Jurmo 2016
Jokavuotinen pako saaristoon on nyt suoritettu. Loppu päätelmänä voisin todeta että tekisi mieli kääntyä takas ja joko syrjäytyä tai erakoitua jollekkin saarelle.
Sillä on todella mahtaavaa ja vapauttavaa olla paikassa jossa ei ole yhtään mitään, näin nykymittapuun mukaan.
Mikä muu voisi kruunata marraskuun tuon kaikista kuukausista mahtavimman kuin viettää se kivikkoisella saarella.
Marraskuu todellakin on kuukausista paras ja mahtavin, sillä kenenkään ei tarvitse teeskennellä pirteää ja energistä. Marraskuussa kaikilla on oikeus olla rehellisisti suomalaisia, ei tarvitse tervehtiä vastaatulijoita eikä tarvitse väkinäisesti jutella säästä. Ei tarvitse ottaa katsekontaktia kanssaihmisiin, vaan voi rauhassa käpertyä itseensä ja pysyä sohvannurkassa.
Tämän upean kuukauden kruunaa retki saaristoon jossa on kylmä ja tuulee, kanssaihmisten kanssa ei tarvitse kommunikoida sillä tuuli peittää alleen kaikki äänet!
En hehkuta tämän enenpää tuota hienoa kokemusta, jonka vain vanha saaristolaiskakara voi ymmärtää. Mutta ohessa muutama kuva tuolta reissulta
Ja nyt varaamaan ensitalven retkeä 😉
Nyt on uitu Jurmossa
En muute ole ikinä aikasemmin uinu Jurmossa, mut nyt on sekin kokeiltu.
Tosin oli niin saakelin pimeetä et piti mennä otsalampun kanssa uimaan, muute ei olis osannu takas ja olisin uinu vahingos Utööseen.
Niin täs toises kuvas selviää et kävin oikee vedes asti uimas.
Molemmat kuvat: Mikko Vihervaara
Jurmossa
Saavuttiin tuuliselle Jurmon saarelle. Vaikka meille luvattiiin vesi, räntä ja muita sateita niin toistaiseksi ei ole satanut mitään.
Mukana mulla ja Pekalla on pieni turkulainen höpöttäjä jonka puheesta ei kukaan saa mitään tolkkua, mut ei anneta sen häiritä 😉
Nyt lähetään saunan lämmitykseen ja uimaan. Kyllä meidän kelpaa…
Merelle vahva
Aikoinaan eräs puolustushaara lanseerasi sanonnan että merelle vahva. Nyt meinaan paljastaa mihin tuo koko väite perustui.
Se toki on salaisuus ja sitä ei saa kertoa kenellekkään. Nimittäin koko merellisen puolustukse/hyökkäyksen salaisuus makaa vahvasti maalla olevissa tukitoiminnoissa.
Niimpä merivoimat on jo vuosia satsannut salaiseen hankkeeseen jolla juurikin nuo tukitoiminnot saataisiin entistäkin vahvemmiksi. Tässä kuvassa nyt on näkyvissä koko meripuolustuksen selkäranka nimittäin tuo taustalla näkyvä ydinkäyttöinen laiturinostin eli kraana niinku meillä ammattipiireissä kutsutaan.
Tämän kehittely on aloitettu jo vuosia sitten ja ainut syy miksi se ei vielä ole valmis on se että suomen posti on hukannut sen ranskasta tilatun ytimen mikä tuohon nosturiin piti asentaa. Tosin posti väittää ettei he ole saaneet mitään ydintä edes kuljetettavakseen. Kun asiaa tiedusteltiin Ranskasta sanoivat he että kyllä se ydin on aivan pian valmis eiku…. kyllä me se lähetettiin ajoissa…ihan varmasti!
No meripojat ovat aivan syystä ylpeitä hienosta kraanastaan. Kraanalla kuulemma pystyy lastaamaan sotalaivaan viikoneväät neljälle meritaistelijalle nopeammin kuin mitä kestää kun varuskunnan vanhin (vuonna 98 syntynyt) pursimies tarkistaa iiphonella säätiedoituksen, että uskaltaako simme merelle lähteä ensinkään.
No nythän tätä on päästy simuloimaan sillä kraanaan on asennettu kampi jolla sen saa toimimaan kun kolme riskiä miestä sitä veivaa. Testien tulokset ovat olleet lupaavia sillä eväät on saatu lastattua ennekuin maito on kerennyt happanemaan.
Mopokuvahaaste 5/10
Tälläkertaa otinki mopokuvahaasteeseen kuvan Villen Intikasta.
Kuvahan on otettu Öbikses kesken duunipäivän kun oli ihan pläkä keli ja usvaa juur sopivasti hevonselällä.
Eli aika ankeissa oloissa sitä onki joutunu välil duunia paiskimaa 😉
Vesi korkeella
Vesi on jälleen noussu niin ylös että se on ihan rannas asti ja osittain jopa rannan yläpuolel.
Venesaarestakin on tullut jälleen saari
Malttamattomat…
On melkovarmasti ainaki kaks ihmisryhmää jotka on melko malttamattomia tälleee keväisin.
Ajanpuutteenvuoks en nyt rupee miettimään mikä se toinen ryhmä vois olla, mut toinen taitaa olla noi veneilijät…
Jurmo
Jurmon reissulta muutama kuva esille. Vietettii poikien kans viikonloppu Jurmos ja jälleen oli mukava reissu. Kiitoksia matkaseurasta pojille.
Me Myself And I
Aamukävelylle lähdin pimeässä kompuroimaan Jurmon ainoan metsän läpi saaren toiselle rannalle.
Vaikka olin reissussa hyvien ystävien kanssa, halusin tehdä aamukävelyn yksin itseni kanssa.
Mahtava tunne tuuli suhisee ja aallot kohisee, ei muita ääniä. Kukaan ei höpötä eikä häiritse, kyllä olen itsekkin hiljaa. Vain minä ja kolmemiljoonaa ääntä sisälläni. Uskomatonta mutta helkenkulttua jopa äänet hiljenevät, tätähän täältä tulin hakemaan.
Voi sanoa että matka oli/on onnistunut kun tavoitteet on saavutettu eka aamuna ennen kello kahdeksaa. Kunnon ADHD luonne hoitaa päivän rentoutushetkenkin jo enne kuin aamuaurinko nousee. Nyt meen päikkäreille.
Hyvää Yötä
No pitipäs sattua!
Koska tänään oli mukavan lämmin päivä eikä satanut ihan älyttömästi, niin päätin aamulla lähtä ajelemaan issikalla.
Kohta tuon kuvan ottamisen jälkeen läksin ajamaan issikalla kotiappäin, mutta päätin kuitenkin käydä viel toises rannas ja ajella hieman rantakallioilla.
Kalliol ajellessa kaasutin hieman et pääsin yhden mäen ylös, mutta kaasupas juuttuikin päälle. No siinä sit mentii hurjasti kiihtyväl vauhdil kohti kallion reunaa ja merta. Koitin jarrutella mut ei auttant kun tehoja on issikas niin perkeleesti et vauhti vaa kiihty. Kovan loiskahduksen jälkee seison muniamyöten meres issikan kanssa. Onneks issikan kone sammu heti eikä kerenny imasee vettä sisäänsä.
Vetelin issikan kuiville ja totesin ittekseni et ompas vesi pirun kylmää tähänaikaa vuodesta. Ei muuta ku polkemaan issikkaa, josko se lähtis viel käyntiin. Noin puolentunnin polkemisen jälkee ei mullakaa enää ollu melkei yhtää kylmä issikka yht`äkkii päsähti käyntii.
Ei muutaku vaihe päälle ja ajelee kotiakohti jolloin taas tulikin ihan pirun kylmä. Ajelin mopokerhon kautta et sain viel huuhdella issikan makealla vedellä merivesikylvyn jäljiltä.
Koska issikka on nyt sekä kylvetetty että suihkutettu ni laitoinpas viel pressun sen päälle tos parkkiksel ettei se vaa vilustu.
Santa Monica
Santa Monica
Originally uploaded by nieppi
Nyt ollaan perillä, pidemmälle ei pääse. 4600 kilsaa ja rapiat, matkaa tuli
ihan hitokseen ylimäärästä kun kierreltiin monumentvalleyt ja grand
canyonit läpi.
Geocache GC3M466 – Paper Chase
Geocache GC3M466 – Paper Chase
Originally uploaded by nieppi
coord.info/GC3M466
No nyt on mukavat maisemat kätköillä. Aamulla tosin tuntu kylmältä kun ei
ole kuin 26 lämmintä. Nyt alkaa viimeinen päivä Jenkeissä kun huomenna
aamulla hypätään koneeseen ja tullaan keskiviikko aamuna helsinkiin.
Näinpäin lennettäessä saattaa mennä aikaerosta kopoli hieman sekaisin.
Käytii laskemas saaret
Täyty tällee juhannuksen jälkee käydä laskemas saaret ettei ykskää ollu hävinny juhannusmelskeissä.
Kaikki oli tallella ei ollu ykskää hukkunt
Tippuko?
Melkein tippu. Perkele ku pitää aina loikkia…
Meren tuoksu
Tänään oli aamulla mielestäni ensimmäisen kerran tänävuonna oikein voimakkaasti meren tuoksua ilmassa (kaikki rannoilla asuneet tunnistaa tän kyllä). Avasin parvekkeen oven ja haistelin ilmaa. Päätin lähtä rantaan kun kelikin oli aivan pläkä. Istuskelin venesaaren kärjessä ja katselin merelle.
Siitä tulikin mieleen et pitää vissiin ensviikol laittaa vene vesille et pääsee taas tuonne saaristoon.
Hetkenaikaa istuskeltuani tuli joutsen aivan viereen tuolla rannassa
Recent Comments