Kesäloman alun kunniaks päätettiin lähteä Karaavaniretkelle Viroon.
Ei ollut sen tarkempia suunnitelmia mihin mentäis paitti että Hiiumaalle oli tarkoitus suunnistaa. No Hiiumaa jäi näkemättä, mutta vastapainona löydettii monia todellahienoja mestoja joista nyt vois erikseen mainita vaikka Rohu Raketbaasen joka oli Neuvostoliiton vanha ohjustukikohta. Se olikin varsin mahtava paikka ja ehdottelin että olis jääty yöksi johonkin vanhaan ohjussiiloon.
Mikä olisikaan ollut hienompi paikka yöpyä kuin kylmänsodan aikainen ohjussiilo, jossa ydinkärjellä varustettu ohjus on uhmakkaana seisonut vakuuttavassa 45 asteen kulmassa valmiina syöksemään suunnitelmatalouden ilosanomaa länsimaisen hapatuksen niskaan.
Noh Jaana ei tähän suostunut joten ei enempää siitä.
Tässä alla muutama kuva reissulta.
Valmistauduttiin hyvin tulevaan suoseikkailuun viettämällä yö sivistyksen rajamailla. Tästä eteenpäin olisi vain kesyttämätöntä luontoa edessä.
Aamulla jaksoimmekin vaeltaa reippaasti pitkin kohmeistä suota.
Suon loppuessa alkoikin synkkä metsäosuus..
Outo tunne valtasi matkaajat sillä metsästä ei kuulunut mitään ääniä, ei lintuja eikä mitään. Oli aivan liian hiljaista, suorastaan aavemaista.
Pian selvisi syy metsän äänettömyyteen, sillä jouduimme kasvokkain metsän vaarallisimman eläimen kanssa.
Nimittäin edessämmä oli ilmielävänä metsiemme vaarallisin eläin “Forssalainen hankikantolukki”
Mekin jätimme kaiken syötäväksi kelpaavan lukille joten pääsimme nnipinnapin karkuun silläaikaa kun tuo peto söi eväitämme.
Koska Forssalainen hankikantolukki söi eväämme ei mellä ollut kahvinkanssa mitään syötävää. Siis ei pullan pullaa! Kaukea kohtalo matkalaisille.
Kahvinkeiton aikana Pikku-Aakin rupesi väsymään ja kyseli joko hän saisi mennä sisälle, sillä ulkona on kuulemma tylsää
Kyllä! Oikeesti sitä voi oppia virheistään.
Mäki esimerkiks aina aikasemmin oon vaihtanu renkaat räntäsateessa, mut ny vaihdoin vasta sateen jälkeen.
Paljon parempi!
Mukavan kuiva keli, mitänyt eile oli melko liposaa ajella lumisatees Tampereelt kotii kenärenkail.
No se oli tietty hankalaa ku kerkes tulla pimeetä ja viimisen renkaan joutu vaihtaa fikkarisuussa et näki jotain.
Fikkarista tuli mieleen et päätin jo Pystymettässä et ostan uuden fikkarin sillä kun tiskasin trangiaa pimees mettäs fikkarisuussa ni totesin et mun kuminen fikkari maistuu ihan saatanan pahalta. Totesin saman nyt, hitto et onki pahan makunen fikkari. Pitää lähtä fikkarikaupoille ja ostaa uus lamppu, tosin ennen ostopäätöstä meinaan kyl maistaa sitä lamppua siel kaupas ettei tuu toista pahanmakusta lamppua.
Nyt on puskaparkkilainen jälleen löytänt melko hulppeen mestan. On meinaan pikkasen hienot näköalat tuosta kammarinikkunasta.
Tie toki olis jatkunu tuonna alas rantaan, mut onneks en ajanu rantaan asti sillä on senverra jyrkkä rinne että en luultavasti pääsis sieltä takas ilman nosturia. No aamul meinaan tuonne käppäillä aamu-uinnille kuitenki.
Saattaaolla ja mä luulen että tätä ei aurata muavarten talvella, mut voinpa tätä hyödyntää kunnes tulee lunta.
Kyllä on ollu taas ihan mahottoman hankalaa ja surkeeta, kun on pitäny majottua tuonne pitkin mettiä.
On joutunu olee melkein täydellises hiljaisuudes keskel luontoa, ainoastaa linnut sillotällö huudellu.
Siitä tulikin mielee et kuka vatipää on keksiny nimen laulujoutsen?
Ilmeisesti ei ole tuon nimen keksijä ikinä kuullu millasta perkeleellistä meteliä tuo lintu osaa pitää, enkä minä sitä ihan ensimmäiseks menis lauluksi kutsumaan. No onneksi nuo lähti kauemmaksi metelöimään, tuosta rannasta.
Niin ja niinku tuosta toisesta kuvasta näkeee niin rantakin on ihan surkee, ei pääse metsästä suoraan veteen vaa pitää ensin astua tuoho hiekalle ja sit vasta voi ruveta kahlaamaan syvemmälle. Vesikin on ihan märkää. Kylpytakin joutu ripustaa tuoho puuhu mikä oli ihan vinossa olis seki voinu suoraan kasvaa, mut ei.
Nokipannukaffet keittelin tuos rannas ja kattelin tummuvaa iltaa. Minä ja mun persoonat, eikä saatu edes pientä sisäistä väittelyä aikaseks.
Noh joskus vaa on hyvä olla….
On taas melko kurjat oltavat, kun ei tuota autoakaan saanu ihan rantaan vaan joutuu veteen kävelemään melkein kýmmenen askelta. Ei auta, meen silti uimaan. Niin ja meen muute aamullaki.
On muute Vanajavedes paljon lämpimämpi vesi kuin Ahvenistonjärves.
Melko ankeat on taas matkalaisella näkymät makuuhuoneenikkunasta.
Kävin äske uimassa ja meinaan käydä aamullakin enne duuniin lähtöä.
Pakko kehasta et tää Siuron luontopulunranta on melko mukava yöpaikka
Jokuhan on saattanut saada vihiä jostain et olen aika ak.. eikäkö naisvaltases duunipaikas. Siitäkin huolimatta et mulla on oikee lääkärintodistus mis sanotaan et “enimmäkseen harmiton” ni must kuitenki löytyy löytyy se Deltauros, vaik se onki piilos enimmänaikaa.
Niin ja koska olen arka, hiljanen ja ujohko niin keskusteluyhteyden avaaminen vastakkaisen sukupuolen kans on niin hitoksee vaikeeta. No onneks on kavereita jotka jeesaa.
Niinpä otin yhteyttä hyvään ystävääni Kanervan Ikeen ja häneltä sainkin mainioita vinkkejä kuinka lähestyä vastakkaista sukupuolta.
Ike kertoi et pitää edetä kielikuvin, eikä saa mennä suoraan asiaan. Ja mikä parasta, jos ujostuttaa ni keskustelun voi kuulemma käydä jopa tekstiviestein. Siis aivan mahtavaa!!!
Luulin minä viel tässävaiheessa.
Mun pitää ottaa Ikenkans vielä puheeks toi kielikuvien käyttö tekstareissa.
No olihan se puutarha kostea ja kaikkea, mut mulla tavallaan oli jotain muuta mielessä….
No tästä masentuneena autonnokka toiseen suuntaan läksin etsimään yöpaikkaa, Päätin etten mene lähelle rantaa, ettei tule kiusausta mennä uimaan.
No onhan tuosta mun sängysrä veteen melkein kaks metriä, siis suoraan alaspäin kun käytännössä sänky on vedenpäällä.
No niin ja kävinhä minä uimaski, minkäs sille mahtaa kun ei ole tot selkärankaa… Mutta vaikka tiedän ettei flunssan jälkee sais mennä uimaan ni nythän se ei ole niin paha-asia sillä kastuin vesisatees jo ennen veteen menoa
Voi mua väsynyttä rellestäjää lauloi Eppu Normaalikin aikoinaan. Ja tarkoittivat varmaankin juuri tätä olotilaa.
On niin vaikeeta ja kurjaa kun maisemat on vähä ankeita, ei edes näyteikkunoita mitä katella. Ja tuo koskiki kohisee niin kovaa et pitänee lähtä kohta kuselle… eiku otan viel toisen oluen ja ehkä voikkoleipää iltapalaks…
Kyllä oli taas puskaparkissa vaikeaa, yöllä tuli pöllö tuohon auton katolle huutamaan. Perkele jos tulee ensyönä niin heitän sitä kengällä. Aivan sama onko rauhotettu, saa luvan rauhottua jossain muualla ensyönä
Tuossa on mukava luontopulku vieressä joka oli kiva käppäillä läpi illalla ennen maatemenoa. Samalla näin luontopolulla erittäin harvinaisen linnun. Tämä on luultavasti Suomen ainut keltainenlintu! Luultavasti tällaista ihmettä ei ole nähty edes Ruotsissa.
Ja koska olen ensimmäinen ihminen ikinä, kun näkee tälläisen linnun niin minulla on oikeus tämä myös nimetä. Joten tästälähin tämän linnun nimi on Keltainen pikkulintu! Latinaksi se on tietenkin flavus avis!
Mahtava päivä tai ainakin ilta. Kävin hakemassa Mari Johannan vaihdelaatikon jonka Eko oli laittanu ihan vimpanpäälle kuntoon. Nyt ei muutakun laatikko kiinni ni päästään taas Pikku-Aa:n kanssa baanalle.
Läksin ajelemaan Ekon luota takas kohti Tamperetta ja päätin etsiä yhen kätkön matkalla. Kätkö löytyikin mageesta mestasta keskeltä mettää mihin meni viel suht hyvä metsätie, joten eikun koppiauton nokka kohti mettää.
Paikka on niin magee et jään tänne yöks, ei kuulu muita ääniä ku linnuunviserrystä. Taidan tätä mestaa käyttää jatkossakin yöpaikkana
Olipas kiirus ilta. Kävin uimas ja saunas ja taas saunas ja uimas kunnes rupes tuntuu et olen tarpeeeks märkä ni lopetin veenkanas läträämisen.
Koska aurinko paisto eikä ollu suurempi kiirus mihinkää ni päätin käydä vähä kätköilemäs. Just päätin tällä kätköllä, koska rupes ramasee et nyt on aika käydä maate. Joten jään tänne mettään karhujen ja susien kans yöks
Perkele! Autos sytty merkkivalo kojetaulus. ja mitä tietty kattomaan et mitä se tarkottaa, eikun kännyllä kätevästi yhteys konehuoneeseen ja vastaukseks tuli tuollanen selkeäkielinen vastaus.
Siis oikeesti! täysin hyödytön viesti. En edes tienny et mun autossa on noin vaikeita sanoja. Miksei tos vaa voi lukea suoraan et onko toi pakko korjata ja mitä se maksaa.
Eikä täs viel kaikki Kaupinsauna oli tänää suljettu… kele
Hankin tähän matalaan tuulitunnelitestattuun täsmäinstrumenttiin tuollaisen automaattisen pullonvaihtajan.
Se kun tuo kaasu aina loppuu yöllä kesken makeimpien unien. No ei lopu enään!
Mutta jotta en joutuisi tilanteeseen jossa molemmat pullot tyhjenee niin hankin myös sisänäytön joka kertoo tilanteen ilman että käy pullokaapissa kolistelemassa pulloja.
Tämä näyttö siis kertoo että vaihtajassa on lämpövastus päällä talvisennossa ja kaasu tulee ykköspullosta koska palaa vihreä merkkivalo. Valo vaihtuu punaiseksi kun ykköspullo tyhjenee ja kaasu rupeaa tulemaan kakkospullosta. Tässä kohtaa on kannattaa käydä vaihtamassa tyhjäpullo täyteen ennenkuin sekin loppuu.
Itse automaattivaihtaja mahtui juuri ja juuri knaussin pullokaappiin jossa ei kyllä ole yhtään joutavaa tilaa.
Kaapissa oleva johtojen läpivientireikä pitää vielä tilkitä umpeen kkunhan kelit hieman lämpenee.
Valokuvatorstain haasteena tälläviikolla on “Matala”
Joten tässä matala majani eräällä yöpymispaikalla mennäviikolta.
Tuossa autiotalon pihassa on muuten rauhallista yöpyä, mutta moottoritie on liian lähellä ja sieltä kuuluu melkoisesti autojen ääniä. Mekkala tosin vaimenee yön pimeimmiksi tunneiksi, alkaen taas aamun valjetessa uudelleen
No nyt sain aikaseks ja kytkin tuon inventterin tuoho telkkariin.
300w tuo lupaa ja tuntuu tuo mun telkkarille riittävän. En meinaa muuhun tuota käyttää ja laitoinkin sen lähelle telkkaria siten että yletän sen sängystäkäsin näpsäyttämään päälle/pois. Koska pääsääntöisesti olen niinsanotusti puskaparkissa eikä sähköä ole käytettävissä niin saanpahan katseltua telkkaria. Kaikki auton sisävalot olenkin jo aikaisemmin vaihtanu ledeiksi jotta oon saanu pienennettyä tuota virran kulutusta.
Niin telkkarissahan mulla ei ole antennia ensinkään vaan kuva tulee chromecastin kautta ja voin kyl chromecastia suositella kaikelle koppikansalle, sillä on se niin kätevä!
Tuossa mun retkimajassa on ilmennyt ongelmia lämmön jakautimisen kanssa tällee kovemmil pakkasil.
Jos haluu et sängys on lämmin ni täytyy pistää lämmitin niin isolle että muualla autos on ihan pirun kuuma.
Tuonne sänkykammariosastoon kun ei ole ensinkään lämminilmakanavaa vaan sinne tulee lämmintä mitä tuosta kapealta käytävältä sattuu tulemaan.
No minäpä tilasin tarveaineita ja aattelin sinne sellasen järkätä.
Kaapin alaosa piti purkaa että sain lämpöputkia esiin ja samalla huomasin että ostin turhaan haarakappaleeen putkistoon sillä tuolla oli valmiiksi haarapala jossa tosin oli ylimääränen reikä suljettu
Tuosta olikin hyvä jatkaa putkea tunne sänkykammariosaston suuntaan
Kaapin silälle tuli putki joka ei juurikaan viel sieltä tilaa
Ja reikä kaapinseinään josta lämmintä ilmaa tulee tuonne takaosaan. Lämmön/puhalluksen säätöä en saanu ihan sinne mihin olisin halunnu kun siinä oli niin lyhkänen vaijeri.
Paitsi etten tiennyt sitä ajaneenikaan!
Perke ei uskois et tälleen voi edes käydä. Homma meni siis suunnilleen näin.
Läksin duunista ajelemaan kotiappäin ja pysähyin Parolaan heittelemään fribaa ennen pimeän tuloa ja tein siellä uuden henkilökohtasen ennätyksen.
Lähdin siis Parolasta jatkamaan matkaa todella hyväntuulisena, mutta en päässyt pitkällekkään kun puhelimeni soi.
Minä:Ari Niemelä, kuinka voin auttaa Tuntematon soittaja: Tampereen poliisista päivää! (Soittaja kyllä esitteli itsensä, mutta jääköön hänen nimi nyt mainitsematta) Minä:(Ensimmäisenä ajattelin että joku koittaa vedättää minua joten vastasin että:) Sepäs sattui sillä minä olen Malmin poliisista Tuntematon soittaja:Mutta minä olen oikeasti Tampereen poliisista. Oletko tänään ajanut Tampereella matkailuautolla jonka rekisterinumero on XXX-XXX Minä: Olen kyllä ajanut, mutta olen nyt Hämeenlinnasssa. Tuntematon soittaja:Olet ajanut kolarin noin kello 14:45 ja poistunut paikalta pysähtymättä. Minä:En ole, olisin kyllä huomannut jos olisin törmännyt johonkin Tuntematon soittaja:Kyllä olet, paikalla oli silminnäkijöitä jotka ottivat rekisterinumerosi ylös ja ilmoittivat poliisille!
No tätä väittelyä kesti tovin kunnes lopulta sanoin että olenhan minä sit varmaan kolarin ajanut jos kerta ihmiset ovat minut oikein nähneet. Annoin poliisille luvan luovuttaa yhteistietoni kolarin toiselle osapuolelle, jolta meni kuulemma koko kylki rikki!
No kotona koitin pimeessä katsella että onko minun urheilullisessa täsmäinstrumentissa jälkiä kolarista ja olihan siinä
Lokasuojanreunasta on nasta irronnut!
No huomenna pitänee soittaa vakuutusyhtiöön, mitenhän sekin puhelu menee?
Jotenkin näin: Rakas vakuutusyhtiön täti! soitan sinulle sillä olen ajanut eilen kolarin, mutta en tiedä missä enkä kenen kanssa. Autostani on irronnut neppari ja poliisin mukaan vastapuolella on koko kylki paskana!
En ymmärrä miten mulle voi aina sattua tällasta, luulis nyt et jos ajan kolarin ni huomaisin sen itekki?
No pitää huomenna mennä valosaan aikaan tutkimaan vaurioita, kun ei tuol pimeessä paskasesta autosta erottanu muuta kuin ton puuttuvan nastan
No nyt kun olen täällä Tampereella jo jonkunaikaa viettänyt niin päätin hieman katsella kaupunkia tänään.
Läksin siis duuninjälkeen käppäilemään kaupungille ja en voinut olla vertailematta näkemääni erääseen toiseen suurkaupunnkiin jossa olen viimeaikoina vieraillu, nimittäin Someroon.
Molemmissa kaupungeissa on huomattavissa samoja piirteitä.
Keskustan liepeiltä löytyy molemmista kaupungeista tyhjää liiketilaa. Kaupungilla parveilee joutavia ihmisiä niin ettei meinaa sekaan mahtua, paitti et Somerolla niitä on vaa neljä joista kerralla näkyvissä kolme.
Molemmis kaupungeis ajaa autoja eestaas iha hitoksee, paitti et Somerol ne on ne kolme autoo jotka ajaa sitä samaa katua eestaas.
Mutta on erojakin, nimittäin Kukkakauppoja on Somerolla enemmän. Ilmeisesti Tampereella ei ole tapana kukilla ihmisiä ilahduttaa?
Lisäksi Tampereelta puuttuu katukuvasta traktorit kokonaan? Tästä tulee väkisinkin mieleen että eikö täällä ole nuorisoa ensinkään kun ei yhtää traktoria pyöri kadulla rallia. Ettein vaan olis ukkoutumassa koko Tampere kun ei nuorisoa näy missään.
Kävi kaupungilla hassusti, sillä eräs tyttö noustessaan bussiin kadulta hihkaisi minulle Oikein leveästi hymyillen “Moi nieppi!”. Koska en tyttöä tunnistanut niin moikkasin vain hölmistyneenä takaisin. Samalla mietin että miksi hän niin leveästi hymyili? Ajattelin että kysyn seuraavalta vastaantulijalta että näytänkö jotenkin erityisen hyvältä.
En kuitenkaan uskaltanut kysyä, sillä seuraava vastaantulija näytti aivan Galina Kulakovan ja Juha Miedon aviottomalta pojalta josta on leikattu nainen neuvostolipusta löytyvillä työkaluilla.
Tästä järkyttyneenä päätin että nyt on ihan liikaa ihmiskontakteja tällepäivälle ja päätin lähteä yöksi jonnekkin missä en näkisi enään ketään, joten läksin autolla kaupungin ulkopuolelle ison kauppakeskuksen parkkikselle joka oli tyhjä näin arki-iltana.
Ihan vain vinkiksi täälläpäin liikkuville karavaanareille jotka ovat pikaista yöpaikkaa vailla, niin ideaparkin pihassa on ilmaisia sähköpaikkoja karavaanareille tarjolla!
Loppuillan meinasin viihdyttää itseäni katsomalla Netflixista mielenkiintoisen dokumetin, joka kertoo suuresta sankarista joka on pelastanut maailmanrauhan menneisyydessä ja tulevaisuudessa jo useaan kertaan. Nimittäin katson henkilödokumentin herrasta nimeltään Kapteeni Ameriikka
Laitoin dokkarin kunniaks oikein Ameriikkastetsonin päähän ja kuvittelen että se olen minä joka sitä maailmaa olen pelastamassa.
Kävin heittämässä kierroksen fribaa Pirkkalan radalla joka oli mukava metsärata. Sieltä läksin Ylöjärvelle ja koitin heittää kierroksen myös Julkujärven radalla mut se jäi kesken kun tuli niin äkisti pimeetä.
Onneks kaapista löyty pari kaljaa (entiä mistä ovat sinne joutuneet) Taidan jäädä tähän yöks
Ja karavaanari heräsi jälleen…
Koska viimeviikolla parina-aamuna jopa Tampereen motari oli jäässä, niin päätin et nyt olis aika siirtyä jälleen karavaanariks.
No joo just tänäaamuna tiet ei kyl ollu jäässä…. ehkä? ei sitä autol niin huomaa. Läksin nyt kuitenki autol ja ainaki valokuvien ottaminen ajaessa on autolla paljo helpompaa ku prätkäl.
Tänää kulki!
Menin meinaan duunin jälkee Lempääläs fribaradalle ja heittelin parin pikkupojan kans muutaman kierroksen.
Mä olin niin Elvis siin seuras, niin Elvis. Paitti et jäbät oli niin nuoria ettei ne tienny Elviksest mitää, mut olin siis niin keekkiä ku vaa voi olla.
Heitto meinaan kulki todella hienosti ja teinkin elämäni ensimmäiset miinustulokset!. No joo joku vois pahantahtosesti sanoa et rata oli helppo, mut miinustulos mikä miinustulos 😉
Koska pikkujäbät läks himaan ja ilta rupes tummumaan eikä tämä paikka vaikuttanu mitenkään epämiellyttävältä päätin että minä yövyn tässä. Auton kaapist löyty yks alekokki, eli kyl mun nyt kelpaa 😉
Piti lähtä Pikku-Aa:n kans sivarimiittiin, mut bemarin vaihelaatikko rupes pitää niin kovaa mekkalaa ettei sitä pystyny enää stereoilla ylittään joten jouduttii lähtee autolla.
Eipä siinä saatii houkuteltu Kari ja pojatkin asuntovaunulla Sysmään joten vietettiin tuollanen veljesten ja serkusten karavaani viikonloppu.
Privacy & Cookies: This site uses cookies. By continuing to use this website, you agree to their use.
To find out more, including how to control cookies, see here:
Cookie Policy
![DSC_2677[1]](http://www.nieppi.com/n/wp-content/gallery/d700/DSC_26771.jpg "DSC_2677[1]")
