Rubjerg Knude oli varsin mieliinpainuva paikka. Paikalla olevassa majakassa ei ole enää kuin torni jäljellä. Ilmeisesti sortumavaaran vuoksi muut rakennukset oli purettu. Luultavasti muutaman vuoden kuluessa myös majakka jouduttaneen purkamaan ellei välillä suoriteta mittavia lapiohommia majakan ympäristössä. Dyyni tuntuu kasvavan ja syövän kaiken alleen. Täällä pystyy tutustumaan alueen historiaan
Pikku-A mättää puuroa naamariin, ja hyvä onkin sillä tänään hyvästellään rannat hetkeks aikaa ja painutaan baanaapitkin kohti Billundia.
Eile vietettii mahtava päivä rannal, jaanakin innostu lenkkeilemään rantsus.
Pojat etti simpukoita ja touhus kaikkee mitä pojat touhuu.
Eli uiskenneltiin ja nautiskeltiin.
Tää oli mahtava paikka, kannatti tulla.
Mut nyt kamat kasaan ja kohti Legolandiaa.
Koska Jimi ja Jaana halus nukkua pidempään ni me lähdettiin Pikku-A:n kans kattoo tätä rantaa.
Ollaan nyt ajettu hiekkarantaa pitkin 25 KM ja vastaan tuli liikennemerkki jos lukee et seuraava paikkakuntaan on matkaa 11 kilsaa.
Ei jakseta pidemmälle vaan käännytään takas
Aatellaa nyt vaik jos pitää tehä majakka.
Kasataa ensin ihan järjettömän kokonen hiekkakasa. Sit kaivetaa kuoppa keskelle kasaa johon ruvetaa rakentamaa majakkaa.
Sitämukaa ku majakka kasvaa ni täytetää kuoppaa hiekalla.
Hitto miten nerokasta ei tarvita rakennustelineitä ensinkää, koko rakennusprojekti voidaa hoitaa maantasalta eikä tarvii pelätä korkeita paikkoja ensinkään.
Tosin ongelmana on et ku majakka on valmis ni se on kokonaa hiekan sisäl eikä kukaa enää jaksa lapioida sitä hiekkaa mihinkää. Eikä sellane määrä hiekkaa mihinkää mahtuiskaa. Pitäs kaivaa ihan valtavan iso kuoppa mihin sen hiekan sit vois lapioioda, ei maksa vaivaa. Parempi jättää majakka hiekan sisälle ni säilyy paremmi ehjänäki.
Paitsi että Tanskan läsirannikko on juuri nyt kaikkien euroopan myrskybongarien ykkösmesta.
Hiostavasta auringonpaisteesta täydelliseen mylläkkään noin minuutti.
Sataanoin sentin halkaisijaltaan olevia rakeita ja vaunussa on sisällä aivan perkeleellinen meteli. Olo on niiku istuis viulunkopassa jota Pikku-A vetää fillarilla perässään.
Salamoi aivan kokoajan eikä jyrähdyksiä pysty erottamaan toisistaan.
Toisaalta tuolta mistä tämä myräkkä tuli niskaan näkyy nyt kirkas taivas eli luultavasti noin 10 minsaa ja tämää on ohi.
Onneks tuli laitettua vaunun etutelttaan kolminkertaset kiinnitys narut.
Rakeiden tulo lakkaskin jo, tulipas hiljasta. Ensi oli helvetti irti ja nyt jo linnut laulelee. Niinse menee tää elämä…
Privacy & Cookies: This site uses cookies. By continuing to use this website, you agree to their use.
To find out more, including how to control cookies, see here:
Cookie Policy
