Kävin jällee kuvasurauttelemassa. Tämä samainen ryssänportti on ollut rastina aikaisemminkin, mut silloin Helsinginseudun surautuksessa. Nyt oli kyse Länsiuudenmaa surautuksesta niin ei haittaa vaik on samoja rasteja
Kävin taas pikkasen kuvasurauttamassa kun oli tuo rasti niin lähellä
Tuo rasti löytyi Meikolta. Uuden rastin kans tulikin kiirus kun meinas tulla pimeetä.
Löysin kuitenkin paikan ja kännykäl sai hdr:llä revittyä viel kuvankin
Kävin pitkäst aikaa kuvasurauttamassa. Matkalla HD-leidien kalenterijulkkareihin kävin poimimassa tämän surautusrastin, joka siis löyty tuosta 51:sen moottoritietyömaalta.
Uuden rastipaikan löysin päämäärättömän ajelun jälkeen tavattoman kauniista maisemista.
Pakko myöntää että tuollanen 300 kilometrin surautus kauniin syksyisissä maisemissa piristää kummasti
Kävin jälleen noutamassa yhden kuvasurautusrastin. Tämä autonraato löytyi Vihdin kartingradan takaa kun seuraili erästä polkua. Polku oli kyllä paikkapaikoin melko kapea tuolle mun yhdistelmälle.
Uuden rastin kävin pouttamassa tuollaiseen paikkaan
Kävin hakemas yhden kuvasurautusrastin kun oli niin komee aamu. Turun motarin ympäriltä löytyy mageita pieniä peltoteitä joita ajella. Koko aamu meni ajellessa ja uuden rastin puotin kootimatkalla.
Meillä oli tapaaminen Länsiuudenmaan kuvasurauttelijoiden kesken Lauantaina 12.5 Virkkalan ST-1 asemalla.
Oli mukava nähdä ihmisiä nimimerkkien takana, vaikka itselläni olikin pieni rajoite mukana enkä voinut viipyä kovin pitkään.
Seuraavaksi oli jo puhetta että josko ensikerralla hieman surauteltais ja ehkä yhdistettäis tapaamiseen makkaranpaistoa jollain laavupaikalla.
Kiitokset Patelle kurapyöräilijät tarrasta sekä äänten mittaamisesta, ja muille iso kiitos mukana olemisesta.
Kävin tänään renkaanvaihtoreissulla hakemas taas yhen surautusrastin. Hauska sattuma et eile haettii tost samast mestast geokätkö Axelinkans. No osasinpaha nyt mennä tuonne.
Uuden rastin veinki hieman idemmäks
Tuonne menee mukava tie jolla jopa painava Beemeri lentää 🙂
Käytiin Pikku-A:n kanssa surauttelemassa vapun kunniaks.
Ja siellähän oli rastilla ruuhkaa sillä tavattiin kaks muutakin surauttelijaa samoissa puuhissa.
Käytiin yhessä hörppimässä kaffet KarjaLohjal jonka jälkee jatkettii matkaa.
Haettii Pikku-A:n kans uus surauttelerasti Alpeilta asti
Käytiin Pikku-A:n kanssa hakemassa tuo kuvasurautusrasti kun ei sitä näköjään muut hakenu vaik on ollu jo pitkään tyrkyllä.
Paikka oli tiedossa, sillä taustalla häämötti Kalkkipetteri. Tässä siis meidän hakema kuva.
Päätettiin samalla poiketa Wolffin luona kun kerta täälläpäin liikuttiin.
Tarkoitus oli hakea kotimatkalla muutama geokätkö, mut oli niin pirun kylmä ja rupes sataan vettäkin joten ajeltiin vain suorinta tietä kotiin.
Toki otettiin kotimatkal uus rasti
Niin ja käytii viel hessäki kun rupes tekee mieli huikopalaa.
Päätettiin kyl et enskerral pitää olla lämpimämpi keli ennenku lähetää surauttelee.
Läksin jälleen kuvasurauttelemaan.
Tuo kuvassa oleva jumalattoman iso mänty ei ollut varsinainen kohde, mut otimpas siitäki kuvan ku on niin pitun iso mänty.
Nyt lähen viemään uutta rastia mut enpäs sanokkaa mihi
Tai saatto se olla joku muukin muuri. Koitettiin Pikku-A:n kans osallistua jälleen kuvasurautteluun, mut myöhästyttiin. Joku oli jo bongannu tän paikan
Pohjolan kurapyöräilijöillä on sellainen mukava harrastus, kuin kuvasurauttelu.
Joku siis ajaa johonkin outoon mestaan ja ottaa valokuvan pyörästään siellä paikassa ja pistää sen esille.
Muut koittavat löytää paikan ja löydettyään ottavat kuvan omasta pyörästään samassa mestassa. Tämän jälkeen ovat oikeutettuja laittamaan jonkin uuden mestan muille etsittäväksi.
Koska Pekka on ihan oikea kurapyöräilijä niin hän houkutteli minut mukaan eräälle tällaiselle kuvajahdille. (Sanottakoon että minua oli hirmu vaikea suostutella mukaan)
Sovittiin treffit bembölen kahvituvalle, josta lähdettäisiin tuota tuntematonta paikkaa metsästämään.
Tiedossa oli että mesta on jossain ämmänsuon ympäristössä, mutta missä oli meille vielä arvoitus.
Ensin aateltiin että se on jossain siinä krossiradan ympäristössä ja ajelinpa minäkin sivuvaunu iiiceellä sen krossiradan läpi. Radan takana olevia enskapolkujakin ajeltiin melko pitkälle, kunnes tuli vastaan iiceelle läpipääsemätön kivikko.
Ei muuta kuin sitkeesti kiertämään ämmänsuon ympäröiviä pikkuteitä kunnes lopulta mesta löytyi.
Kilometrejä kertyi Bembölestä vain noin 40 joten melkoisen monta mutkaa sattui meidän reitille.
kotimatkalle lähdettiin reippaasti erästä metsäpolkua seuraillen, mutta se tyssäsi polulle kaatuneeseen puunrunkoon. Ei auttanut kuin kääntyä takaisin ja ajella hikkateitäpitkin.
Oikein oli mukava ajelu ja jos joku joskus oikein kovasti houkuttelee niin saatan lähteä uudelleenkin vastaavaan juttuun mukaan.
Täs viel reitti mitä ajeltiin:
Niin ja ympäristöihmisille tiedoks.
Kun Pekka ajeli mun perässä niin hän kertoi että savua tulee vain toisesta pakoputkesta. Eli olen puolittanut päästöni.
Koittakaapa ite puolittaa omat päästönne!
Motouutiset