Valokuvatorstain Tehtävänä on tutkailla yläpidon valitsemaa kuvaa ja lähteä analysoimaan, assosioimaan, tai jatkojalostamaan sitä oman kuvan kautta…
Minä näin kuvassa metsän saartaman tien joka vei kulkijansa valoon synkästä metsästä.
No minun vastaus on tietenkin vuodenaikaan sopiva sillä kuva on otettu viime sunnuntaina
Valokuvatorstain tämän viikon haasteena on näyttää toisille kuva, jota kenenkään ei ollut tarkoitus nähdä.
Keväällä Somerolla Pikku-A ja Jimi leikkivät vesisotaa. Pikku-A oli pienempänä pahasti häviöllä eli siis märkä. Jimi lähti käymään sisällä täyttämässä omaa pyssyään jolloin minä neuvoin Pikku-A:lle että pitää mennä väijyksiin odottamaan jimiä sillä muuten hän ei saisi ammuttua Jiminpäälle ensinkään vettä.
Jostain syystä otin väijyksissä olevasta Pikku-A:sta kuvan, kun kerta oli kamera käsissä. En meinannut tätä kenellekkään näyttää varsinkaan Jimille 😉
Tuo iloisten karjalaisten kaunis kaupunki eräällä kävelylenkillä nähtynä…
Käytiin Pikku-A:n kanssa syyslomalla katselemassa pitkäst aikaa villieläimiä. Vaikk elukka oli melko pieni niin pidettiin silti hieman etäisyyttä kun must tuntuu et noi on kuitenkin vaarallisia ihmissyöjä poneja
Käytiin tuossa Pikku-A:n kanssa syksyn olisko ollu viimisillä miltei helteillä retkeilemässä porkkalanniemessä. Mellä oli mukana kertakäyttögrilli, makkaraa ja termoksessa kaakaota, siis kaikki tykötarpeet mitä äijät tarvii viettääkseen mukavaa lauantaipäivää. No grillaamisen ja kaakaoiden jäleen piti tietysti hieman levähtää ennen kotimatkaa. Pakko kyl sanoa et oikein kateeks käy miten lapset osaa ottaa olemisesta sen viimeisenkin riemun irti.
Aikuiset sais ottaa opiks ja koittaa olla välillä hieman rennommin
Valokuvatorstain haastesana oli tälläkertaa lapsi.
Noh tässä kaks…
Nyt aletaan olla taas sen totuuden edessä et kesä on vietetty ja kohta taas vihmoo räntää vaakatasossa ;(
Tässä Niemelän klaanista neljä vanhinta.
Valokuvatorstain haastesanana on tälläviikolla:
Ääni. Ja miten mukava ääni lähteekään iloisesti leikkivistä lapsista
Holga on kätevä peli tämänhän tietää kaikki! Mutta erityisen käteväksi Holgan tekee sen nerokkaasti suunniteltu takakansi joka on irroitettavissa kokonaan. Eli kun poistaa teippaukset niin takakansi irtoaa, nerokasta!
Tämä erinomainen piirre mahdollistaa muunmuassa sen että Holgaan voi kätevästi laittaa vaikka Imagonin digiperän, tai vaikka polaroidperän, Ai että on monipuolinen vehje.
Tässä malliksi Holgalla otettu polaroidkuva eli holgaroidi
Valokuvatorstain inspissana tulee tällä kertaa Juicen runosta:
päivä päivältä
muistuttaa itseään
entistä enemmän
Internetin valokuvaus aiheisilla keskustelupalstoilla on aina vähätelty kotialbumiräpsyjä! Lisäksi vallalla on buumi kun harrastelija valokuvaajat julistautuvat taiteilijoiksi.
Hieman huvittuneena olen seurannut tuota buumia ja haluankin nostaa kotialbumiräpsyjen arvostusta. Sillä on tosiasia että juuri niitä kotialbumiräpsyjä katsellaan vuosien päästä ja muistellaan hymy naamalla kuinka lapset ovat kasvaneet ja itse on vanhentunut.
Ottakaa ihmiset niitä kotialbumiräpsyjä ja lopettakaa se taiteilu!
Katselin Pikku-A:n kanssa kuvia viimekesän lomareissulta. Tultiin molemmat hyvälle tuulelle kun muisteltiin mitä kaikkea kesällä tehtiin.
Mukava katsella kuvia Axelin kans kun Axelkin osaa jo kelata menneitä tapahtumia ja kertoilla innoissaan mestoista joissa käytiin. Alkas vissiin olla aika ruveta pikkuhiljaa funtsimaan enskesän reissua. Mun tekis mieli mennä Normandiaan, mut pitäää viel funtsia onhan sinne melkoinen ajaminen
Meen Axelin kans lekuriin jälleen tänään, taitaa olla korvatulehdus kun on korvaansa pidellyt.
Korvtulehdukset on paskamaisia, varsinki jos se rupee uusimaan kovin usein. No toivotaan et tokenis lääkekuurilla täl kertaa
Aina välillä Axel yllättää ja vastaa myöntävästi kun pyydän häntä poseeraamaan minulle.
Olen lueskellut oikeiden valokuvaajien blogeista erillaisista studioprojekteista, miten siellä pitää seinät maalata ja kuinkapaljon tarvitaan salamoita että potretit onnistuvat ym jutskaa.
Itsellänikin on salamia niin että niillä pienen varastohuoneen täyttäisi, mutta päätin mennä eri linjoilla kuin oikeat valokuvaajat.
Istutuin Pikku-A:n ikkunan viereen ja vähänaikaa vetelin verhoja ja asettelin heijastimia ja otin parit potretit ilman yhtään salamaa…
No minä en olekkaan oikea valokuvaaja vaan välinekohkaaja…
Syksyä pukkaa niinkuin sanotaan. Olen huvittuneena seurannut kuin joillakin valokuvausfoorumeilla on ihmiset valitelleet kun ei ole mitään kuvattavaa ja motivaatio on hukassa. Siisannamunkaikkikestää! Jos ja kun valokuvaus on harrastus ja välillä se ei huvita niin eikös silloin kannata jättää kamera vitriiniin ja lukea vaikka kirjaa välillä. Miksi pitäisi väkisin kuvata?
[photopress:55440003.jpg,full,pp_image]
(Valkolampi)
Minä olen kokenut oman kuvaamiseni jonkin sortin taiteelliseksi ajanvietteeksi itselleni, ja jos ei huvita ni sit en kuvaa. En usko että saisin mieleistäni jälkeä edes aikaiseksi jos kuvaisin jonkinlaisella pakkotahdilla.
[photopress:55440001.jpg,full,pp_image]
(Axel)
Hei kamoon tyypit! Älkää ottako paineita, jos ei huvita ni sit ei huvita.