Löytyy näitä linnanraunioita näköjää kun jaksaa hakea, tai sit kuuntelee vihjeitä 😉
Tämän vihjeen tosin sain montavuotta sitte, mut vasta nyt tuli käytyy
Kesäloman alun kunniaks päätettiin lähteä Karaavaniretkelle Viroon.
Ei ollut sen tarkempia suunnitelmia mihin mentäis paitti että Hiiumaalle oli tarkoitus suunnistaa. No Hiiumaa jäi näkemättä, mutta vastapainona löydettii monia todellahienoja mestoja joista nyt vois erikseen mainita vaikka Rohu Raketbaasen joka oli Neuvostoliiton vanha ohjustukikohta. Se olikin varsin mahtava paikka ja ehdottelin että olis jääty yöksi johonkin vanhaan ohjussiiloon.
Mikä olisikaan ollut hienompi paikka yöpyä kuin kylmänsodan aikainen ohjussiilo, jossa ydinkärjellä varustettu ohjus on uhmakkaana seisonut vakuuttavassa 45 asteen kulmassa valmiina syöksemään suunnitelmatalouden ilosanomaa länsimaisen hapatuksen niskaan.
Noh Jaana ei tähän suostunut joten ei enempää siitä.
Tässä alla muutama kuva reissulta.
Päätettiin Pekan kans viettää ajeluviikonloppu Pärnus. Perjantaina lautal yli ja keula kohti Pärnua. Tukikohdaks oli valittu Aleksandri bub josta huone varattu etukäteen.
Lauantai ajeltiin ja käytii katselemas Helmen luolia ja linnoja jonka jälkee pikkuteitä Latviaan ja bongailtii lisää linnanraunioita. Tie oli välil niin kinttupolkua et arvelutti mun yhdistelmän mahtuminen.
Sunnuntai aamun ajeltiinki sit räntäsatees Pärnusta Tallinnaan ja olenkin ruvennut etsimään mistä löytyis kolmen kilovatin kahvalämppärit ettei aina olis sormet jäässä. Tuossa muutama kuva reissulta
Lähdettiin ajelee itäänpäin heti aamupalan jälkeen, kahvalämppärit sai olla päällä kunnes saavuimme Helmen luolille ja linnalle. Luolat ja linnat katsottyamme päätimme lähteä kinttupolkuja pitkin Latviaan. Reitit ja maisemat oli hienoja eikä tarvinnu kylmästä kärsiä, jos on kylmä ni otetaa pienempi tie niin siinä kuskitkin lämpenee.
Päivävän ajelujen jälkeen takas Pärnuun ja ison pihvin kimppuun. Kiva päivä ja nyt on mukava olo kun mahakin on täysi
Pikku-A:n kanssa ajeltiin hangosta kotiin. Päätettiin ajaa Snappertunan kautta, kun siel on mukava mutkatie. No tie ei ollu paras mahdollinen vaihtoehto koppiautolle.
Raaseporin raunioiden kohdalla rupes sterkoista soimaan Mariskan Tarkasta tämä. Pakkohan meidän oli poiketa linnalle kun biisiskin puhuttii miekoista ja haarniskoista. Joo Mariska ei varmaa tarkottanu just tätä, mut me päätettii tarkastaa Raaseporin rauniot
Käytii Pikavisiitillä Hangos Lassen kans. Alkumatka Lappohjaan asti ajeltiin todella mukavia ja nautiskeltavia hiekkateitä pitkin. Tiet oli niin mukavia etten edes älynt ottaa yhtää kuvaa, ku ajaminen oli niin mukavaa. Lappohjast löydettii hieno vanha korsu johon oli pistetty oikee valmistumisvuosi oven ylle.
Lappohjan jälkee nautinto loppu ja alko pelkääminen. Lasse ajatti mut sellasia saatanallisia polkuja pitkin vaik siin olis menny ihan hyvä tiekin siin vieres.
No takastulles Lasse sai ajella yksikseen ne polut, minä jätin väliin ja ajelin sen kohan ihan pikitiellä. Ei se issikkakaan ihan mitätahansa röykkyytystä kestä, minusta puhumattakaan.
Lappohjast jatkettiin taas kimpas, kunhan ensi koitettiin löytää yhtä Geokätköä http://coord.info/GCPDWD
Ei löydetty ;(
Lappohjas kotiinpäin ajeltiin jälleen oikein mukavia mutkateitä ja hiekkateitä pitkin. Toki käytii matkal pikasesti katsastamassa Raaseporin rauniotkin. Pienoisen Inkoo kierroksen jälkeen ajelinkin loppumatkan suorinta tietä kotiin.
Pienoisia vaurioita matkalla. Sivuvaunuun menevät sähköjohdot tarttu vitikossa ajaessa kantoon kiinni ja johot meni poikki. eipä isoja vaurioita, ajelin sit ilman sivuvaunu perävaloa.
Löydettii Pikku-A:n kanssa Turusta samanlainen talo ku siinä yhes ruottalaises sinappituubis.
Vähän ränsistynyhän tuo talo oli. Olis kaivannu pikasesti pientä rappausta ja maalia pintaan.
Mut niinhän se on et mitä ne ei Turus saa polttamalla hävitettyä ni ne antaa niiden sit ränsistyä paikoilleen…
Privacy & Cookies: This site uses cookies. By continuing to use this website, you agree to their use.
To find out more, including how to control cookies, see here:
Cookie Policy
