehän lähettii ajelulle ja päätettii et etitää vanhat linnanrauniot kun niitä Virossaki oli niin kiva katella.
Mutta kosta Suomen historiassa tuo sivistys ei yllä ihan yhtäpitkälle kun noissa naapurimaissa ni meidän täyty nyt tyytyä navetan raunioihi.

Retki Viroon

Kesäloman alun kunniaks päätettiin lähteä Karaavaniretkelle Viroon.
Ei ollut sen tarkempia suunnitelmia mihin mentäis paitti että Hiiumaalle oli tarkoitus suunnistaa. No Hiiumaa jäi näkemättä, mutta vastapainona löydettii monia todellahienoja mestoja joista nyt vois erikseen mainita vaikka Rohu Raketbaasen joka oli Neuvostoliiton vanha ohjustukikohta. Se olikin varsin mahtava paikka ja ehdottelin että olis jääty yöksi johonkin vanhaan ohjussiiloon.
Mikä olisikaan ollut hienompi paikka yöpyä kuin kylmänsodan aikainen ohjussiilo, jossa ydinkärjellä varustettu ohjus on uhmakkaana seisonut vakuuttavassa 45 asteen kulmassa valmiina syöksemään suunnitelmatalouden ilosanomaa länsimaisen hapatuksen niskaan.
Noh ei tähän suostunut joten ei enempää siitä.
Tässä alla muutama kuva reissulta.

Johan täs kotona oltiinki

Kerettii olla kotona melkein vuorokausi, kun piti päästä Piku-Aa:n kans prätkäajelulle. Käytii bongaamas lentokoneita.

Ajelulla

läks salille ni mepäs lähettiin ajelulle

Geocache GC6M8HN – Glad i Ingå! Iloinen Inkoo! 8

https://coord.info/GC6M8HN

Aurinkoisen sunnuntain, tai no ainakin sateettoman sunnuntain kunniaks käytii Pikku-Aa:n kans hieman kärköilemäs. Pakko sanoa et puukengät ei ollu ehkä se kaikist paras vaihtoehto tonne rantakallioille pomppimiseen.
Mutta saimmepas samalla pienoisen risteilyn kun Barösundiin mentiin lossilla.

Mauno Koivisto

Manu oli eka pressa jota minä olen päässy äänestään. Nyt oli Manun kunniaks tehty niin hieno että piti oikee pysähtyy Pikku-A:n kans kattelee.

Kun oltii lähös jatkaa matkaa ni bemaripas ei lähtentkää käyntii. No melko pian huomasin et tollane mikälie pikkuosa oli irronnu.

Tuossa ei onneks nokka kauan tuhissu kun kiinnitin sen takas.
Pikku-Aa:sta oli kovasti apua remontissa kun hän pysy kiltitsti kokoajan poissa tieltä.
No herätettyäni Axelin päästii taas jatkaa matkaa.

Yhtä juhlaa!

Koska tänää oli näinkin merkittävä päivä eli Japsistarat täytti 25 vuotta monkey täytti 50 ja minä vähä yli.
Oli Haltialaan järjestetty japsistarojen toimesta mahtavat juhlat!
Eli eiku duuninjälkee bemulla Rinnekotiin, Pikku-Aa kyytiin ja miehissä kohti Haltialaa juhlistamaan merkkipäivää.
Mopoja olikin paikalla ihan hitoksee ja ilma mitä mainioin. Olipas oikee kakkuaki tarjolla ja vaik ei Pikku-Aan kans olla oikee ton makeen perää ni silti otettii kakkupaloja .. eiku pala kakkua!
Mahtavat bileet! Kiitoksia Japsistaroille järjestelyistä ja onnea 25 vuotis juhlien kunniaks. Me Pikku-Aan kans viihdyttii!!!

Viikonkuva 17/2017

Viikonkuva 15/2017

Suoseikkailu

Valmistauduttiin hyvin tulevaan suoseikkailuun viettämällä yö sivistyksen rajamailla. Tästä eteenpäin olisi vain kesyttämätöntä luontoa edessä.

Aamulla jaksoimmekin vaeltaa reippaasti pitkin kohmeistä suota.

Suon loppuessa alkoikin synkkä metsäosuus..

Outo tunne valtasi matkaajat sillä metsästä ei kuulunut mitään ääniä, ei lintuja eikä mitään. Oli aivan liian hiljaista, suorastaan aavemaista.

Pian selvisi syy metsän äänettömyyteen, sillä jouduimme kasvokkain metsän vaarallisimman eläimen kanssa.
Nimittäin edessämmä oli ilmielävänä metsiemme vaarallisin eläin “Forssalainen hankikantolukki”
Mekin jätimme kaiken syötäväksi kelpaavan lukille joten pääsimme nnipinnapin karkuun silläaikaa kun tuo peto söi eväitämme.

Koska Forssalainen hankikantolukki söi eväämme ei mellä ollut kahvinkanssa mitään syötävää. Siis ei pullan pullaa! Kaukea kohtalo matkalaisille.

Kahvinkeiton aikana Pikku-Aakin rupesi väsymään ja kyseli joko hän saisi mennä sisälle, sillä ulkona on kuulemma tylsää

Geocache GC6JWHX – Moottoritien Pauhu #2

http://coord.info/GC6JWHX

Tuhansii tuntei, tai päivii, viikkoi tai ehkä jopa kuukausii käveltii pitkin metsii.’
Ei ollu katuu ei asvalttii ei ees jalkakäytävää kun me mentii pitkin mettii.
Mentii ettii, geokätköö pitkin puskii mentii ettii geokätköö

Sit me löydettii jolukuusi jossa kätkö, hymynkare naamal löytäjän, pieni ilo keskel mettää ja me eksyttii.

Viikonkuva 48/2016

Geocache GC3GQB7 – Aurinkopolku

http://coord.info/GC3GQB7

Tämä todellakin oli aurinkopolku, sillä vastoin kaikkia odotuksia aurinko näyttäytyi kesken marraskuisen harmauden.
Toki lähestyttiin tätä kätköä väärästa suunnasta ja jouduttiin kipuamaan jyrkkä ja liukas ylös, kun toisellapuolen kalliota oli näköjään ja portaat.
Toisaalta miksi mennä helpoimman kautta kun on vaihtoehtojakin 😉

Viikonkuva 47/2016

Korsolammen kierros

Lähetettii Pikku-Aa:n kans retkeilemään erämaahan, missä ei ole vielä käyny ihmisiä juuri lainkaan. Ehkä muutama uskallikko on tuolla Meikon takana alkavassa äärettömässä erämaassa vieraillut.
Hyvin me jaksettiin vaikka lunta oli melkein vyötäröämyöten ja villieläimet juoksenteli ympärillä. Kerran sattuikin oikein pelottava tilanne kun susi lähestyi meitä Korsolammen pohjoispuolella. Mietittiin jo Pikku-Aa:n kans et pitääkö meidän kiivetä puuhun sutta pakoon, mutta viimein selvisi että sehän olikin Hannu Karpolta karannut karvalakki joka siinä juoksenteli.

Ilta alkoi jo hämärtyä ja koska meillä oli eväät jo syöty niin alkoi pelko kalvaa että josko ei löydetäkkään takaisin autolle ja jäädään ikuisesti vaeltamaan tähän loputtomaan erämaahan, onneksi ssentään löydettiin virtaavaa vettä joten saimme juodaksemme.’

Lopulta kuitenkin päästiin takas parkkikselle ja auton luokse.
Kotimatkalla kuunneltiin Lui Reediä ja sattuikin tulemaan oikein kaunis kappale joka kuvasi meidän retkeä vallan mainiosti.
Jopa hiljentyi kotimatkalla tätä kuuntelemaan.
Tässä siis Lui Reed Olkaa hyvä!



Sysmässä ollaa

Ei aina voi olla puskassa,  kyllä välil pitää tulla ihmisten ilmoille. Niinpä tultii Sysmään. 

Haaveita

Pikku-Aa kävi erityis(enlahjakkaiden)lasten rippileirin. Siellä lapset saivat piirtää oman kuvansa ja kertoa haaveistaan elämänsä suhteen. Piirrokset olivat esillä rippijuhlissa ja ei ollut kovin vaikeaa erottaaa Pikku-Aa:n piirrosta 😉

Olen saattanut joskus sanoa että Pikku-Aa on niin äitiinsä tullut, mutta kun noita haaveita katselee niin saattaaa olla että hän on jotain piirteitä perinyt minultakin 😉

Viikonkuva 32/2016

Geocache GC64YGH – Metsys

http://coord.info/GC64YGH
Jälleen kätköiemässä Pikku-Aa:n kanssa. ensi etittii muutama kätkö, sit hilpastii pokestopille. Jälleen oli vuorossa kätkö jonne näköjää pystyi kuin pystyikin ajamaan beemerillä perille asti. Sieltä ei kuitenkaan ollut oikopolkua Pokeareenalle joten jouduttiin tulemaan metsästä pos omia jälkiä seuraillen.
Ootteko muuten pannu merkille et metsään on paljo helpompi ajaa, kuin sieltä pois?

Matkantejoa

Aikaisemmin ku ajeltiin ni Pikku-Aa katseli maisemia,  mut nykyään häät vaan metsästää pokemoneja

Haltialan tila

Käytii Pikku-Aa:n kans eilen Haltialas. Ja jestas et siel olikin paljo prätkiä.
Viimeks kun oli Timpan kans käymäs ni olisko ollu 10 prätkää paikalla.
No nyt oli vallan mahottomasti.

Kuten nämä, varsin erityyliset baggerit

Pikku-Aa:ta kiinnosti tälläkertaa pokemonit enemmän ku prätkät

Rippikoulukuljetuksia

Kovin on monivaiheinen tuo Pikku-Aa:n rippikolukyyti.
Ensi mennää prätkällä Porkkalan kärkeen ja sieltä jatketaan veneellä Räfsöseen.
On se helppoa.
Toista se oli ennenvanhaa kun minäkin jouduin hiihtäen ja kävellen kulkemaan rippikouluun läpi tuulen tuiskun. Susia ja karhuja piti hätistellä, henkensä uhalla piti ennenvanhaa rippikoilukin käydä

Viikonkuva 29/2016


Korkeus merenpinnasta 118 metriä

Geocache GCGGFA – Lapinsalmi – Repovesi

http://coord.info/GCGGFA
Pikku-Aa:n kans jälleen kätköilemäs. Tälläkertaa hieman komeemmissa maisemissa

Hanko

Aamul mietittiin Pikku-Aa:n kans et mitäs tehtäis. Pikku-A ehdotti et lähetää ajelee prätkäl, no minä suostuin Axelin mieliks 😉 Ehdotin et jos mentäs Hankoon ja kysy et onko siel jätskikiskaa. No me lähettii ottamaan asiasta selvää.

No kyllähän Hangost jätskikiska löyty joten istuttiin leijonien selkään syömään pehmikset.

Ihmeteltii ku Hangos oli niin pirusti väkeä ja syykin selvis sillä nythän oli Regatta viikonloppu.

Päätettii ajella hieman sivummalle ja yllättäen tavattii tuttujakin matkalla tosin pitkäksaikaa ei voitu jäädä jutustelee kun oltii keskel risteystä.

Löydettiiki tosi mukava ranta jossa ei ollut muita kuin me, m ikäs meidän oli siel ollessa päivää paistattelemassa

Kotimatkal löydettii viel ihka-aito hankolainen hylätty villa

Kiertelyä keskisuomessa

Jopas olikin kaunis päivä keskisuomessa. Kätköilyn kuntakartalle tuli tänään viisi uutta kuntaa ja kokonaismäärä kätkölöydöissä ylitti 800. Tosin se tarkoitti sitä että piti välillä kiivetä tuollaiseen mahtavaan kuuseen. oli todella iso, mutta en saanut Pikku-Aa:ta tuohon viereen mittakepiksi kun tuolla oli aivan älyttömästi muurahaisia

Eräällä oikopolulla tuli tuollainen pieni tunnelinpätkä joka vähän arvelutti että mahdutaanko tuosta läpi. Päätettiin kokeilla, eikun silmät kiinni ja varovasti sisään ja koska ei kuulunut kolinaa niin reikä oli tarpeeksi iso 😉

Lisäksi löydettiin todella magee uimapaikka. Eipä olekkaan Pikku-Aa:n kanssa ikinä ennen koskessa uitukaan. osasi ottaa ilon irti tuosta koskessa puljaamisesta.

Pääsimpä minäkin kuvaan kun Axel otti kuvan kun minä olin koskessa.

Metsäretkeilyä

Päätettiin tänää kävästä Pikku-Aa:n kans metsäretkellä. Ei nyt sentää millekkää vaellukselle vaa mopolla 😉

Matkalla Pikku-Aa bongas liikennemerkin missä oli hänen nimi kirjoitettu väärin. Kyllä on suomen koulutus retuperällä kun tollasia virheitä pääsee sattumaan.

No metsään kun päästiin niin ajeltiin metsäautotietä niin pitkälle kun päästiin, päätettii käydä uimas mut oli niin huono ranta että piti ettiä parempi uimapaikka.
Anskusta löydettii todella mukava uimapaikka mis oli oikee hyppylautakin et Pikku-Aa pääs hypimään veteen. Seljänalasen vesi olikin yllättävän kylmää ja siinä oli mukava uiskennella.

Kerettii uida ennen ku ukkonen iski ja mikä parasta kerettii kuivata ja pukeutua enne sadetta. Sateessa kuivaaminen on niin pirun hankalaa ku kastuu kokoajan lisää…

Juhannuspäivän ajelulla

No nyt kun on jälleen se aika vuodesta jolloin kaikki pönttövuoren tunnelin läpi tulleet Hesalaiset ovat paenneet takaisin synnyinijoilleen, niin tälläiset Kirkkonummen juntitkin uskaltautuvat katsomaan miltä se intellektuellien ituhippien punavihreä kupla oikein näyttää.
Pikaisella silmäyksellä voisi sanoa että niin on vilinää kuin Hangossa marraskuussa!

Mutta tässä taitaa olla stadin pisin suora!
Kukas tietää mistä kaduista se muodostuu? Se joka itsensä ensimmäisenä julistaa oikean vastauksen antajaksi saa ilmaisen santsikupin kahvia Cafe Porkkalassa tiistaina kello 18:00

Parasta Karkkilassa

Ootteko ikinä miettiny mikähän mahtaisi olla parasta mitä Karkkilasta löytyy? Minä tiedän 😉
Jos nyt jotain hyvää ja hienoa Karkkilas on niin ne on tällaiset tiet joita sieltä löytyy. Tosin taisin hiemas innostua ja täräytin tuohon vesistön ylitykseen hieman liian kovaa eli Pikku-A kastui melko mukavasti sivuvaunussa 😉

No koska löyty näin magee mesta ja ilma oli lämmin ni päätin mennä uimaan. Pikku-A ilmoitti että hän ei tule koska hän on jo valmiiksi märkä. No hetken uiskentelin itsekseni niin jopas päätti Pikku-Aa:kin tulla uimaan.
Tänne pitää tulla joskus oikein retkelle, tuossa on hyvä nuotiopaikka eli pystyis keittää nokipannukaffet ja hyvä uimapaikka jossa uida. Todella magee mesta.

No oikeesti tuo paikka ei tullu yllätyksenä, sillä ollaan tuolla oltu meloskelemassa Jaanan kanssa joskus aikoinaan kun ei ollu viel lapsiakaan. Mutta siitä nyt on jo aikaa….

Geocache GC5QZA3 – vanha lossi

http://coord.info/GC5QZA3

Ennenkuin pääsee Torsön saaren vanhaan lossirantaan, pitää tietenkin mennä sillä uudella lossilla Torsön saarelle.

Saarella sitten saatiinkin ajella mukavaa isoa hiekkatietä saaren kärkeen jossa oli vanha lossiranta. Vähän aikaa heiteltiin kiviä vanhalta lossirampilta kunnes ruvettiin etsimään kätköä. Eipä kestänyt kauankaan kun Pikku-Aa löysi kätkön piilostaan.

Poslähtiessä kun olimme jälleen odottolemassa uutta lossiia niin iski jälleen vesisade. Olipa hyvä että tänäänkin satoi ettei pääse ajopuku rapistumaan kuvuudentakia. No nyt oli huonoa tuuria sillä olimme lossijonossa emmekä liikkuneet eteenpäin niin sade kasteli Pikku-Aa:nkin. Yleensähän pysyy sateela kuivana sivuvaunussa, jos vain olemme liikkeessä. Toisaalta oli ihan oikein et kastu kun kerta kastuin minäkin 😉