Käytiin jälleen Pikku-Aa:n kanssa heittelemäs frisbiitä. Axelil lähtee heitot melko hienosti, päivä päivält pitemmälle ja aina eri suuntaan 😉
Minulla kulki jälleen avaukset tosi pitkälle ja syvälle vitikkoon. Suurin aika meni ettiessä minun kiekkoa helvatan syvältä vitikosta, joten ei enempää tuloksista.
Käytiin samal matkal jälleen hakemas muutama kätkö, joista yksi oli puussa. Annoin kameran Axelille siksaikaa kun kiipesin puuhu ni hääpäs ottikii minust kuvan.’
‘
Jälleen tuli vanha totuus todistettua, eli puuhun on helpompi mennä ylöspäin ku tulla alaspäin. Kun oksa katkes alta, ni pääsinki alas aika äkkiä. Eikä putoaminen sattunu yhtään, ainoastaan se loppu tömähdys teki kipeetä 😉
