Tag Archives: Koeajo

Victory Hammer S

No nyt pääsin koeajaman ihka oikeaa ameriikan vehjettä, Iso Vee-kakkonen hoiti metelin tuottamisen tässä Victoryssa vallan mainiosti eikä siitä tuntunut puhti loppuvan kesken ainakaan mutkaisella Porkkalantiellä. Vaikka välillä kävikin niin että unohdin vaihtaa jolloin kierrokset karkasivat rajoittajaa vasten, On se vaa uskottava että nämä isot V-koneet eivät kierrä niinpaljon kun nuo rivinelos singerit.

Enkäpä Porkkalantie oli hieman liian jyrkkämutkainen sillä kantatessa Victoryssa jalkatapit ottavat herkästi kiinni joka varsinkin ekalla kerralla hieman säikäyttää.

Mutta ajoasento on näistä ameriikan veekakkosista mielestäni paras (siis ainakin niistä joita olen kokeillut) Jalkatappeja ei ole viety ameriikanmalliinn aivan niin pitkälle kuin muissa vastaavissa. Tässähän jalat olivat jo miltei luonnollisen oloisessa asennossa.

Vistoryssa oli niin hyväntuntuinen pysty ajoasento että tätä oli pakki lähtä kokeilemaan hiekkatielle. Kun jalkatapit oli sijoitettu suht järkevästi niin ajamiseeen ja pyörän hallintaan pysty käyttämään persauksen ja käsien lisäksi myös jalkoja. Eli kun ajoi ison kuopan yli niin persausta pystyi keventämään jalkojen varaan jolloin isku ei tullut suoraan selkärankaan vaan jaloilla pystyi joustamaan. No totuuden nimissä ei tämä mikään gessu ole eli pidemmät matkat tapeilla ajaen ei tule kysymykseen.

Ainoa asia joka isommin häiritsi oli se että ei sattunut kuusiokoloavainta mukaan eli olisin halunnut kääntää tuon ohjaustangon minulle paremmin sopivaan asentoon, sillä nyt se oli minulle liian korkealla.
lisäksi en ole mitenkään innoissani tuosta kolmion mallisesta valaisimesta, mutta ymärrän valmistajan vaikutteet tuollaiseen valintaa.

Kaiken kaikkiaan oikein mukava pyörä joka mielestäni on vielä hyvän näköinenkin. Kiva yksityiskohta mopossa oli pieni kytkin jolla käyntiäänen sai pienemmäksi napinpainalluksella, no ei sillä silti kerrostalon sisäpihalta pääse salaa lähtemään 😉

Yamaha V-max

Kävin tänään koeajamassa tuollaista sanottakoon että suorastaan legendaarista mopoa!

Mihinkäs muualle tuollasta tehopeliä voisi lähteä koeajamaan kuin pienelle kuoppaiselle metsätielle!

V-maxi meni yllättävän mukavasti pikkutien mutkiin ja kuoppiin ja ajosaento oli mukavan tuntuinen jopa kuoppaisella tiellä, perän sai mukavasti irti kun hieman käänsi kaasua auki. Pienellä asvalttitiellä V-maxi tuntui jopa yllättävän näppärältä ja jopa pieneltä ajettavalta ja tämä onkin omiaan juuri tällaisille pikkuteille ja kiireettömään ajoon. Joskin tuntui että kyllä tästä koneesta tarpeentullen löytyi puhtiakin jopa hieman vauhdikkaanpaankin menoon.

Toki rehellisyyden nimissä täytyy sanoa että olin hieman pettynyt noihin tehoihin sillä V-maxista puhutaan aina hieman kunnioittavaan sävyyn juuri noiden tehojen vuoksi. Jos vetaan vaikka tohon omaan suzukiini niin en minä näissä tehoissa huomannut juuri mitään eroa, tekisi mieli jopa sanoa että on ollut turhaa puhetta mokomat höpinät.

Mutta ajoasennon suhteen V-maksi tuntui oikein mukavalta jopa leppoisalta ajettavalta ja tässä yksilossä ollut pieni pleksi suojasi yllättävän hyvin eli ajellessani avopypäräpäässä ei missään vaiheessa tullut tunnetta että joku yrittäisi repiä naamaa irti. Tuntuikin että tällä jaksaisi ajella vaikka miten pitkään hymynvirne naamalla.

Juurikun rupesi tuntumaan mukavalta ja suunnittelin jo moponvaihtoa tapahtui jotain järkyttävää. noin kahdeksankympin vauhdissa irroitin pienessä mutkassa toisen käden ohjaustangolta sillä seurauksella että mopo rupesi voimakkaasti woblaamaan! Säikähin aivan perkeleesti että nyt menee runko poikki ja hiljensin vauhtia ja kokeilin uudelleen suoralla tiellä 80:pin vauhdissa höllasin mopempien käsien otetta ja sama homma mopo woblaa kuin pitkä veltto sähkömuna!

Ajelin siis hiljaa takaisin ja totesin että tämän oli tässä, ei tule V-maksia minulle.

En tiä onko nuo kaikki maksit tuollasia vempuloita vai oliko tuossa runko poikki, toisaalta tuo auttaa ymmärtämään miksi maksin omistajat tukevat mopojensa runkoja kaikenmoisilla lattaraudoilla.

Moponmyyjä tosin sanoi että woblaaminen saattoi johtua joko tuulesta rengaspaineista tai jostain muusta, mutta hänen mielestään nuu Maksit kaikki woblaavat ja se on kuulemma niiden ominaisuus ja väittipä vielä että kaikki mopot woblaavat jonkunverran. En ruvennut asiasta väittelemään sillä minun mopoista edes issikka ei woblaa ja olenkin sitä mieltä että tuossa täytyi olla jotain vikaa sillä muutoinhan noita ei olisi ikinä myyty yhtään

Africa Twin

teki sen taas! Meinaan African Twinin.
Ja jälleen kerran Honda näytti muille miten se kunnonmopo tehdään.

Het ensi hetkestä alkaen AT tuntui käteen sopivalta, pyörä oli kapea ja kevyt käsiteltävä.

Eikun AT käyntiin ja pitkin porkkalan mutkateitä ajelemaan, Hondan kyydissä oli hyvin leppoisaa istuskella ja tuntui että tällä voisi ajella vaikka mihin. Tosin ajeasento oli ehkä tarkoituksenomaisesti tehty hieman löysäksi jolloin se tuntuu mahdollisimman mukavalta mahdollisimman monille. Uskoisin että asennon pystyisi muuttamaan hieman aktiivisemmaksi jo pelkästään kääntämällä ohjaustankoa eteenpäin tai vaihtamalla ohjaustangon. Mutta paha sanoa näin pienen kokeilun perusteella tarkemmin. Aluksi olin hieman pettynyt kun mopo tuntui röpöttävän kovissa lähdöissä ja sama tapahtui soratiellä kun yritti pistää mopoa kaasulla linkkuun mutkiin. Piti oikein pysähtyä ihmettelemään mikä vikana.

Pienen ihmettelyn jälkeen löysin nappulan jolla luistoneston sai pois päältä ja johan rupesi tapahtumaan.
At oli todella kevyt ja johdonmukainen käsiteltävä soratiellä ja moottori vastasi kaasuun mukavasti joten mutkat pystyi vetämään suu virneessä pitkissä sladeissa.
Lyhyesti sanottuna Paras pyörä mitä olen kokeillut!

Hetken jo olin vetäsemässä ostohousuja jalkaan ja lähössä hondakaupoille, mutta ostohalua hillitsi tieto tyhjästä lompakosta ;(
Tää tulee hirvittävän kalliiksi kun haluun het tollasen ja jotta se olisi elementissään niin sillä pitää heti lähteä afrikkaan tai mongoliaan tai mongolian kautta afrikkaan ja ja ja…
Eli nyt kaikki hyvin toimeen tulevat leskirouvat puhelin käteen ja yhteyttä tänneppäin ja ja ja…
Kyllä nyt harmittaa että suomessa on paritus, siis jopa itsensä paritus kiellettyä paitsi jos se tapahtuu jonkun televisioyhtiön rahoituksella. Eli muotoillaan asia toisin
Ari olis nyt sponsoria vailla 😉

Speed Triple

Vein tänään mopon huoltoon, siis ketjun ja rattaiden vaihtoon, sain liikkeestä vastentahtoisesti Speed Triplen käyttööni siks ajaks kun mopo on huollossa.
Speed Triplehän on sen näköinen mopo ettei mulle edes ikuna olisi tullut mieleen pyytää tuollaista laitosta koeajoon, mut nyt se tuli vähä niinku vahingossa.
Läksin ajelemaan Trumpalla duuniin ja voi mahoton kuinka mukavalta tuntuikaan, moottori oli mukavan tuntuinen ja jarrut oli suorastaan käsittämättömän hyvät kun on tottunu tuollasiin -90 luvun jarruihin. Näitä jos runttas samoin ku suzukissa nii oli vaarana ettei lentäny ite kyydistä. oli niin mukavan olonen ajeltava kaupungissa et ihan vahingossa ajoin duunipaikan ohi Tampereen läpi melkei ylöjärvelle. Takapäin päätin ajella Nokian kautta et pääsisin myös baanalle kokeilemaan Speed Tripleä.

Olen aina ihmetelly et miks nykynuoret ajelee mopoillansa milloin keula, milloin perä pystyssä ni nyt tiedän. Ne ajaa silleen koska ne pystyy! Tällasilla laitteilla se on mahollista ja miltei itekki rupesin temppuilemaan

Electrified

Tämähän on ollut ihmiskunnalla hakusessa jo siitä asti kun ensimmäiset mekaanikot ihmiskunnan hämärässä saivat rakennettua jalkojen väliin asennettavan mekaanisen vempeleen, jonka tarkoituksena oli tuottaa silkkaa mielihyvää.
No ensialkuu niitä piti liikutella lihasvoimalla milloin pyörittämällä, vatkaamalla, polkemalla ja ties miten. Aina kuitenkin tarkoituksena saada aikaiseksi värinää ja sen myötä mielihyvää.

Jossain vaiheessa insinöörit päättivät että mielihyvää pitää saada aikaiseksi sähköllä, niinpä he kehittelivät sähköisen puikulan joka laitetaan jalkojenväliin kytketään virta päälle ja tehonsäätimestä säädellään portaattomasti mielihyvän määrää. Tällaista laitetta minä pääsin siis nyt kokeilemaan. Mahtavaa!!!

Niinpä asaettelin puikulan persauksenalle, kytkin sähköt ja käänsin tehokytkintä! Jestas….
Ei pärissyt, ei savunnut eikä edes tärissyt. Siis tasan samat ominaisuudet kuin issikassa silloin kun issikka ei lähde käyntiin, sillä erotuksella että tämä lähti eteenpäin vallan perkeleesti!

Kyllä nyt veti väkisinkin suupieliä hymyyn, sillä Zerolla ajaminen oli mielettömän mukava kokemus. Jos ei kiinnitetä huomiota pyörän ulkonäköön joka ei minua nykytrendin mukaisella streetfighter tyylillään innostanut niin tämä oli kyllä mukava peli. Pyörän melko pysty ajoasento yhdistettynä ketterään käsiteltävyyteen suorastaan yllyttää ajamaan aktiivisesti. Kaasua tai siis tehonsäädintä kun kääntää niin kaikki teho on heti käytössä uskomattoman tasaisesti kaikissa tilanteissa. Ja koska pyörä on melko lyhyt niin onkin ihan perusteltua että tässä on estetty etupyörän nouseminen, sillä muutoin tämä heittäisi kokemattoman kuskin kyydistään.

On täysin käsittämätön tunne kun tuollainen voima on heti käytössä täysin ilmeettömästi tilanteessa kuin tilanteessa.

Vielä ku akut ja lataustekniikka hieman kehittyvät että tuon toimintasäde tuplaantuisi ja lataus saatais hoitumaan vaikka vartissa, niin alkais mullakin hiilijalanjälki kummasti pienenemään.
Mutta ei niinpaljon hyvää ettei jotain huonoakin. Ruma se on ku mikä!

Indianin koeajo

Tänää kotimatkalla päätin oikasta Porkkalan kautta kun siel oli cafen avajaiset sekä paljo mopoja koeajettavana.

Nyt löyty minun mieleinen amerikanmopo mitä kävin koeajamassa. Nimittäin tuo Scoutista tehty versio.
Tuo oli suorastaan hyvä, vielä jos jalkatapit siirtais 15 senttiä taakseppäin ni tuo olis oikeinkin hyvä

Indian Roadmaster

Kävin tänää cafessa, jossa ain tiistai iltaisin on motoristi-ilta ja melko usein joku hieno mopo koeajettavana.
Tälläkertaa koeajettavana oli . Koska mul oli punanen nahkapuku päällä ja se rimmas aika hienosti tuon punasen Roadmasterinkans niin pitihän sitä käydä kokeilemas.

Paikallaan käsittely tuntui melko raskaalta osittain siksi kun kone oli melko leveän tuntuinen jalkovälis. Tämä oli hieman jopa yllättävää kun luulin et kone on kaponen kun on pitkittäinen V-kakkonen, mut ovat näköjää Ameriikan sedät onnistunu tekemään mahottoman leveän vaihelaatikon ja ensiövetokopan.

Liikkeelä pyörä käyttäytyi todella hyvin ja kone on mukavan tuntuinen. Minä en tykännyt siitä että sekä vaihde että takajarru polkimet oli niin pirun pitkällä edessä, tuli tunne että joutuu kurkottelemaan polkimille. Se tosin saattaa johtua siitä et en ole tottunut tuollaiseen ameriikan malliseen ajoasentoon. Mutta kyllä tuosta ajoasennosta oppis melko helposti pitämään ja tuo pyöräkin tuntuis varmaan upeelta jos se olis tuos omas pihas parkissa 😉

Intikka




Intikka

Originally uploaded by nieppi


Tänää pääsin kokeilemaan tollasta laitosta. Pakko myöntää et oli kyl mahtavan lepposa ajeltava, ensimmäinen tunne kyytin noustessa oli että tuo on jumalattoman iso. Ajaessa se ei kuitenkaan enään tuntunut isolta. Tuon seläs kyl jaksais istuskella pidempääkin, ajoasento ei mitenkään yllytä yltiöpäisiin suorituksiin vaikka koneesta löytyykin potkua ettenkö sanoisi että riittävästi. Kaasua kun kääntää niin 160 hevosvoimaa on oikeesti tarpeeksi kiihdyttämään tuollaistakin järkälettä niin että joutuu tangosta puristamaan ihan tosissaan et pysyy kyydissä. Todella leppoisa ajeltava, ei saa Villelle kertoa että ajoin sen pyörän Öbikseen Porvoon kautta…