Aurinkoisen sunnuntain, tai no ainakin sateettoman sunnuntain kunniaks käytii Pikku-Aa:n kans hieman kärköilemäs. Pakko sanoa et puukengät ei ollu ehkä se kaikist paras vaihtoehto tonne rantakallioille pomppimiseen.
Mutta saimmepas samalla pienoisen risteilyn kun Barösundiin mentiin lossilla.
https://coord.info/GC66WJ3
Enpäs ole näilläseuduin vieraillut senjälkeen kun Kirkkonummen moottoripyöräkerho sai lähtöpassit tuosta läheisestä navetasta. Eli on siis vierähtänyt tovi siitä kun finsbackan mäellä viimeksi vierailin.
Kirkkonummellahan kaikki ovat huomanneet kylän kahtiajakautumisen, eli radan eteläpuoli ja radan pohjoispuoli. Kävelemällä radan yli meneminen on tehty liki mahdottomaksi tai ainakin hankalaksi. Kokeilkaapas mennä vaikka Alkosta Postiin kävelemällä niin huomaatte mitä tarkoitan.
Onkin joskus virinnyt puhetta että miksei Kirkkonummella ole kävelysiltoja radanyli? Kyllähäm Kirkkonummella on kävelysiltoja, mutta ne on rakennettu aivan vääriin paikkoihin. Tämäkin silta on tehty keskelle vitikkoa missä sillä ei ole mitään virkaa.
Kunnan päättäjät hoi! Tsempatkaa vähän!
https://coord.info/GC6DYCG
No nyt löyty hieno kätkö. Tai siis teknisesti ei löytyny kun meille iski Pikku-A:n kans korkeanpaikankammo keskenkaiken. No olihan nuo portaat jäiset ja muutenkin melko erikoiset sillä jokainen askelma oli erillainen kuin edellinen, joten kiipeeminen oli melko haastavaa.
Mutta pistän mestan muistiin ja kurvaan tänne kesällä mun mustanpuhuvalla mopedilla duunimatkalla. Otan tavoitteeks et keitän kaffet tuol ylhäällä 😉
Eikun kesää odotellessa…
Tuhansii tuntei, tai päivii, viikkoi tai ehkä jopa kuukausii käveltii pitkin metsii.’
Ei ollu katuu ei asvalttii ei ees jalkakäytävää kun me mentii pitkin mettii.
Mentii ettii, geokätköö pitkin puskii mentii ettii geokätköö
Sit me löydettii jolukuusi jossa kätkö, hymynkare naamal löytäjän, pieni ilo keskel mettää ja me eksyttii.
Läksin ajelemaan Tampereelta Somerolle. Tai siis en varsinaisesti Somerolle vaan Upinniemeen, mut päätin ajella Someron kautta. Ajelin ilosella mielin kunnes yht`äkkii hokasin tienviitan Koijärvi!
Minäpä päätin käydä katsomas et löytyskö täält vanhoja koijärven veteraaneja kahlehdittuna jostain. Ei ainuttakaan ketjuissa olevaa vanhaa ituhippiä missää, kai ne on kaikki jossain pankinjohtajina tai muissa mukavissa sisähommissa nykyää. No kerta Koijärvel oltii ni päätin etsiskellä jonku mukavan kätkön täält.
Pienen kännykän selailun jälkeen otin kohteeksi Valijärven. Ehkä suurin syy tähän valintaa oli maininta kätkökuvauksessa valijärven vedestä joka kuulemma on aina hyytävän kylmää!
Eikun vauhdoilla valijärvelle.
Valijärvelle kun pääsin niin siellä olikin isohko matkailuauto parkissa ja siinä ihmisiä sisällä, olivat selkeästi omineet koko rannan ja pitivät sitä leiripaikkanaan. Ja komea leiripaikka olikin, mikäs siinä oli ollessa.
Vilkuilivat sieltä verhojen raosta ja miettivät tietysti että nyt heidän rauhan tuli pilaamaan joku pitkäpartainen tatuoitu paikkeri. Mutta ei, minä se vain olin
Olivatpa he hämmästyneen näkösiä kun löin prätkän parkkiin, riisuin vaatteet ja kävelin järveen, eivätpä osanneet odottaa tuota 😉
Hieman yli mainostettua oli veden hyytävyys, oli hieman viileää, mutta ei hyytävää.
Kovasti tuo uinti kuitenkin piristi ja virkisti. Pienen kuivattelun jälkeen pistin vaatteet niskaan ja läksin jatkamaan matkaa kohti Someroa.
Somerol meninki sit Hovimäkeen jos oli motoristisauna. Hetken jo tuntu et saan/joudun saunomaan itsekseni, mut tulihan sinne muitaki. Saunan jölkee läksinki kohti Öbistä jossa mirri jo odottelikin
Aamusella päätinki lähteä bemulla duuniin ku luvattiin niin kovin paskaa keliä (Oikeesti päätin jo illalla ja kävin illalla varoiks lisäämässä hieman öljyä koneeseen). Sateessa ajelin ajatuksissani kunnes tuli aika kääntyä Tampereen motarille. Liittymässä irtos bemun takapyörästä pito ja onneks osasin reagoida silmänräpäyksessä juuri oikein. Onni tietysti että oli jo ramppiin tullessa tarpeeksi pieni vaihde päällä ettei tarvinnu enää vaihteita vatkata. Eli reagoin juuri kuten kunnon valveutunut sivarikuski (siis en ole sivari ja kuski vaan sivarikuski) reagoi.
Stonga linkkuun, pikkasen lisää kaasua että sivuluisu on mukavasti hallittavissa samalla kun vasen jalka nousee jalkatapilta osoittamaan menosuuntaan ja vasen käsi irtoaa stongasta ja tekee liikettä ikään kuin heittäisin lassoa. Ja kaiken tämän kruunaa kypärän sisältä kuulu valtavan kova JiiiiiiHaaa huuto!
Ai hitto se oli kivaa teki mieli ajaa siit rampista viel pariin otteeseen.
Noh läksin sit kuitenkin ajamaan motaria kohti Tamperetta, mutta kyllästyin noin viiden minuutin jälkeen eli Klaukkalassa, eli eikun oikopolulle 😉
Jonkun aikaa ajettuani näin tienviitan et punkka. Pakko käydä katsomas millainen sänky siel olis tarjolla? Ei ollu sänkyä e,i pelkkä mukava mutkatie.
No sithämä sainki aatoksen et etin täs duunimatkal yhen kätkön joten kaivoin ajaessa kännykän taskust ja laitoin sen tuoho holsterii ja rupesin ettii sopivaa kätköä. Pienen hiekkatien varrest löytyki sopiva kätkö eli Ahdin antimet. Mopon nokka siihe suuntaa ja lisää vauhtia.
Kätköllä hetken ihmeteltyäni en kyl hiffannt mitä tuolla kätkön nimellä ajetaa takaa, kun ei täs oo vettäkää mist Ahti aantimiaa tarjoilis. Ellei sit toi purkki ole joskus rysällä saalistettu? Ei mittä sanos raumalaine, nimi logiin ja menoks kohti duunia.
Ajelin aikani kuluks Pälkäneen kautta ja näin siel oikeestaa kaks ihmettä.
Tienviitan ”Keltainen talo” Sitä jäin miettimää et se kunnanvaltuuston kokous jossa tienviitoista päätetään on ollu varmasti mielenkiintoinen. Kunnanvaltuuston puheenjohtaja on ollu ihan raivoissaan ja hakannu nuijaa pöytään niin et siitä on varsi katkennu ja huutanu ihan mahottomasti et nyt se Risto perkele on menny tekemään mahottoman tempun se on maalannu talon keltaseks vaikka on valtuustossa päätetty et kaikilla on sininen talo!
No tienviittahan siihe on pitäny laittaa et osaa Pälkäneellä vierailevat turistitkin käydä tuota ihmettä ihmettelemässä. Väkisinkin kyllä tulee mieleen et mitä mahtaa kunnanvaltuustossa tapahtua kun Risto päättääkin joskus maalata talonsa punaseks?
Ja toinen Pälkäneläinen ihme oli kirkko ilman kattoa! Siis kuka hitto on keksiny rakentaa kirkon mis ei ole kattoa, siinä se on ollu arkkitehdillä oikein älynväläys. Istu siel sit herransanaa kuulemas kun räntää sataa niskaan tosin nöyränähän sitä herransanaa pitääkin kuunnella ei edes kauppiaan niin kovin ylpeä Liisavaimo kehtaa kirkossa nokkapystyssä istua kun menee sateella vettä nokkaan. Vai liekkö arkkitehti sittenkin ollut fiksu eikä typerä, sekun tuo rajanveto on niin vaikeea viisaan ja typeryksen välillä. Aatelkaapa nyt vaikka norjalaisia kirkonpolttajahevareita, turha yrittää räntäsateessa saada kirkkoa tuleen kun ei koko rakennuksessa ole puuta lainkaan, tikkuaskikin kastuu räntäsateessa aivan käyttökelvottomaksi. Mikä on kyllä aivan oikein noille hevari pitkätukille.
Sattuipa oivasti kun läksin kirkonluota kohti Tamperetta ajelemaan niin läppäreissä rupesi soimaan Midnight Oilin Beds are Burning, sillä vain että kun nuo sängyt on olleet mielessä näin pitkään pon punkasta läksin ja punkan kautta ajoin palamattoman kirkonluoksen niin nyt ne laulussa niitä sänkyjä polttaa, Taidanpa aloittaa duunipäivän päikkäreillä etei tule tehdyksi mitään hätiköityä.
Loppu duunimatkan tein mielikuvaharjoituksia ja harjoitteita että osaan olla kunnon virkamies lopunpäivää, tänään keskityin harjoituksissani siihen että osaan hymyillä suupielet alaspäin.
Kotimatka olikin sit ihan jotain muuta, sillä järkkäsin ittelleni treffit!
Eli koppasin Hämeenlinnast Anun kyytiin ja sit mentii Ahvenistolle uimaan. Mut enpäs kerrokkaa enempää…
Olipas mukava tavata Anu pitkäst aikaa
Pakkohan se oli kurkata reunanyli.
Ei saa kertoa Jaanalle et oltiin tällases paikas Pikku-Aa:n kans, hää vois sanoa pahasti 😉
Ei ollu tiekään tänne kovin kummonen, varsinki kun tien päässä oli puomi et jouduttii peruuttamaan takas. Onneks on peruutuskamera, muute ontas tuolla vieläki 😉
Jopas olikin kaunis päivä keskisuomessa. Kätköilyn kuntakartalle tuli tänään viisi uutta kuntaa ja kokonaismäärä kätkölöydöissä ylitti 800. Tosin se tarkoitti sitä että piti välillä kiivetä tuollaiseen mahtavaan kuuseen. Kuusi oli todella iso, mutta en saanut Pikku-Aa:ta tuohon viereen mittakepiksi kun tuolla oli aivan älyttömästi muurahaisia
Eräällä oikopolulla tuli tuollainen pieni tunnelinpätkä joka vähän arvelutti että mahdutaanko tuosta läpi. Päätettiin kokeilla, eikun silmät kiinni ja varovasti sisään ja koska ei kuulunut kolinaa niin reikä oli tarpeeksi iso 😉
Lisäksi löydettiin todella magee uimapaikka. Eipä olekkaan Pikku-Aa:n kanssa ikinä ennen koskessa uitukaan. Axel osasi ottaa ilon irti tuosta koskessa puljaamisesta.
Pääsimpä minäkin kuvaan kun Axel otti kuvan kun minä olin koskessa.
No nyt kyllä löytyi melkoisen hieni kivi! Ensin hieman harmitti etten täällä jo aikaisemmin käynyt kun Mitziralikin tässä melken vieressä oli. Onni kuitenkin etten käynyt sillä nyt oli vallan mahtava keli vieraillä tällä erikoisella kivillä
Tuolla kannattaa käydä sillä kivi on näkemisen arvoinen. Jos moposi tyyppimerkintä on GS niin tuonne voi vaikka ajella perilleasti, mutta jos sen GS merkinnän jälkeen tulee vielä X niin melkein kannattaa kävellä se viimeinen paritataa metriä.
Parinsadan metrin päähän menee mukava hiekkatie jota voikin ajella vaikka wingillä.
Kun pääsin pikitielle takaisin niin bongasin pimuja jotka jaksoivat kuunnella minun juttuja melko pitkään.
Käväsin hieman kätköilemässä kun oli kaunis, mutta kylmä keli . Oikeestaan keli oli ajeluun mitä sopivin eli ei tullut kuuma ajovaaatteissa. Kävin bongaamassa kaikki LOhjansaaren siltakätköt ja maisemat oli hienoja.
Niin ja löysin todella mukavan uimapaikan Lohjansaarelta mihin kaiken kukkuraksi ei käynyt edes tämä myrskytuuli laisinkaan.
Koska olen Douglas Adamsit lukenut niin ymmärrän että kotoa ei pidä poistua ilman pyyhettä päätin käydä uimassa. Niin menin siis veteen lämmittelemään kun ilma oli niin pirun kylmä 😉
Tälle kätkölle kannatti todellakin ajaa sillä tie tänne oli aivan järjettömän kiva.
Kun en tiedä kuinka kuvailisin tietä tänne, niin kerron mitä muut motoristit sanoisivat.
Kyykkykuskit: Liikaa hiekkaa liian vähän asvalttia ja siinäkin liikaa reikiä ja routakuoppia, liian vähän huoltoasemia ja kaistoja
Harrikkakuskit: Kirjoitan juuri listaa osista jotka ovat pudonneet pyörästäni
Gessukuskit: Mä ajoin tapeilta
Moto Guzzikuskit: Osaaks joku Norjaa?
Harrikkakuski: Kynästä loppu muste
KTM kuskit: Missä voin vaihtaa öljyt?
Brittimotoristit: Saanko sun vanhat öljyt?
Suomisen Olli: Oli erikiva tie
AT ja Tenerekuskit: Nää vaa hymyilee leveesti
Harrikkakuskit: Lainatkaa kynää
Tässä vaiheessa enskakuskit on ruvennu vertailemaan kenellä on isoimmat alumiinilaukut
Minä: Höpötänn puolituntia antamatta muille puheenvuoroa kunnes huomaan että mua ei taaskaan kuunnella. Joten päätän kysyä et Mistä saa jäätelöä?
Rintamäkeläisten Antti: Sitä saa myymäläautosta
No mutta koska paikalla ei ollut myymäläautoa niin päätin mennä uimaan
Meillä oli Pikku-Aa:n kanssa enstex kivaa. Ensi ajeltii mopolla ja geokätköiltii. Sit ajeltii lisää ja mentii heittelee fribaa. Koko päivä kruunattii vierailulla jätskikioskilla 😉
Mahtava päivä tai ainakin ilta. Kävin hakemassa Mari Johannan vaihdelaatikon jonka Eko oli laittanu ihan vimpanpäälle kuntoon. Nyt ei muutakun laatikko kiinni ni päästään taas Pikku-Aa:n kanssa baanalle.
Läksin ajelemaan Ekon luota takas kohti Tamperetta ja päätin etsiä yhen kätkön matkalla. Kätkö löytyikin mageesta mestasta keskeltä mettää mihin meni viel suht hyvä metsätie, joten eikun koppiauton nokka kohti mettää.
Paikka on niin magee et jään tänne yöks, ei kuulu muita ääniä ku linnuunviserrystä. Taidan tätä mestaa käyttää jatkossakin yöpaikkana
Käytiin Pikku-Aa:n kanssa hieman kätköilemässä kun oli kerta niin hitoksee hieno päivä. Ei jaksettu lähtä tälläkertaa kotikuntaa pidemmälle kätköilemään. Mutta löydettiinpäs koko kirkkonummen vanhin rakennelma.
Tämän rakennelman juuret ulottuvat niinkin kauas ihmiskunnan hämärään kuin 1980 luvulle, sillä olipas sellainenn ahkera yksinpurjehtija joka sai päähänsä että suomeen pitää rakentaa iso jäähalli.
Koska hää oli just päissään eiku purjehtimassa eikä päässy pytinkiä rakentamaan nii hää soitti kirgisialaiselle serkulleen Hjallitsonoovitsille.
Reipas purjehtijamme kertoili serkulleen että hyppää junaan ja aja Pasilaan ja rupee rakentamaan jäähallin kivijalkaa, minä kun pääsen purjehtimasta niin teen loput.
Ja koska Hjallitsonoovits sattui just silloin olemaan aikaansa edellä eli työttömänä vaikka -90 luvun lama alkaisi vasta kymmenen vuoden kulttua niin hän suostui urakkaaan.
Niinpä Hjallitsonoovits osti korin votkaa ja hyppäsi junaan mennäkseen pasilaan. Kävi kuitenkin niin että Hjallitsonoovits sattui nukkumaan Pasilan aseman ohi ja joutui Kirkkonummelle. No eipä hän huomannut erhettään vaan rupesi rakentamaan jäähallin kivijalkaa. Juuri kun kivijalka alkoi olla valmis niin reipas purjehtija tuli rantaan ja kirosi juoppoa serkkuansa joka oli tullut Kirkkonummelle Pasilan sijaan. No ei auttanut kuin käydä uudestaan alkossa ja ajaa junalla pasilaan ja rakentaa uusi kivijalka. Tämän takia Hjalliksenhalli valmistui hieman myöhässä.
Mutta ei tässä tapahtunut vahinkoa, sillä Kirkkonummen rantaruottalaiset löysivät kivijalan keskeltä mettää ja rupesivat pitämään täällä uhrimenojaan eli ottivat snapseja ja söivät rapuja ja lauloivat kovasti. Tästä pikkuhiljaa kehittyikin virkeä taajama nimeltään Kirkkonummi.
Olipas kiirus ilta. Kävin uimas ja saunas ja taas saunas ja uimas kunnes rupes tuntuu et olen tarpeeeks märkä ni lopetin veenkanas läträämisen.
Koska aurinko paisto eikä ollu suurempi kiirus mihinkää ni päätin käydä vähä kätköilemäs. Just päätin tällä kätköllä, koska rupes ramasee et nyt on aika käydä maate. Joten jään tänne mettään karhujen ja susien kans yöks
Makailin soffal ku yht`äkkii hiffasin et mähä harrastan geokätköilyä enkä oo hakenu viel tänävuonna ensimmäistäkää kätköä.
No ei muutaku Issikka tulille ja kätköilemään. Ei tarttennu kovin kauas ajella kun vuoden ensmäinen kätkö tuli logatuksi.
Oli jääleen kotimatkan oikopoluilla mukavia reittejä, Olipa matkalla Saukkolan EK:kin mutta ei nyt ollut aika jäädä ajamaan rallia, joten ohittelin kaikki ralliautot että kerkesin ajoissa kotiin
http://coord.info/GC60WD7
Käytii jällee Pikku-Aa:n kanssa kätköilemässä. Ja ajeltiin mopolla metsään melkei perille asti, kävelemistä ei jääny lopulta ku parikyt metriä.
Reitti meni umpeenkasvanutta vanhaa tietäpitkin. Välillä vähä hirvitti kun ylitettii kaatunu puunrunko vauhilla ja Pikku-A siinkohtaa pomppaski melko korkeelle vaununpenkiltä 😉 Onneks oli turvavyö kii.
Kätkön läheltä löyty mahtavat kalliojyrkänteet joss olikin kiipeilijöitä harjottelemassa
Pikku-Aa:n kanssa kätköilemässä Koski tl:n maisemissa. Komeissa paikoissa kätköjä olikin ja ilma oli mitä mainioin. Kolmannelta kätköstä kun läksimme kävelemään takaisin autolle Pikku-A sai kovan epilepsiakohtauksen, ja lääke oli tietenki autossa. No ei auttanu ku ruveta kantaa Pikku-Aa:ta pois metsästä, sain kannettua Pikku-Aa:n tienreunaan pois metsästä kun paikalle tuli motoristi jonka onnistuin pysäyttään. Motoristi jäi pitään Pikku-Aa:ta kyljellään silläaikaa kun minä juoksin autosta lääkkeeen. Saatiin kohtaus hallintaan ja PIkku-A autoon vilvottelemaan melko hikisen metsäkävelyn jälkeen.
Kiireessä en kerennyt edes kiittelemään paikalle sattunutta Intikkakuskia.
Anteeks jos/kun komentelin ja jumalattoman iso kiitos avustasi. Välillä pienilläkin teoilla on merkitystä
Kiitoksia vielä oikein kovasti. Nyt ollaan anoppilassa Somerolla ja kaikki on jo hyvin, Pikku-A haluaisi lähteä geokätköilemään kun ei enään muista kätköilemässä olleensakaa.
Toivottavasti kiitokset jotenkin vielä löytyvät perille
Privacy & Cookies: This site uses cookies. By continuing to use this website, you agree to their use.
To find out more, including how to control cookies, see here:
Cookie Policy
