Sain viikonlopun vapaata ja päätin lähtä käymään Kökarissa. Jostain syystä en ole Kökarissa ikinä käynyt joten oli aika korjata tämä puute.
Kökariin on mukavat tiet mennä kun ajelee alkumatkan saariston rengastietä, mutta Galtbyssä ei jatkakkaan lossilla vaan valitsee Ahvenanmaalle menevän laivan. Laivamatka ei ole mikään mahdottoman pitkä, sillä se kestää vain 2,5 tuntia. Laivamatkat kannattaa näin sesonkiaikaan varata etukäteen että mahtuu laivaan.
Oli mahtava tunne herätä lauantaiaamuna lintujen lauluun ja jäädä minkäänlaisen kiireen vaivaamatta vielä pötköttelemään. Olin valinnut telttapaikan siten että siihen ei aamulla vielä paistaisi aurinko, vanhastaan muistan että on ärsyttävä herätä siihen että aurinko on lämmittänyt teltan niin että siellä on saunaa vastaava lämpötila.
Aikani pötköteltyä päätin käydä aamupalalla ja mikäs sen mukavampaa kuin aamupalan jälkeen ottaa päikkärit 😉
Päikkäreiden jälkeen oli aika tutustua saareen ja läksin kävelemään saaren luoteiskärkeen jossa myös Kökarin kirkko oli Hamnön saarella. Olin tietty etukäteen katsonut että mistä löytyy geokätköjä että voin niitä samalla loggailla.
Lauantai meni hyvinpitkälti kierrellessä Hamnön saaren rantoja ja pakko heittää tähän sellainen elämänviisaus että: Silloin kun ihmisen on hyvä olla, sen on hyvä olla!
Kävelyretken jälkeen päätin lähtä kiertämään saarta mopolla ja kävin mm. paikallisessa museossa tutustumassa saarelaisten älämään ennen sosiaalista mediaa.
Takaisin tultuani kävin vielä uimassa ennenkuin rupesin kokkaamaan sapuskaa, Safkan jälkeen mulla olikin jo päivä täys enkä jaksant lähtä enää mihinkään.
Sunnuntaina aamupalan jälkeen olikin aika pistää teltta kasaan ja lähteä kohti kotia. Laivalla kotimatkalla kun olin istuskellut sen parituntia ja piti nousta kun tultiin satamaan, niin mulla meni selkä jumiin enkä päässytkään pystyyn. Kävelin kuin linkkuveitsi hirvittävien kipujen saattelemana mopon luokse ja sain kahdelta polkupyöräilijältä apua että pääsin moponkyytiin. Kiitoksia paljon avusta! Kotiin ajelinkin sitten nousematta kyydistä, sillä en olisi ilman apua päässyt takaisin kyytiin. Nyt kun olen popsinut muutamanpäivän kipulääkkeitä niin kokeilen joko tänään pääsisi purkamaan tavarat moponpäältä.
Kaiken kaikkea ihan älyttömän mukava reissu eikä edes kotimatkan selkähelvetti sitä pystynyt pilaamaan.
Täs viel pien video reissusta.
Minä päätin tänää käydä yllättäen Loviisas. Joku vois kysyy et miks? ja minä vastaan et siks ku mä pystyin. Matkal koukkasin Isnäsin satamaan katsomaan merivoimien entistä ylpeyttä ja tulevaa ympäristöongelmaa eli Turunmaata.
Aurinkoisen sunnuntain, tai no ainakin sateettoman sunnuntain kunniaks käytii Pikku-Aa:n kans hieman kärköilemäs. Pakko sanoa et puukengät ei ollu ehkä se kaikist paras vaihtoehto tonne rantakallioille pomppimiseen.
Mutta saimmepas samalla pienoisen risteilyn kun Barösundiin mentiin lossilla.
Suomalais-sukuisten kansojen suurin saavutus ikinä, on ollut kun on saatu laitettua kiviä rinkiin.
Alumperin suomalais-sukuiset kansat asustelivatkin pienissä pyöreissä kivikehissä onnellista elämäänsä.
Samaan aikaan muualla maailmassa rakenneltiin pyramiideja, siltoja, pilvenpiirtäjiä ja autoja.
Kaikki kuitenkin muuttui kun aikoinaan etelästä eräs Virolainen soutaja eksyi suomenmaalle ja rupesi hän sivistämään suomensukuisia.
Rakentakaa kivistä iso neliö jonka sisään teette pienemmän neliön niin voitte sitten asustella siinä pienemmässä neliössä ja lapset ja lampaat voivat leikkiä ja lisääntyä siinä ulommassa neliössä.
Näin tehtiinkin ja tämän seurauksena Suomeen syntyi ensimmäiset Turkkilaiset pakolaiset, jotka siis eivät olleet Turkkilaisia ensinkään vaan …
Tästä kuitenkin juontuu suomensukuisten kansojen mieltymys pyöreisiin muuotoihin vielä nykyäänkin. Sillä onhan suomalainen mies omimmillaan juurikin kun saa maata sikiöasennossa jotain pyöreää hyppysissään, esimerkiksi jaloviina pullo on tähän tarkoitukseen oiva väline.
Tästäpä sainkin oivan aasinsillan, kun tapasin laivalla sukulaissielun. Elikkäs huomasimme että meillä oli jotakin yhteistä joka on periytynyt suoraan esi-isien pyöreistä kiviringeistä.
Jo perinteiseksi muodostunut kahdennenkymmenennentoisenpäivän ajelun aika oli tänään. Ja koska mulla sattui olemaan asiaa verkkokauppaan niin luonnollisesti läksin sinne prätkällä.
Matkalla bongasin jotain mielenkiintoista mikä liittyy minun lapsuuteen, bongasin nimittäin Purhan!
Tosin minun nuoruudessa purha oli maalattu iloisen riehakkaan harmaaksi eikä tuollein masentavan musta valkoiseksi. Purha nimittäin toimi 70 luvulla yhteisaluksena Mäkiluotoon, joten sillä matkustettiin usein Mäkiluodon ja mantereen välillä aina rospuuttokeleillä jolloin pintasukellusvene Ferssen ei kulkenut.
No mutta ryhdikkäänä seisoo Purha yhä edelleen.
Muistan lapsuudesta kun oli aina kiva mennä rantaan katsomaan kun Purha saapui Mäkkäriin.
Purha nimittäin ajoi nokka kuohuen kohti rantaa kunnes se yllättäen sammutti koneet laittaakseen ne käyntiin takaperin jolloin saatiin pakki päälle. No aina se käynnistäminen takaperin ei mennyt niinkuin wikipediassa annetaan ymmärtää vaan se hieman viinästyi sillä seurauksella että Purha tulla jysähti laituriin sillointällöin melkoisella vauhdilla.
Aiai kun tulee hauskoja juttuja Mäkkäristä mieleen… Kerran lähdettiin mantereelle ja oikein maalikylään tarkoituksena mennä katsomaan senaikaisen maailman suurinta ostoshelvettiä nimittäin Maxi Markettia.
Tarkoitus oli ostaa minulle ihka uusi talvihaalari kun vanha oli jäänyt pieneksi ja kulunut polvista puhki.
No Maxiin mentiin ja takas sieltä tultiin ihka uus perämoottori mukana, toisin talvihaalaria en saanut sillä saattoihan ne polvet kuulemma paikata 😉
Tälee kauniina kesäpäivänä sitä usein tulee mieleen et jos hävittäis kaikki autot ja moottoripyörät. Hankkis tilalle teräsrunkosen veneen mis vois asustella ja matkailla maailman ääriin
Näyttää tuokin laiva lähteneen tyhjänä satamasta maailmalle. Jotenkin minusta tuntuu että Suomi ei pysy pystyssä jos lähetellään laivoja tyhjänä paluumatkalle. No minähän en tästä taloudesta mitään ymmärrä kun en ole poliitikko…
Sain Hankolaiselta Änkyrältä lainaks 1000 millisen peilitelen. Tälläkun kuvaa niin todellakin näkee naapuripitäjään.
Hangossa rannalla testailin ja horisontin takana näkyi laivasta vain keula ja komentosilta. Laiva näytti aivan kuin olisi ollut poikki.
Motouutiset