





Jo perinteinen kahdennenkymmenennentoisenpäivänajelu. En menny pitkälle kunhan täs kylillä pyörin. Pikku-A on jo matkal kotii joulunviettoon niin en voinu pitemmälle lähteä enkä halunnu jättää ajelua piimeeseen aikaan.
Tämän myötä toivottelen hyvät joulut kaikille kaikkialle!
Aikoinaan eräs puolustushaara lanseerasi sanonnan että merelle vahva. Nyt meinaan paljastaa mihin tuo koko väite perustui.
Se toki on salaisuus ja sitä ei saa kertoa kenellekkään. Nimittäin koko merellisen puolustukse/hyökkäyksen salaisuus makaa vahvasti maalla olevissa tukitoiminnoissa.
Niimpä merivoimat on jo vuosia satsannut salaiseen hankkeeseen jolla juurikin nuo tukitoiminnot saataisiin entistäkin vahvemmiksi. Tässä kuvassa nyt on näkyvissä koko meripuolustuksen selkäranka nimittäin tuo taustalla näkyvä ydinkäyttöinen laiturinostin eli kraana niinku meillä ammattipiireissä kutsutaan.
Tämän kehittely on aloitettu jo vuosia sitten ja ainut syy miksi se ei vielä ole valmis on se että suomen posti on hukannut sen ranskasta tilatun ytimen mikä tuohon nosturiin piti asentaa. Tosin posti väittää ettei he ole saaneet mitään ydintä edes kuljetettavakseen. Kun asiaa tiedusteltiin Ranskasta sanoivat he että kyllä se ydin on aivan pian valmis eiku…. kyllä me se lähetettiin ajoissa…ihan varmasti!
No meripojat ovat aivan syystä ylpeitä hienosta kraanastaan. Kraanalla kuulemma pystyy lastaamaan sotalaivaan viikoneväät neljälle meritaistelijalle nopeammin kuin mitä kestää kun varuskunnan vanhin (vuonna 98 syntynyt) pursimies tarkistaa iiphonella säätiedoituksen, että uskaltaako simme merelle lähteä ensinkään.
No nythän tätä on päästy simuloimaan sillä kraanaan on asennettu kampi jolla sen saa toimimaan kun kolme riskiä miestä sitä veivaa. Testien tulokset ovat olleet lupaavia sillä eväät on saatu lastattua ennekuin maito on kerennyt happanemaan.
Tälläkertaa otinki mopokuvahaasteeseen kuvan Villen Intikasta.
Kuvahan on otettu Öbikses kesken duunipäivän kun oli ihan pläkä keli ja usvaa juur sopivasti hevonselällä.
Eli aika ankeissa oloissa sitä onki joutunu välil duunia paiskimaa 😉
Valokuvatorstain haasteena tälläviikolla oli pakkanen. No minä kiskasin nahkapuvun päälle ja kävin toteamassa että on siellä pakkasta
Taidan luovuttaa ja pistää mopon seisomaan. Eli en aja mopolla enää tänävuonna ainakaa marraskuussa. Ellen satu jäämään huomenna kotio ja jos on aurinkoista…
Täyty tällee juhannuksen jälkee käydä laskemas saaret ettei ykskää ollu hävinny juhannusmelskeissä.
Kaikki oli tallella ei ollu ykskää hukkunt
Käytii Pikku-A:n kanssa kävelylenkillä. Tarkotus oli kiertää tunturijärvi ja lähettii telalahden rantojapitkin kallioila pomppien eteenpäin.
No sit läks mopo taas käsistä ja päätettii kävellä Rehndahliin. Kotiin sentäs käveltii suorinta tietä tai polkua.
Matkan saldo oli, pirusti erillaisia lintuja kaks hiidenkirnua yksi rantakäärme kolme kyytä ja kipeet jalat
Telkkä lensi vedenpintaa hipoen viheltäen ohi. Taustalla näkyy hautasaari ja ison-mustan kärki.
Koton kattelin ikkunast ku varikset piti perkeleellistä meteliä tos rannas. No uteliaisuus heräs ja otin kameran ja menin ulos kattoo mikä niit risoo. Enste aattelin et on kalasääski, mut minust noi jalat näyttää senverta paksuilt et olisko sittenki merikotka? Kertokaa ihmees jos tiedätte…
Koin lähestulkoon uskonnollisen kokemuksen kun taivaalle tuli valopatsas joka osoitti issikan sijainnin. Hetkenaikaa odottelin että josko kohta jostain tulisi kolme viisasta miestä tuota valoilmöitä seuraten issikkaa katsomaan. Muistin kuitenkin että olen sotilasalueella joten kolmen viisaan löytyminen on silkka mahdottomuus…
ON kyl melko mukavat ajelukelit. Eikä tää talvikaa oo niin kulrjaa aikaa mitä noi hiihtäjät väittää…
Koska tänää oli mukavan rapsakka keli ni päätin käydä ajelemas issikal, Pakko oli samal käydä kokeilemas tuol meren jääl ja kyllä se oli liukast. En uskaltant vielä tuota rantaa kauemmaks jäällä mennä etten päädy tilastoihin.