Kaiken näkösiä rakennelmia sitä löytyyki tuolta oikopolkujen varsilta. tämä ilmeisesti ei ole ollut enään vuosiin käytössä, tai jos on ollut käytössä niin sitä on käytetty varsin säästeliäästi.
No sehän on selvä et jos harrastaa tota pisnestä niin sitä pitää mainostaa. Minusta kyllä pitäisi hieman katsoa mitenpaljon kehtaa mainoksessa liioitella.
Vai vielä liikkuva hitsari……
Pullakaffeet! Mikä ihana tekosyy käydä pienel päiväajelul. Mukavia maalaisteitä pitkin ajeltii aamupäivä ja poikettii ihan pikkase vaa vanhalle ratapohjalle josta kiskot oli jo korjattu parempaan talteen.
Niin siis täs on ollu rautatie. Tästä tosin on kiskot kerätty pois, VR joutui keräämään kiskot pos saadakseen materiaalia pinsseihin joita VR on antanut poispotkituille työntekijöilleen.
Täs oli mukava ajella ja näköjään täs on ollu just sopivasti liikennettä että kiskoura ei ole päässyt kasvamaan umpeen.
Lisäksi tuolta kiskouran varrelta löyty tällaisia järjettömän kokosia rantapalloja
Löytyy näitä linnanraunioita näköjää kun jaksaa hakea, tai sit kuuntelee vihjeitä 😉
Tämän vihjeen tosin sain montavuotta sitte, mut vasta nyt tuli käytyy
Koska oli niin kaunis ilma ni päätin lähtä duunist ajelee pikkase aikasemmin kotiappäin. Matkal toki päätin käydä kutalan kasinolla ku siel oli taas mopopoikien maanantai tapaaminen. Melko mukavasti sitä väkeä sinne kertyikin.
Aina ku luulee et alkaa olla koluttu Tampere – Öbis väliltä kaikki reitit ni löytyy uusia mukavia teitä ajettavaks. Nyt löytyki oikee mukavaa hiekkatiebaanaa mis oli oikee reiluja korkeuseroja ja mahtavia maisemia.
Oikee ku oikasin ni kerkesinki kotiinki hyvis ajoin yhdeksäks 😉
Juuri tätä mä oon kaivannu. Päämäärätöntä ajelua ympäri Vironmaan kesätuulen vienosti käyden naamalle.
Ite ku sai valita reitit ni löyty melko mielenkiintoisia teitä. Jos joku miettii et onko Virossa kova liikenne ni ainakaa tällä 10 km pätkällä ei tullu yhtää vastaantulijaa, tosin täs oli ainaki neljä mutkaa.
Samalla löysin itsestäni feminiini puolen. Vauhdin yltyessä mahdottomaksi kuvittelin olevani Jutta Kleinschmidt joka viilettää pitkin Saharanlaitaa kohti Dakaria. Olihan Jutan bemari ihan samanlainen ku mulla, pikkiriikkisiä eroja toki löyty pienissä yksityiskohdis.
No nyt istun Pärnus Aleksandri pubis ja söin just järjettömän hyvän seljankan ja suunnittelen et mihin suuntaan seuraavaks. Aa että.
Juurikin tuossa kulki raja silloin kun Porkkala oli vielä vuokra-aluetta. Kuulostaa hienommalta ku sanotaa vuokra-alue 😉 Vaik tais vuokralaine ottaa sen vuokralle ilman vuokranantajan suostumusta.
Eli voitas puhua tuosta Krimistäki et se on vaa vuokralla ni ei kuulostais nii pahalta.
Mutta mutta oli mukava ajella, ei tullu hyttysiä suuhu
Aamusella päätinki lähteä bemulla duuniin ku luvattiin niin kovin paskaa keliä (Oikeesti päätin jo illalla ja kävin illalla varoiks lisäämässä hieman öljyä koneeseen). Sateessa ajelin ajatuksissani kunnes tuli aika kääntyä Tampereen motarille. Liittymässä irtos bemun takapyörästä pito ja onneks osasin reagoida silmänräpäyksessä juuri oikein. Onni tietysti että oli jo ramppiin tullessa tarpeeksi pieni vaihde päällä ettei tarvinnu enää vaihteita vatkata. Eli reagoin juuri kuten kunnon valveutunut sivarikuski (siis en ole sivari ja kuski vaan sivarikuski) reagoi.
Stonga linkkuun, pikkasen lisää kaasua että sivuluisu on mukavasti hallittavissa samalla kun vasen jalka nousee jalkatapilta osoittamaan menosuuntaan ja vasen käsi irtoaa stongasta ja tekee liikettä ikään kuin heittäisin lassoa. Ja kaiken tämän kruunaa kypärän sisältä kuulu valtavan kova JiiiiiiHaaa huuto!
Ai hitto se oli kivaa teki mieli ajaa siit rampista viel pariin otteeseen.
Noh läksin sit kuitenkin ajamaan motaria kohti Tamperetta, mutta kyllästyin noin viiden minuutin jälkeen eli Klaukkalassa, eli eikun oikopolulle 😉
Jonkun aikaa ajettuani näin tienviitan et punkka. Pakko käydä katsomas millainen sänky siel olis tarjolla? Ei ollu sänkyä e,i pelkkä mukava mutkatie.
No sithämä sainki aatoksen et etin täs duunimatkal yhen kätkön joten kaivoin ajaessa kännykän taskust ja laitoin sen tuoho holsterii ja rupesin ettii sopivaa kätköä. Pienen hiekkatien varrest löytyki sopiva kätkö eli Ahdin antimet. Mopon nokka siihe suuntaa ja lisää vauhtia.
Kätköllä hetken ihmeteltyäni en kyl hiffannt mitä tuolla kätkön nimellä ajetaa takaa, kun ei täs oo vettäkää mist Ahti aantimiaa tarjoilis. Ellei sit toi purkki ole joskus rysällä saalistettu? Ei mittä sanos raumalaine, nimi logiin ja menoks kohti duunia.
Ajelin aikani kuluks Pälkäneen kautta ja näin siel oikeestaa kaks ihmettä.
Tienviitan ”Keltainen talo” Sitä jäin miettimää et se kunnanvaltuuston kokous jossa tienviitoista päätetään on ollu varmasti mielenkiintoinen. Kunnanvaltuuston puheenjohtaja on ollu ihan raivoissaan ja hakannu nuijaa pöytään niin et siitä on varsi katkennu ja huutanu ihan mahottomasti et nyt se Risto perkele on menny tekemään mahottoman tempun se on maalannu talon keltaseks vaikka on valtuustossa päätetty et kaikilla on sininen talo!
No tienviittahan siihe on pitäny laittaa et osaa Pälkäneellä vierailevat turistitkin käydä tuota ihmettä ihmettelemässä. Väkisinkin kyllä tulee mieleen et mitä mahtaa kunnanvaltuustossa tapahtua kun Risto päättääkin joskus maalata talonsa punaseks?
Ja toinen Pälkäneläinen ihme oli kirkko ilman kattoa! Siis kuka hitto on keksiny rakentaa kirkon mis ei ole kattoa, siinä se on ollu arkkitehdillä oikein älynväläys. Istu siel sit herransanaa kuulemas kun räntää sataa niskaan tosin nöyränähän sitä herransanaa pitääkin kuunnella ei edes kauppiaan niin kovin ylpeä Liisavaimo kehtaa kirkossa nokkapystyssä istua kun menee sateella vettä nokkaan. Vai liekkö arkkitehti sittenkin ollut fiksu eikä typerä, sekun tuo rajanveto on niin vaikeea viisaan ja typeryksen välillä. Aatelkaapa nyt vaikka norjalaisia kirkonpolttajahevareita, turha yrittää räntäsateessa saada kirkkoa tuleen kun ei koko rakennuksessa ole puuta lainkaan, tikkuaskikin kastuu räntäsateessa aivan käyttökelvottomaksi. Mikä on kyllä aivan oikein noille hevari pitkätukille.
Sattuipa oivasti kun läksin kirkonluota kohti Tamperetta ajelemaan niin läppäreissä rupesi soimaan Midnight Oilin Beds are Burning, sillä vain että kun nuo sängyt on olleet mielessä näin pitkään pon punkasta läksin ja punkan kautta ajoin palamattoman kirkonluoksen niin nyt ne laulussa niitä sänkyjä polttaa, Taidanpa aloittaa duunipäivän päikkäreillä etei tule tehdyksi mitään hätiköityä.
Loppu duunimatkan tein mielikuvaharjoituksia ja harjoitteita että osaan olla kunnon virkamies lopunpäivää, tänään keskityin harjoituksissani siihen että osaan hymyillä suupielet alaspäin.
Kotimatka olikin sit ihan jotain muuta, sillä järkkäsin ittelleni treffit!
Eli koppasin Hämeenlinnast Anun kyytiin ja sit mentii Ahvenistolle uimaan. Mut enpäs kerrokkaa enempää…
Olipas mukava tavata Anu pitkäst aikaa
Lomat on nyt tältäerää vietetty ja tänään pääsinkin pitkästä aikaa ajelemaan mopolla duunista kotiin oikopolkuja pitkin.
Ja löytyikin jälleen todella mukavia reittejä.
Kutalan kasino oli pieni kioski Kultalassa. Oikeesti en aikasemmin edes tienny et tuollanen paikka on olemassa ku Kutala. Mut nyt tiijän 😉
eikä tässä kaikki, Kutalan kasinolla on motoristi-ilta aina maanantaisin ja sinnehän tulikin yllättävän paljon mopoja ja hienoja mopoja. Olipa joukossa jokunen tuttukin.
Pakkohan se oli kurkata reunanyli.
Ei saa kertoa Jaanalle et oltiin tällases paikas Pikku-Aa:n kans, hää vois sanoa pahasti 😉
Ei ollu tiekään tänne kovin kummonen, varsinki kun tien päässä oli puomi et jouduttii peruuttamaan takas. Onneks on peruutuskamera, muute ontas tuolla vieläki 😉
Villi veikkaus et se yks henkilö on todella kiero, joka tuon tienpäässä asustelee.
Tiedättekö sen tunteen kun joskus on kaikki asiat kohdallaan!
Alla upee linjakas muoviluoti, jolla voi ajaa niin kovaa ku uskaltaa.
Suomalainen hyväkuntoinen maantie ja läppäreissä soi Nina Hagenin Personal Jesus
No nyt pääsin koeajaman ihka oikeaa ameriikan vehjettä, Iso Vee-kakkonen hoiti metelin tuottamisen tässä Victoryssa vallan mainiosti eikä siitä tuntunut puhti loppuvan kesken ainakaan mutkaisella Porkkalantiellä. Vaikka välillä kävikin niin että unohdin vaihtaa jolloin kierrokset karkasivat rajoittajaa vasten, On se vaa uskottava että nämä isot V-koneet eivät kierrä niinpaljon kun nuo rivinelos singerit.
Enkäpä Porkkalantie oli hieman liian jyrkkämutkainen sillä kantatessa Victoryssa jalkatapit ottavat herkästi kiinni joka varsinkin ekalla kerralla hieman säikäyttää.
Mutta ajoasento on näistä ameriikan veekakkosista mielestäni paras (siis ainakin niistä joita olen kokeillut) Jalkatappeja ei ole viety ameriikanmalliinn aivan niin pitkälle kuin muissa vastaavissa. Tässähän jalat olivat jo miltei luonnollisen oloisessa asennossa.
Vistoryssa oli niin hyväntuntuinen pysty ajoasento että tätä oli pakki lähtä kokeilemaan hiekkatielle. Kun jalkatapit oli sijoitettu suht järkevästi niin ajamiseeen ja pyörän hallintaan pysty käyttämään persauksen ja käsien lisäksi myös jalkoja. Eli kun ajoi ison kuopan yli niin persausta pystyi keventämään jalkojen varaan jolloin isku ei tullut suoraan selkärankaan vaan jaloilla pystyi joustamaan. No totuuden nimissä ei tämä mikään gessu ole eli pidemmät matkat tapeilla ajaen ei tule kysymykseen.
Ainoa asia joka isommin häiritsi oli se että ei sattunut kuusiokoloavainta mukaan eli olisin halunnut kääntää tuon ohjaustangon minulle paremmin sopivaan asentoon, sillä nyt se oli minulle liian korkealla.
lisäksi en ole mitenkään innoissani tuosta kolmion mallisesta valaisimesta, mutta ymärrän valmistajan vaikutteet tuollaiseen valintaa.
Kaiken kaikkiaan oikein mukava pyörä joka mielestäni on vielä hyvän näköinenkin. Kiva yksityiskohta mopossa oli pieni kytkin jolla käyntiäänen sai pienemmäksi napinpainalluksella, no ei sillä silti kerrostalon sisäpihalta pääse salaa lähtemään 😉
Privacy & Cookies: This site uses cookies. By continuing to use this website, you agree to their use.
To find out more, including how to control cookies, see here:
Cookie Policy
