Käytiin Pikku-Aa:n kanssa kätköilemässä Häntälän notkoilla.
Tälläkertaa katseltiin muitakin paikkoja kuin Häntälän komeita notkoja. Löydettiin nimittäin tällainen käytöstä poistettu rukoushuone, mökki on jätetty hiljalleen rapistumaan paikoilleen ja paikallisten mukaan tuolla on vielä nykyäänkin kerran pari vuodessa jonkinsortin toimintaa.
Aamusella päätinki lähteä bemulla duuniin ku luvattiin niin kovin paskaa keliä (Oikeesti päätin jo illalla ja kävin illalla varoiks lisäämässä hieman öljyä koneeseen). Sateessa ajelin ajatuksissani kunnes tuli aika kääntyä Tampereen motarille. Liittymässä irtos bemun takapyörästä pito ja onneks osasin reagoida silmänräpäyksessä juuri oikein. Onni tietysti että oli jo ramppiin tullessa tarpeeksi pieni vaihde päällä ettei tarvinnu enää vaihteita vatkata. Eli reagoin juuri kuten kunnon valveutunut sivarikuski (siis en ole sivari ja kuski vaan sivarikuski) reagoi.
Stonga linkkuun, pikkasen lisää kaasua että sivuluisu on mukavasti hallittavissa samalla kun vasen jalka nousee jalkatapilta osoittamaan menosuuntaan ja vasen käsi irtoaa stongasta ja tekee liikettä ikään kuin heittäisin lassoa. Ja kaiken tämän kruunaa kypärän sisältä kuulu valtavan kova JiiiiiiHaaa huuto!
Ai hitto se oli kivaa teki mieli ajaa siit rampista viel pariin otteeseen.
Noh läksin sit kuitenkin ajamaan motaria kohti Tamperetta, mutta kyllästyin noin viiden minuutin jälkeen eli Klaukkalassa, eli eikun oikopolulle 😉
Jonkun aikaa ajettuani näin tienviitan et punkka. Pakko käydä katsomas millainen sänky siel olis tarjolla? Ei ollu sänkyä e,i pelkkä mukava mutkatie.
No sithämä sainki aatoksen et etin täs duunimatkal yhen kätkön joten kaivoin ajaessa kännykän taskust ja laitoin sen tuoho holsterii ja rupesin ettii sopivaa kätköä. Pienen hiekkatien varrest löytyki sopiva kätkö eli Ahdin antimet. Mopon nokka siihe suuntaa ja lisää vauhtia.
Kätköllä hetken ihmeteltyäni en kyl hiffannt mitä tuolla kätkön nimellä ajetaa takaa, kun ei täs oo vettäkää mist Ahti aantimiaa tarjoilis. Ellei sit toi purkki ole joskus rysällä saalistettu? Ei mittä sanos raumalaine, nimi logiin ja menoks kohti duunia.
Ajelin aikani kuluks Pälkäneen kautta ja näin siel oikeestaa kaks ihmettä.
Tienviitan ”Keltainen talo” Sitä jäin miettimää et se kunnanvaltuuston kokous jossa tienviitoista päätetään on ollu varmasti mielenkiintoinen. Kunnanvaltuuston puheenjohtaja on ollu ihan raivoissaan ja hakannu nuijaa pöytään niin et siitä on varsi katkennu ja huutanu ihan mahottomasti et nyt se Risto perkele on menny tekemään mahottoman tempun se on maalannu talon keltaseks vaikka on valtuustossa päätetty et kaikilla on sininen talo!
No tienviittahan siihe on pitäny laittaa et osaa Pälkäneellä vierailevat turistitkin käydä tuota ihmettä ihmettelemässä. Väkisinkin kyllä tulee mieleen et mitä mahtaa kunnanvaltuustossa tapahtua kun Risto päättääkin joskus maalata talonsa punaseks?
Ja toinen Pälkäneläinen ihme oli kirkko ilman kattoa! Siis kuka hitto on keksiny rakentaa kirkon mis ei ole kattoa, siinä se on ollu arkkitehdillä oikein älynväläys. Istu siel sit herransanaa kuulemas kun räntää sataa niskaan tosin nöyränähän sitä herransanaa pitääkin kuunnella ei edes kauppiaan niin kovin ylpeä Liisavaimo kehtaa kirkossa nokkapystyssä istua kun menee sateella vettä nokkaan. Vai liekkö arkkitehti sittenkin ollut fiksu eikä typerä, sekun tuo rajanveto on niin vaikeea viisaan ja typeryksen välillä. Aatelkaapa nyt vaikka norjalaisia kirkonpolttajahevareita, turha yrittää räntäsateessa saada kirkkoa tuleen kun ei koko rakennuksessa ole puuta lainkaan, tikkuaskikin kastuu räntäsateessa aivan käyttökelvottomaksi. Mikä on kyllä aivan oikein noille hevari pitkätukille.
Sattuipa oivasti kun läksin kirkonluota kohti Tamperetta ajelemaan niin läppäreissä rupesi soimaan Midnight Oilin Beds are Burning, sillä vain että kun nuo sängyt on olleet mielessä näin pitkään pon punkasta läksin ja punkan kautta ajoin palamattoman kirkonluoksen niin nyt ne laulussa niitä sänkyjä polttaa, Taidanpa aloittaa duunipäivän päikkäreillä etei tule tehdyksi mitään hätiköityä.
Loppu duunimatkan tein mielikuvaharjoituksia ja harjoitteita että osaan olla kunnon virkamies lopunpäivää, tänään keskityin harjoituksissani siihen että osaan hymyillä suupielet alaspäin.
Kotimatka olikin sit ihan jotain muuta, sillä järkkäsin ittelleni treffit!
Eli koppasin Hämeenlinnast Anun kyytiin ja sit mentii Ahvenistolle uimaan. Mut enpäs kerrokkaa enempää…
Olipas mukava tavata Anu pitkäst aikaa
Kävin bongaamassa tuon kurapyöräilijöiden kuvasurauttelu paikan.
Sehän löytyi Vuosaaresta suuren maakasan päältä.
Uuteen kuvasurauttelu kuvaan annoinkin pojille hieman haastetta, sillä nyt täytyy jo mennä kehä 3:sen ulkopuolelle löytääkseen tämän mestan.
Sehän on Paimenten kirkkoNummi-Pusulassa.
Käväisin pikaisesti Hangossa jättämässä issikasta kaikki tarvittavat tullaus/ym ilmoitukset ja samalla sain tietysti väliaikaisen rekisterikilven et pääsen issikalla kurvailemaan.
Kiitokset Hankolaiselle änkyrälle joka toimi kahvipalkalla paikallisoppaana ja opasti minua hangossa tullipisteeltä toiselle ja samalla vei minua paikkoihin joissa kukaan ei ole aikaisemmin käynyt.
Valokuvatorstain haasteena on tälläviikolla vajaa säepari Joona Kivirinnan runosta ‘Paluu’, joka löytyy kirjailijan esikoisrunokokoelmasta Kymmenen vuoden päästä annamme lapsille nimet (Tammi 2008, s. 54):
Painavinta mitä tiedän on salaisuus
joka jäi kertomatta —
Kun tätä kotikuntaa katselee niin ei voi muuta todeta kuin että kyllä tämä on kaunis ja toimiva kunta. Otetaan nyt vaikka tämä Kirkkonummen keskusta Siinä on siis kirkko keskellä pyhiä peltoja ja niiden vieressä todella upea kävelykeskusta. Eikä tässä vielä kaikki sillä ihan pienen ajomatkan päässä on keskusta kakkonen ja kätevästi niiden väliin jää rautatieasema. Eikä siitä ole autolla pitkäkään matka vaikka uimahalliin. kyllä on toimivaa ja kätevää.
Jokunen vuosi sitten oli Suomen rumin kunta kilpailu ja Siilinjärvi voitti Kirkkonummen tässä kilvassa. Mitä niin erinomaista on Siilinjärvellä mitä ei Kirkkonummella ole, kysyn vaan?
Motouutiset