Tag Archives: Polku

Loppuis jo

Meinaan tuo lumentulo. Kohta on lunta niin et pitää ostaa moottorikelkka

Viikonkuva 50/2015

Itsenäisyyspäivän kätköilyreissulla Kohnamäen sillalla Pikku-Aan kanssa.
http://coord.info/GC66Q1F

“Ei ole tietä rauhaan, rauha on tie.”

Valokuvatorstain haasteena on tälläviikolla Gandhin lausahdus “Ei ole tietä rauhaan, rauha on .”

No mutta kaikkihan sen tietää että Gandhi oli mahoton höpöttäjä joka puhui paljon mutta sanoi vähän (vai mitenpäin se nyt meni?). Mutta asiaan siis kyllähän sen nyt jokainen tietää että tiellä rauhaan tarvitaan !

No jopas nyt!

Aluksi se vaikutti hyvältä idealta lähtä ajelemaan pientä metsäpolkua.

Niin kunnes se loppui lammenrantaan.
Äkkinäinen olisi jo tässä vaiheessa ymmärtänyt kääntyä takaisin, mutta minä en peruuttele. Huomasin nimittäin että lammen pystyisi kiertämään eikä tarvitsisi ajaa kuin pienen vitikon läpi niin pääsin toiselle polulle joka jatkui lampea kiertäen.

Suzukin vilkut ei näköjään ollu suunnniteltu vitikon raivaamiseen 🙁

Väistämätön tapahtui!

Juur kun minust alko tuntua että nyt menee tosi hyvin, niin huomasin makaavani mahallani pää pensaassa.
No siinä maatessa aattelin että jos tästä pitää jotain positiivista hakea niin koska mulla on pää pensaassa niin kukaan ei näe mua nyt, se vähän lohdutti koska teki hieman kipeetäki mut sitä en myönnä.

Pakko myöntää et oli pirun painava nostaa pystyyn, enkä olis saanukkaa ellen olis näin pirun vahva.
Pitänee jatkossa hieman miettiä uudelleen noita oikopolkuja ja pitäytyä siinä että pitää olla, ainaki jonkinlainen.

Viikonkuva 46/2014

Ruokolahden Kummakivi

Viikonloppuna käytiin katsomassa melkoisen kummaa kiveä. Oli se niin kumma että sen nimeksikin oli annettu . Kivi sijaitsee Ruokolahdella pienoisen metsäpolun päässä. on hyvä metsäpolku joka näköjään on pysynyt kuivana ja kovapohjaisena näin sateidenkin keskellä.

Samalta suunnalta löytyy myös muuta nähtävää, mutta siitä lisää sitten tuonnenpana.

Ilta-ajelulla

Läksin käymää issikalla ilta-ajelulla


Ajelin pitkin polkuja ja pikkuteitä jotka olivat paikoin jo miltei kasvaneet umpeen

Ajelin kunnes löysin metsästä oudon sisäänkäynnin

Pitihän sinne kurkata sisään. Joten tässä muutama kuva vanhasta venäläisestä varastosta josta kattokin jo sortunut



Este

kapeaksihan tuo kävi

Meinaan . Mahtu kuitenkin… Eli en anna periks, enkä osta kurapyörää. Ainakaa vielä…ehkä…

Pystymettä 2008

Kävin Pekan kanssa pystymettässä Ylämaalla. Ja pakko todeta että meidän reittivalinnat oli melko… mielenkiintoisia.
Loppumatkasta kävi melko “kapeeks” ja rupes pimeetäkin olemaan mutt hyvin vei Garmini perille.
Laitan lisää kuvia näytille myöhemmin mut tässä tiiseri menomatkalta. Kun Pekka näyttä miten Gutsi kulkee metsäpolulla…

Ihan hyvä tie…

Ajelinpas tuossa mennäviikolla Kopparnäsiin ja sieltä pois Lassen ohjeiden mukaan. Kopparnäsistä kulkee oikopolku Pikkalaan joka kuulemma on oikein hyvä ajella.
No hyvähän tuossa oli Lassen neliveto mönkkärillä mennä. Essillä ajaminen olikin jo hieman haasteellisempaa kun on niin liukkaat renkaat alla. No olihan tuo kuitenkin täysin ajettavissa vaikka hieman kosteaaolikin.

Ajelinpas tänään Puistolasta himaan kun Essi yllättäen sammui. Pikainen kurkkaus tankkiin osoitti että tankki oli tyhjä. Hitto tässä sitä oltiin keskellä korpitaivalta pimeessä ja ilman pensaa. Pikainen puhelinkierros ja Markku tuli pelastamaan pulasta ja säästi minulta pitkän työntömatkan.
Siinä tienposkessa Markkua odotellessa rupesin tutkimaan miten oli mahdollista että pensa loppui vaikka en ajanut vielä edes varatankilla. Fikkarilla tankkiin katsoessani huomasin että hanasta oli se putkenpätkä joka erottaa ns varatankin irronnut. Näin ollen oli mahdollista että vaikka hana oli normaali asennossa niin pystyi ajamaan tankin tyhjäksi, no taas tuli korjattavaa sellasta seon…

Vihdin korkein huippu

Vihdin korkein jäi tälläkertaa saavuttamatta.
Gepsillä katsoin että melkein huipulle asti menee mutta matka tyssäsi 90m (merenpinnasta) kohdalle sillä polulle oli ikävästi kaatunut puita eikä tuosta ollu essillä menemistä.
Huippu on gepsin mukaan 150 metriä korkea, mutta en viitsinyt lähteä ajokamppeissa kävelemään rinnettä ylöspäin joten huippu jäi käymättä. No enskerralla pitää ottaa vaihtokledjut mukaan niin vois sit vaikka kävellä tuon lopun.

Metsäpolku

Ajelin fillarilla noilla metsäpoluilla joilla aikonaan tuli ajeltua prätkällä. Polut olivat osin kasvaneet melkein umpeen, mutta kyllä ne vielä maastosta erottuivat.

Tuossa kuvassa näkyvästä tukista tuli mieleen, kun kerran ryden kanssa ajeltiin tuota polkua. ajoi bemarillansa tuon tukin yli niin rupesi käymään käsittämättömän huonosti ja lopulta sammui. Toki huomasimme melko pian että toinen kaasutin olilähtenyt irti ja roikkui vaijereiden varassa. Sitä vain kovin ihmettelimme että miten on mahdollista että kaasari irtosi kun bemarin kaasarit ovat sylinterien takana suojassa?
Ilmeisesti Ryde potkaisi jalallaan kaasarin irti tukkia ylittäessään.

Ja kaikki jotka kuvittelevat että tuonn ylittäminen tonnisella bemarilla on palakakkua, niin voivat mennä sitä itse kokeilemaan.