Koin lähestulkoon uskonnollisen kokemuksen kun taivaalle tuli valopatsas joka osoitti issikan sijainnin. Hetkenaikaa odottelin että josko kohta jostain tulisi kolme viisasta miestä tuota valoilmöitä seuraten issikkaa katsomaan. Muistin kuitenkin että olen sotilasalueella joten kolmen viisaan löytyminen on silkka mahdottomuus…
ON kyl melko mukavat ajelukelit. Eikä tää talvikaa oo niin kulrjaa aikaa mitä noi hiihtäjät väittää…
Kun kerta Hankoon tulimme niin pitihän meidän mennä etsimään geokätköä Peikonluolasta.
Hieman kyllä pelotti että olisikohan peikko kotona…
Aamulla katselin ikkunasta ja aattelin et nyt jos koska on pakko hieman ulkoilla. Laitoin läpöliivin päälle säärystimet jalkaan ja otin viel lumikengätki mukaan. Turha väittää etteikö ulkoilu ole välinelaji.
Ajelin pienellä, matalalla, helmenvalkealla urheiluautollani Hirsalaan, jossa päätin jalkautua jäälle kävelemään. Lumikengät kantoivat hyvin ja kävely oli leppoisaa. Päätin kävellä saareen jossa olisi järvi jossa olisi saari jossa olisi kätkö.
No ennenkuin olin päässy sille saarelle jossa on järvi jossa on saari jossa on se kätkö, piti lämpöliivistä ottaa virrat pois päältä kun rupes soijjaa pukkaan.
Saares jossa oli järvi jossa oli saari jossa se kätkö oli oli muitakin matkalaisia, oli mukava tavata muitakin kätköilijöitä ja vaihtaa muutama sananen. Sainpa jopa lämmintä kaakaotakin kupillisen siinä kätköilyn lomassa.
Tässä muutama kuva tuolta reissulta.
Takastullessa kuuntelin radiota ja siellä kerrottiin että nyt olisi luontoliiton ensimmäinen kevätbongaus. No minäkin päätin hieman bongailla, mutta enpä nähnyt mitään paria peuraa ja joitain lintuja lukuunottamatta.
Luulin jo että en bongaa mitään kunnes viimein bongasin todellisen harvinausuuden vuodenaikaan nähden. Bongasin nimittäin viisykkösellä Kawasakin, no en ole satavarma että se oli kawasaki. Mut oli se niin iloisen vihreä ettei se oikein muukaan voinut olla. On oikein harvinaista bongata Kawasaki näin aikaisin keväällä, sillä yleensä Kawasakit viihtyvät huomattavasti lämpimämmissä oloisssa.
Alkaa ole välil aivan mahtavia talvipäiviä.
Kävin jäälläkin ja koska olen vieläki kuiva ni jää on selvästi kestävää. Lisäks ainakaa nyt jäällä ei ollu lunta haitallesaakka.
No tämähän tarkottaa sitä et nyt pitää mennä laittaa issikkaan nastarenkaat alle ihan pikimmiten. Hitto kun olis tonki asian hoitanu ajoissa ni olis jo tänää voinu käydä ajelulla
Valokuvatorstain tämänviikon haastesana on Vapaus.
Vapauttahan se jäiden kahleista vapautuminen on
Käytiin Jurmossa hiihtolomalla. Luojankiitos siel ei ollu lunta, ni ei tarvinnu ruveta hiihtämään.
Tässä muutama kuva Jurmon kauniista maisemista
…talvi näin kesän keskelle
Ainoastaan tyyli hieman vaihtelee
Tänään tais olla talven toistaiseks liukkain keli. Ainaki prätkän päällä tuntu siltä. Räntää sato ja kaikkipaikat jääty. Kylkin kahvat valokytkimet kaikki jääs, jalkatapit oli niin liukkat ettei meinant kyydis pysyy.
Kävin mennäviikol Helsingis ajelemas. Kuten knnon turistin kuuluu, niin pysähdyin ottamaan kuvan rauhanpatsaast.
Torilla pysähdyin kaffelle ja siellä sattui minusta hauska tapaus.
Olin lähös torilt jo pois ja pistin juuri kypärää päähän, kun luokseni saapui venäläinen perhe. Normi perhe isä, äiti ja kaks lasta.
Perheen isä siinä sit kyselemään minulta että saisko hän ottaa minusta valokuvan.
Minä suostuin kuvattavaksi ja hetken poseerattuani läksin jatkamaan matkaa. Matkal mua rupes naurattamaan tilanne. Venakko otti minus kuvia suomipipo päässä kun minä poseerasin venäläisen mopon vieres.
Ukko varmaan sit kotona näyttää kuvia kavereilleen ja kertoilee ettei siel Suomes asiat kovin hyvin ole, kun ajeleevat siellä iiceillä kesät talvet 😉
