Kyytiläisiä
Kaikenmaailman tiput ja kottaraiset koittaa päästä kyytiin heti ku silmä välttää.
Good Will Biker
Tänään tapasin oikein todella kovan mopomiehen Cafe Porkkalassa.
Good will Biker ei olekkaan mikätahansa mopopoika vaan oikea todellinen nykyajan sankari. Good will Biker eli Toni Hynynen ajelee rautaperseajoja ympäri eurooppaaa kolukiusattujen lasten hyväksi ja kilometrejä kesän aikana tulee noin 130000 eli on siinä Tonilla ajamista. Tällaiselle toiminnalle minä nostan hattuani toivotan hyviä ja turvallisia kilometreja Tonille että saa urakkansa suoritettua.
Viikonkuva 20/2017
Käytii Pikku-Aa:n kans ajelulla ja törmättii tuttuihi. Holle oli ostanu uuden mopon vaikka just oli 2008 ostanu entisen. Alvariinsa ostelee mopoja, mut nyt oli kyl komee mopo alla. Onnea uudelle mopolle!
Motoristitiistai
Koska tuo duunimatka on tuollanen lyhyenläntä, niin päätin jälleen oikaista kotiin Porkkalan kautta. Ja näköjään motoristitiistai pyörii jo cafe porkkalassa. Oli mukava käydä turisemassa mopojuttuja ja niin hyvää päivää ei olekkaan etteikö munkkikaffe sitä piristäisi.
Samalla voisin sanoa muutaman sanasen mun uudesta penkistä Suzukissa. Se että penkki on nyt hieman matalampi sai aikaiseksi sen että moottoritie nopeuksissakin pystyy nyt ajelemaan visiiri auki. Paitsi silloin kun sataa rakeita, joka tuli todettua viikositten maanantaina kun ajelin Turusta kotiin ja iski raekuuro niin silloin teki kipeää ja visiiri menikin melko nopeasti kiinni.
Lisäksi oli hyvä ett annoin ylipuhua itseni ottamaan penkkiin myös geelitäytteen, sillä niin mukavasti mun pieni siro takapuoli nyt penkillä ajaessa lepää. Isot kiitokset Akaan verhoomolle joka penkin teki.
Cafe Porkkala
Nyt on kesä virallisesti avattu kun on käyty nauttimassa kesän ensimmäinen motoristimunkki Cafe Porkkalassa.
Kyllä taas häikäsee
Aurinko killottaa jatkuvasti häikästen niin ettei oikee näe mitää. Sen verra kuitenki näin et vesi on laskenu melko alas. Tuullu idästä jo useamman päivän, mikä tarkottaa et vesi pakenee Tanskan salmista.
No sinänsähän se ei haittaa et vesi laskee sillä kyllähän se sieltä ajastaan myös palaa, mutta.
On siinä sellainen riski et Kotkansaari on kohta kuivilla eikä ole enää saari ensinkää, ja siinä piile riski että kohta kaikkein fiksuimmat saarelaiset huomaa että he pääseevät kävellen mantereelle.
Mitä siitäkin sit seuraa kun tääl rupee vaeltelemaan kodittomia Kotkalaisia turvapaikkaa vailla. Kyllä on kaikkien etu et pysyyvät siel saarellansa. Pitäisikin varoiks yhteiskunnan auttaa heitä selviämään paremmin saarellansa, eli salmi saaren ja mantereen välillä pitäisi ruopata syvemmäksi.
Olipas mukava päivä
Tällasia päivä pitäis olla useammin.
Mentii tyttöjen kans harrastaan työhyvinvointia Suomenlinnaaan, kierreltiin saarel ja kuunneltiin saaren ja rakennusten historiaa. Kiitokset Ollille oppaana toimimisesta.
Ja mikä parasta oli tarjolla mun lempiruokaa eli ilmainen lounas! Siit mä tykkäsn?
Ilma oli mitä mahtavin kun käytii käppäilemäs telakal ja tutustuttiin vesikkoon. Ja koska Vesikkoa korjattii öbiksen korjaamolla ni tavallaa en edes liiotellu kun kerron tytöille et se on mun tekemä 😉
Täs viel Ollin ottama kuva meidän jengistä
Eikä täs viel kaikki kerkesin illal Porkkala Cafen kauden päättäjäisiin ja sain puhuu äijien kans lempiaiheestani eli moottoripyöristä.
Ja illan tietysti kruunas grillimakkarat jotka cafe Porkkala tarjos kauden päättäjäisten kunniaks
Mopokuvahaaste 3/10
Tämän mopokuvahaasteen kuva onkin hieman tuoreempi kuin noiden aikaisempien. Tämä kuva on otettu Tänään kun kävin duunin jälkeen ajelulla.
Toisaalta tässä on juurikin sama bemari mikä näkyy tuon saapumunen Gambiaan kuvan taustalla.
Toki mopoon on tullut joitain ihan pikkiriikkisiä muutoksia tässä vuosien sasatossa
Rippikoulukuljetuksia
Kovin on monivaiheinen tuo Pikku-Aa:n rippikolukyyti.
Ensi mennää prätkällä Porkkalan kärkeen ja sieltä jatketaan veneellä Räfsöseen.
On se helppoa.
Toista se oli ennenvanhaa kun minäkin jouduin hiihtäen ja kävellen kulkemaan rippikouluun läpi tuulen tuiskun. Susia ja karhuja piti hätistellä, henkensä uhalla piti ennenvanhaa rippikoilukin käydä
Kylläpäs me taas pärtsäiltiin
Ollaa taas pikku-Aa:n kans pärtsäilty päivä ja bongailtu villieläimiä. Nähtii peura, hirvi ja kettu joka raahas jotain elukkaa suussa mukanaan. En tiä mikä elukka sillä oli suussa joku vaalee ja pörrönen eli luultavasti se oli jääkarhun poikanen.
Kun käytii tankkaamas ni viereiselle mittarille pölähti ite Teemu Selänne, joka kehu meidän prätkää mageeks ja hää jutteli Pikku-Aa:n kans senaikaa ku mä kävin maksamas tankkauksen.
Tänää on ollu melko sateistä pääkaupunkiseudulla, mut sain Timolta vihjeen tuollasesta android sovelluksesta kuin Helsinki Testbed joka kertoo kolmetuntia taakseppäin sateiden kulun. Eli se ei ennusta mitään vaan väyttää miten sateet ovat liikkuneet viimisen kolmentunnin aikana joten siit voi ihan ite päätellä mihin ne menee seuraavaks. Hyvä ohjelma jolla pytyy mukavasti kiertämään sateet. On ku prätkäilijöille tehty tuo ohjelma.
Niiden netti sivulta löytyy sama tieto http://testbed.fmi.fi
Täältä löytyy toki hieman isommalta alueelta samaa tietoa ja mukana pieni ennustuskin
http://en.ilmatieteenlaitos.fi/precipitation-in-finland
Victory Hammer S
No nyt pääsin koeajaman ihka oikeaa ameriikan vehjettä, Iso Vee-kakkonen hoiti metelin tuottamisen tässä Victoryssa vallan mainiosti eikä siitä tuntunut puhti loppuvan kesken ainakaan mutkaisella Porkkalantiellä. Vaikka välillä kävikin niin että unohdin vaihtaa jolloin kierrokset karkasivat rajoittajaa vasten, On se vaa uskottava että nämä isot V-koneet eivät kierrä niinpaljon kun nuo rivinelos singerit.
Enkäpä Porkkalantie oli hieman liian jyrkkämutkainen sillä kantatessa Victoryssa jalkatapit ottavat herkästi kiinni joka varsinkin ekalla kerralla hieman säikäyttää.
Mutta ajoasento on näistä ameriikan veekakkosista mielestäni paras (siis ainakin niistä joita olen kokeillut) Jalkatappeja ei ole viety ameriikanmalliinn aivan niin pitkälle kuin muissa vastaavissa. Tässähän jalat olivat jo miltei luonnollisen oloisessa asennossa.
Vistoryssa oli niin hyväntuntuinen pysty ajoasento että tätä oli pakki lähtä kokeilemaan hiekkatielle. Kun jalkatapit oli sijoitettu suht järkevästi niin ajamiseeen ja pyörän hallintaan pysty käyttämään persauksen ja käsien lisäksi myös jalkoja. Eli kun ajoi ison kuopan yli niin persausta pystyi keventämään jalkojen varaan jolloin isku ei tullut suoraan selkärankaan vaan jaloilla pystyi joustamaan. No totuuden nimissä ei tämä mikään gessu ole eli pidemmät matkat tapeilla ajaen ei tule kysymykseen.
Ainoa asia joka isommin häiritsi oli se että ei sattunut kuusiokoloavainta mukaan eli olisin halunnut kääntää tuon ohjaustangon minulle paremmin sopivaan asentoon, sillä nyt se oli minulle liian korkealla.
lisäksi en ole mitenkään innoissani tuosta kolmion mallisesta valaisimesta, mutta ymärrän valmistajan vaikutteet tuollaiseen valintaa.
Kaiken kaikkiaan oikein mukava pyörä joka mielestäni on vielä hyvän näköinenkin. Kiva yksityiskohta mopossa oli pieni kytkin jolla käyntiäänen sai pienemmäksi napinpainalluksella, no ei sillä silti kerrostalon sisäpihalta pääse salaa lähtemään 😉
Pyöriä ja pimuja Porkkalassa
Oli taas komee keli kävästä Porkkalas tiistai kaffella.
Electrified
Tämähän on ollut ihmiskunnalla hakusessa jo siitä asti kun ensimmäiset mekaanikot ihmiskunnan hämärässä saivat rakennettua jalkojen väliin asennettavan mekaanisen vempeleen, jonka tarkoituksena oli tuottaa silkkaa mielihyvää.
No ensialkuu niitä piti liikutella lihasvoimalla milloin pyörittämällä, vatkaamalla, polkemalla ja ties miten. Aina kuitenkin tarkoituksena saada aikaiseksi värinää ja sen myötä mielihyvää.
Jossain vaiheessa insinöörit päättivät että mielihyvää pitää saada aikaiseksi sähköllä, niinpä he kehittelivät sähköisen puikulan joka laitetaan jalkojenväliin kytketään virta päälle ja tehonsäätimestä säädellään portaattomasti mielihyvän määrää. Tällaista laitetta minä pääsin siis nyt kokeilemaan. Mahtavaa!!!
Niinpä asaettelin puikulan persauksenalle, kytkin sähköt ja käänsin tehokytkintä! Jestas….
Ei pärissyt, ei savunnut eikä edes tärissyt. Siis tasan samat ominaisuudet kuin issikassa silloin kun issikka ei lähde käyntiin, sillä erotuksella että tämä lähti eteenpäin vallan perkeleesti!
Kyllä nyt veti väkisinkin suupieliä hymyyn, sillä Zerolla ajaminen oli mielettömän mukava kokemus. Jos ei kiinnitetä huomiota pyörän ulkonäköön joka ei minua nykytrendin mukaisella streetfighter tyylillään innostanut niin tämä oli kyllä mukava peli. Pyörän melko pysty ajoasento yhdistettynä ketterään käsiteltävyyteen suorastaan yllyttää ajamaan aktiivisesti. Kaasua tai siis tehonsäädintä kun kääntää niin kaikki teho on heti käytössä uskomattoman tasaisesti kaikissa tilanteissa. Ja koska pyörä on melko lyhyt niin onkin ihan perusteltua että tässä on estetty etupyörän nouseminen, sillä muutoin tämä heittäisi kokemattoman kuskin kyydistään.
On täysin käsittämätön tunne kun tuollainen voima on heti käytössä täysin ilmeettömästi tilanteessa kuin tilanteessa.
Vielä ku akut ja lataustekniikka hieman kehittyvät että tuon toimintasäde tuplaantuisi ja lataus saatais hoitumaan vaikka vartissa, niin alkais mullakin hiilijalanjälki kummasti pienenemään.
Mutta ei niinpaljon hyvää ettei jotain huonoakin. Ruma se on ku mikä!
Indianin koeajo
Tänää kotimatkalla päätin oikasta Porkkalan kautta kun siel oli Porkkala cafen avajaiset sekä paljo mopoja koeajettavana.
Nyt löyty minun mieleinen amerikanmopo mitä kävin koeajamassa. Nimittäin tuo Indian Scoutista tehty versio.
Tuo oli suorastaan hyvä, vielä jos jalkatapit siirtais 15 senttiä taakseppäin ni tuo olis oikeinkin hyvä
Eka.
Kumma ettei tääl ole muita
vaik kesä alkaa pääsiäisestä. Piti kyllä lähtä issikalla, mut issikka teki oharit eikä lähteny käyntiin. Onneks on noita mopoja mistä valita.
No mutta ei kesää etteikö jotain vikaa. Eka ajelulla meni mittarivaijeri poikki, onneks ostin viimekesänä uuden vaijerin ni tulipahan sillekkin käyttöä. Eli mittarilukemassa 19140 laitoin uuden vaijerin paikoilleen.
Samalla tein jotain mitä en ole ikinä ennen tehny, eli rasvasin mittarinvaijerin. Eli nyt taas näen kuinka kovaa tai hiljaa ajan
Lähetetty Sony Xperia™ ‑älypuhelimestani
Cavalcade
Tää piti nyt oikeastaan pistää tänne ihan nostalgiasyistä.
Tämä oli Cafeporkkalan ajokauden päättäjäisissä. Näitä näkyy melko harvoin liikenteessä
Aikoinaan öbiksessä oli nuori kikkarapää joka myös tuollaisella ajeli
Paniikkia baanalla!
Tänään päätin että ajelen suorinta ja nopeinta reittiä kotiin, olisinpahan kerranki ajoissa kotona.
Motarilla kävi kuitenkin pieni “läheltäpiti” tilanne.
No paskat se mikää läheltäpiti tilanne ollu, vaa täydellisen tyttömäistä pakokauhua ja paniikkia!
Ajelin kaikes rauhas kotiakohti aurinkoises ilmas pikkasen hymyillen, eli hymy meni korvast korvaa ku oli taas nii mukava ajella. Ajaessa rupes tuntuu niinku tuuli heiluttelis hiuksia korvaavaste, sit hiffasin et vittu mä oon kalju ja mul on kypärä päässä eli tuuli ei heiluttele mitää! No nyt tuli paniikki ja täydellinen pakokauhu, onneks olin just motarilla liittymän kohalla. Täydest vauhdist liinat kii ja yli oikee kohti ramppia. Pikkase meni rampist pitkäks ja löysin itteni nurmikolta jonne rojautin mopon kumoo ja repäsin kypärän päästä ja alotin repii kypärän pehmusteita irti.
Ei löytyny mitää kypärästä eikä korvasta ja uskokaa huviksenne et tutkin molemmat ton paniikin jälkee melko tarkkaa, mut ei mitään?
No tästä kokemuksesta mun lapsenmieli järkky niin pahasti et päätinki ajaa suorinta tietä Porkkala Cafeen syömää lohtupullaa. No nyt löyty se mun femiini puoli kun vaati oikee lohtupullaa ettei mieli järky.
Tämä siitä seuraa kun viettää päivät akkalaumassa! (no nyt se taas lipsahti äänee, tarkotin tietysti ihanien pimujen seas) Säikkyy pikku öttösiä ja kaipaa lohtupullaa, perkele! Kohta varmaa rupeen himassa vaihtaa verhoja. Mä alan olla niin loman tarpeessa!
No Porkkalassa oli onneks motoristi-ilta ja pääsin puhuu äijienkans prätkäjuttuja, se vähä helpotti.
Porkkalas oli myös magein Darra ikinä!
Indian Roadmaster
Kävin tänää Porkkala cafessa, jossa ain tiistai iltaisin on motoristi-ilta ja melko usein joku hieno mopo koeajettavana.
Tälläkertaa koeajettavana oli Indian Roadmaster. Koska mul oli punanen nahkapuku päällä ja se rimmas aika hienosti tuon punasen Roadmasterinkans niin pitihän sitä käydä kokeilemas.
Paikallaan käsittely tuntui melko raskaalta osittain siksi kun kone oli melko leveän tuntuinen jalkovälis. Tämä oli hieman jopa yllättävää kun luulin et kone on kaponen kun on pitkittäinen V-kakkonen, mut ovat näköjää Ameriikan sedät onnistunu tekemään mahottoman leveän vaihelaatikon ja ensiövetokopan.
Liikkeelä pyörä käyttäytyi todella hyvin ja kone on mukavan tuntuinen. Minä en tykännyt siitä että sekä vaihde että takajarru polkimet oli niin pirun pitkällä edessä, tuli tunne että joutuu kurkottelemaan polkimille. Se tosin saattaa johtua siitä et en ole tottunut tuollaiseen ameriikan malliseen ajoasentoon. Mutta kyllä tuosta ajoasennosta oppis melko helposti pitämään ja tuo pyöräkin tuntuis varmaan upeelta jos se olis tuos omas pihas parkissa 😉
Uutta ja vanhaa
Koska duunimatka on niin lyhyt niin päätin ajella Cafe Porkkalan kautta kotia. Siellä oli koeajettavana melko magee inkkari. En käyny sitä koeajamassa kert mul on sellane luonnevika et jos se olis ollu magee ajettava ni sit mun pitäs saaha sellanen. Parempi siis olla kokeilematta.
Kuvassa kaks inkkaria, toine uusi ja toine kuin uusi
Geocache GCP3WW – Porkkala – Pampskatan
Geocache GCP3WW – Porkkala – Pampskatan
Originally uploaded by nieppi
coord.info/GCP3WW
Käytiin Pikku-a:n kanssa pitkäst aikaa Porkkalanniemes käppäilemäs. Samalla noukittii muutamat kätköt kun ny siel oltii
Lähetetty Sony Xperia™ -älypuhelimestani
Geocache GC1F4PQ – Räfsö
http://coord.info/GC1F4PQ
Aurinkoisen lauantain ajanvietettä
Tyhjänä takas
Näyttää tuokin laiva lähteneen tyhjänä satamasta maailmalle. Jotenkin minusta tuntuu että Suomi ei pysy pystyssä jos lähetellään laivoja tyhjänä paluumatkalle. No minähän en tästä taloudesta mitään ymmärrä kun en ole poliitikko…
Kurjet
Päätin lähtä käymään Porkkalas.Sekun on tos lähellä ja sel on ihan kaikkee. Siel on kurkia, joutseia, hirviä, suomenruotsalaisia, peuroja siis ihan kaikkee.
Aattelin et täräytän vuoden luontokuvan tolla tonnisella peilitelellä.
No hetken ajeltuani äkkäsin tienposkes pari kurkea, minä pysähyin siihe viereen ja kaivoin kameran sivuvaunust. Kameras on 24 millinen laajis kiinni joten vaihoin siihe 500 millisen peilitelen ja aattelin et otan iha käsivaralt muutaman kuvan ennekö kurjet karkaa.
Päätin kuienki et nyt otetaa Kurjest oikee potretti tol tonnisel.
Tuo tosin vaatii jo jalustan kättöä joten sammutin mopon, siin samal ku sammutin mopon ni kurjet otti hatkat. Nyt on kyl pakko sanoa et toi hiacen kokonen peilitele ei ole mikään kaikkein kätevin ja näppärin objektiivi näin motoristin kannalta. Enskerral ajan reilusti toho pellolle kurkien vieree ja otan sen potretin suosiolla laajiksella.
Recent Comments