Tuhansii tuntei, tai päivii, viikkoi tai ehkä jopa kuukausii käveltii pitkin metsii.’
Ei ollu katuu ei asvalttii ei ees jalkakäytävää kun me mentii pitkin mettii.
Mentii ettii, geokätköö pitkin puskii mentii ettii geokätköö
Sit me löydettii jolukuusi jossa kätkö, hymynkare naamal löytäjän, pieni ilo keskel mettää ja me eksyttii.
Jopas olikin kaunis päivä keskisuomessa. Kätköilyn kuntakartalle tuli tänään viisi uutta kuntaa ja kokonaismäärä kätkölöydöissä ylitti 800. Tosin se tarkoitti sitä että piti välillä kiivetä tuollaiseen mahtavaan kuuseen. Kuusi oli todella iso, mutta en saanut Pikku-Aa:ta tuohon viereen mittakepiksi kun tuolla oli aivan älyttömästi muurahaisia
Eräällä oikopolulla tuli tuollainen pieni tunnelinpätkä joka vähän arvelutti että mahdutaanko tuosta läpi. Päätettiin kokeilla, eikun silmät kiinni ja varovasti sisään ja koska ei kuulunut kolinaa niin reikä oli tarpeeksi iso 😉
Lisäksi löydettiin todella magee uimapaikka. Eipä olekkaan Pikku-Aa:n kanssa ikinä ennen koskessa uitukaan. Axel osasi ottaa ilon irti tuosta koskessa puljaamisesta.
Pääsimpä minäkin kuvaan kun Axel otti kuvan kun minä olin koskessa.
Jatketaan näiden Bulbin stönöreissun kuvien läpikäyntiä.
Tälläkertaa vielä hieman esitelen märän ja sumuisen metsän sekä järven mainiota sävymaailmaa.
Minusta nämä sävyt jotenkin rauhoittavat ja sateisessa metsässä kulkeminen on aina vaivansa arvoista.
Onko se melkein nurin vai melkein pystyssä?
Motouutiset Sauerkraut tofuwurst
Recent Comments