Pikku-Aa höpötti ja hoputti heti aamusta että pitää päästä mopoajelulle. Meinas hermot mennä kun hää on niin malttamaton (selvästi äitiinsä tullu).
No mehän lähettii ajelulle ja päätettii et etitää vanhat linnanrauniot kun niitä Virossaki oli niin kiva katella.
Mutta kosta Suomen historiassa tuo sivistys ei yllä ihan yhtäpitkälle kun noissa naapurimaissa ni meidän täyty nyt tyytyä navetan raunioihi.
Kerettii olla kotona melkein vuorokausi, kun piti päästä Piku-Aa:n kans prätkäajelulle. Käytii bongaamas lentokoneita.
Jaana läks salille ni mepäs lähettiin ajelulle
Kaikenmaailman tiput ja kottaraiset koittaa päästä kyytiin heti ku silmä välttää.
Aurinkoisen sunnuntain, tai no ainakin sateettoman sunnuntain kunniaks käytii Pikku-Aa:n kans hieman kärköilemäs. Pakko sanoa et puukengät ei ollu ehkä se kaikist paras vaihtoehto tonne rantakallioille pomppimiseen.
Mutta saimmepas samalla pienoisen risteilyn kun Barösundiin mentiin lossilla.
Manu oli eka pressa jota minä olen päässy äänestään. Nyt oli Manun kunniaks tehty niin hieno graffitti että piti oikee pysähtyy Pikku-A:n kans kattelee.
Kun oltii lähös jatkaa matkaa ni bemaripas ei lähtentkää käyntii. No melko pian huomasin et tollane mikälie pikkuosa oli irronnu.
Tuossa ei onneks nokka kauan tuhissu kun kiinnitin sen takas.
Pikku-Aa:sta oli kovasti apua remontissa kun hän pysy kiltitsti kokoajan poissa tieltä.
No herätettyäni Axelin päästii taas jatkaa matkaa.
Koska tänää oli näinkin merkittävä päivä eli Japsistarat täytti 25 vuotta monkey honda täytti 50 ja minä vähä yli.
Oli Haltialaan järjestetty japsistarojen toimesta mahtavat juhlat!
Eli eiku duuninjälkee bemulla Rinnekotiin, Pikku-Aa kyytiin ja miehissä kohti Haltialaa juhlistamaan merkkipäivää.
Mopoja olikin paikalla ihan hitoksee ja ilma mitä mainioin. Olipas oikee kakkuaki tarjolla ja vaik ei Pikku-Aan kans olla oikee ton makeen perää ni silti otettii kakkupaloja .. eiku pala kakkua!
Mahtavat bileet! Kiitoksia Japsistaroille järjestelyistä ja onnea 25 vuotis juhlien kunniaks. Me Pikku-Aan kans viihdyttii!!!
Nyt oli aika vaihtaa beemeriin takanen. Ja luonnollisesti kun löysin ni laitoin talvirenkaan. Jos nyt en olis jumissa jokapaikassa kun on hieman enemmän kuvioo.
Rengas on Vredestein Snow Classic 155R1582Q
Nyt on kesä virallisesti avattu kun on käyty nauttimassa kesän ensimmäinen motoristimunkki Cafe Porkkalassa.
Kyllä se on uskottava että metsäretkellä käynti rentouttaa mukavasti
Juuri tätä mä oon kaivannu. Päämäärätöntä ajelua ympäri Vironmaan kesätuulen vienosti käyden naamalle.
Ite ku sai valita reitit ni löyty melko mielenkiintoisia teitä. Jos joku miettii et onko Virossa kova liikenne ni ainakaa tällä 10 km pätkällä ei tullu yhtää vastaantulijaa, tosin täs oli ainaki neljä mutkaa.
Samalla löysin itsestäni feminiini puolen. Vauhdin yltyessä mahdottomaksi kuvittelin olevani Jutta Kleinschmidt joka viilettää pitkin Saharanlaitaa kohti Dakaria. Olihan Jutan bemari ihan samanlainen ku mulla, pikkiriikkisiä eroja toki löyty pienissä yksityiskohdis.
No nyt istun Pärnus Aleksandri pubis ja söin just järjettömän hyvän seljankan ja suunnittelen et mihin suuntaan seuraavaks. Aa että.
Kesä on nyt korkattu, sillä kohdaltani kesän ensimmäinen prätkäreissu on nyt heitetty.
Sovittiin Tompan kans treffit perjantaiks pissapojan alle, josta ajeltais kimpassa laivaan.
Saavuttiin illansuussa sateiseen Tallinnaan josta jatkettiin kohti Jänedaa illan pimetessä.
Matkalla satoi lunta, räntää sekä vettä eli normi juhannuskeli.
Tompan mitsi teki piikin tulppaan joten vaihdettiin tulppa matkalla tievarres, mikä sinänsä on lysti kun saa tehdä remonttia räntäsateessa pimeessä tienposkessa.
Päästiin kuitenkin hyvin perille Jänedaan, jossa ensin hoidettiin majoitusasiat kuntoon. Mukava kahdenhengen huone Jänedan geshousessa.
Perjantai ilta meni mukavasti saunoessa ja jutellessa, lisäksi saatiin katsella ja kuunnella järjestäjien matkakertomuksia.
Lauantaina aamupalan jälkeen päästiinkin tutustumaan Jänedan kartanoon ja kuultiin sen historiasta. Olin yllättynyt miten mahtava historia tuolla paikalla on. Oli tudella mielenkiintoista kuunnella vetävää esitystä kartanosta sillä sen historiaan liittyivät niin Lenin, Gorky kuin HG Wellskin.
Safkan jälkeen päästiinkin kiertoajelulle. Kiertoajelulla tutustuttiin lähistöllä oleviin mielenkiintoisiin paikkoihin kuten, lähistöllä olevaan neuvostotekniikan museoon. Noh totuuden nimissä tuo näytti enemmän auto-romuttamolta kuin museolta. Tämä kuitenkin oli todella mielenkiintoinen tutustumiskohde, jossa vierähtikin tovi romu.. eiku aarteita tutkien.
Lisäksi käytiin katsatamassa upeaa lähdettä joka oli valtavan kokoinen ja kirkasvetinen. Minun tietysti teki mieli mennä uimaan, mut ei ollut pyyhettä mukava niin jäi käymättä. Laitoin toki paikan muistiin ja menen tuolla viel tänäkesänä uimaan 😉
Ilta meni iltajuhlassa, mut ei siitä sen enempää 😉
Sunnuntai aamuna olikin ongelmia saada mopoa käyntiin johtuen perjantain räntäsateesta sekä lauantaiyön kipakasta pakkasesta en saanut virta-avainta lukkoon kun se oli jäässä. Pienen tusaamisen ja lämmmittämisen jälkeen se kuitenkin onnistui ja päästiin kotimatkalle.
Ralli oli mielestäni oikein hyvin järjestetty ja olen mukana myös ensivuonna. Väkeä oli kaikkiaan melkein sata joista 16 oli suomalaisia. Oikein hyvä reissu ja kiitokset matkaseuralle ja rallin järjestäjille.
Täs vielä muutama kuva reissusta.
Mä tiedän et jotku sanois pöljäks! Mutta mä sanon et tää on irtiotto, sitäpaitsi keli on ku juhannuksena paitsi ettei sada. Nyt odottelen Tomppaa verkkokaupan edes, kyllä täst viel kesä tulee.
Doctor’s order!
Piti antaa bemulle lisävirtaa enneku läks käyntii. Oli näköjää ottanu nokkiinsa tuosta toimettomana olosta.
Hitto ku jäin jumii tuonne hankee tuonkans ja tuntu et keuhkot repee ku jouduin työntää bemun irti. Pitänee jatkos pysyä tiellä ja jättää nuo poluilla ajamiset kesäks
Koska ilma oli kaunis ja mieli iloinen, niin päätin lähtä prätkäajelulle.
Jonkunaikaa ajeltuani aattelin et käyn jossain jätskillä, sekun kuuluu mukavasti yhteen tän prätkäilyn kanssa.
Mitä vielä! Mistää ei löytyny auki olevaa jätskikioskia ;(
Vähä rupes ottaa pattii ni päätin et nythä mä lähenkin kokeilee tot golffaamist ku jengi sitä kehuu. No ei onnistunu ei. Väittivät et kentät on suljettu ku siel o lunta?
Kattelin ympärilleni enkä nähny lunta hyvinpitkälti missää.
Jassoo ajattelin et jos kerta on lunta ni lähen laskettelee. Ei onnistunu sekää kun vuokraamo oli kii. Olis pitäny olla omat sukset, mutku mul ei ole bemaris suksitelineitä ni en voinu omia suksia kustaka ;(
Aatteli et olkoo perskele kaikki urheilu, minä lähen kotii. Päätin kuitenki matkal et käyn syviksel uimas, mut sinne pukukoppii on tullu tällanen lappu. En sit voinu mennä uimaakaa ku se oli multa nyt tavallaa kielletty.
Pitäkää tunkkinne!
No myönnetään ettei se mikään Paavolantammi ole, mutta tuossa puun vieressä olevan kaivon luona on joskus nähty ihkaelävänä Hilanmummo!
Ja tuollaisesta kokemuksesta olisi Paavolantammikin pudottanut lehtensä
Juurikin tuossa kulki raja silloin kun Porkkala oli vielä vuokra-aluetta. Kuulostaa hienommalta ku sanotaa vuokra-alue 😉 Vaik tais vuokralaine ottaa sen vuokralle ilman vuokranantajan suostumusta.
Eli voitas puhua tuosta Krimistäki et se on vaa vuokralla ni ei kuulostais nii pahalta.
Mutta mutta oli mukava ajella, ei tullu hyttysiä suuhu
Valokuvatorstain 416:sta haaste on “Paluu”.
Tämä on viimeinen valokuvatorstain haaste, sillä valokuvatorstai siirtyy pelkästään facebookiin ja instagramiin. Tämä on minusta sääli. Mutta olkoon tämä sitten minunkin viimeinen valokuvatorstais kuva ja tämäkin muutaman päivän myöhässä, sillä en meinaa facebookin valouvatorstaita seurailla.
Paluu, eli paluu syysretkeltä Sysmästä ajeltiin todella komeissa ruskan värjäämissä maisemissa.
Lähettii Pikku-Aa:n kans syysretkelle Sysmään kun siel oli sivareiden syysmiitti. Eli siis vietettiin viikonloppu demilitarisoidulla alueetta jossa kieltäydettiin aseista koko viikonlopun ajaksi. Minä olin hyvin varustautunut, sillä mulla oli mukana isa, poika ja yksi pullo pyhäähenkeä. Tata ja Mamma tulivat kieltäytymään aseista kanssamme viikonlopuksi.
Perjantai-ilta meni saunoessa ja syödessä, mitäpä sitä muutakaan. Lauantaina lähdettiin Pikku-Aa:n kanssa tutustumaan Päijät Hämeen luonnonpuistoon joka olikin oikein hieno paikka ja metsäretkeily kannattaa aina. Illalla jälleen saunottiin ja käytiin Pikku-Aa:n kanssa uimassa vaikka Axelia se hieman jänskätti, mutta reippaasti tuli veteen ja pois sieltä suorastaan nopeasti 😉
Tässä viel muutama kuva reissulta
Ei aina voi olla puskassa, kyllä välil pitää tulla ihmisten ilmoille. Niinpä tultii Sysmään.
Tämän mopokuvahaasteen kuva onkin hieman tuoreempi kuin noiden aikaisempien. Tämä kuva on otettu Tänään kun kävin duunin jälkeen ajelulla.
Toisaalta tässä on juurikin sama bemari mikä näkyy tuon saapumunen Gambiaan kuvan taustalla.
Toki mopoon on tullut joitain ihan pikkiriikkisiä muutoksia tässä vuosien sasatossa
Jatketaas taas Askon mopokuvahaastetta ettei unohu.
Eli kuvan 2 aiheena on saapunumen Gambiaan.
Niin ja kuvan alalaidassahan näkyy kätevästi että kuva on näpsästy tammikuun 6:s vuonna 95 eli kauan on aikaa siis!
Mutta vaik aikaa on kulunu ja dementiakin alkaa painaa ni vielä ne on nuo maisemat mielessä.
Kuvassa Ryde juuri adoptoidun perheensä kera 😉
Läksin ajelemaan Tampereelta Somerolle. Tai siis en varsinaisesti Somerolle vaan Upinniemeen, mut päätin ajella Someron kautta. Ajelin ilosella mielin kunnes yht`äkkii hokasin tienviitan Koijärvi!
Minäpä päätin käydä katsomas et löytyskö täält vanhoja koijärven veteraaneja kahlehdittuna jostain. Ei ainuttakaan ketjuissa olevaa vanhaa ituhippiä missää, kai ne on kaikki jossain pankinjohtajina tai muissa mukavissa sisähommissa nykyää. No kerta Koijärvel oltii ni päätin etsiskellä jonku mukavan kätkön täält.
Pienen kännykän selailun jälkeen otin kohteeksi Valijärven. Ehkä suurin syy tähän valintaa oli maininta kätkökuvauksessa valijärven vedestä joka kuulemma on aina hyytävän kylmää!
Eikun vauhdoilla valijärvelle.
Valijärvelle kun pääsin niin siellä olikin isohko matkailuauto parkissa ja siinä ihmisiä sisällä, olivat selkeästi omineet koko rannan ja pitivät sitä leiripaikkanaan. Ja komea leiripaikka olikin, mikäs siinä oli ollessa.
Vilkuilivat sieltä verhojen raosta ja miettivät tietysti että nyt heidän rauhan tuli pilaamaan joku pitkäpartainen tatuoitu paikkeri. Mutta ei, minä se vain olin
Olivatpa he hämmästyneen näkösiä kun löin prätkän parkkiin, riisuin vaatteet ja kävelin järveen, eivätpä osanneet odottaa tuota 😉
Hieman yli mainostettua oli veden hyytävyys, oli hieman viileää, mutta ei hyytävää.
Kovasti tuo uinti kuitenkin piristi ja virkisti. Pienen kuivattelun jälkeen pistin vaatteet niskaan ja läksin jatkamaan matkaa kohti Someroa.
Somerol meninki sit Hovimäkeen jos oli motoristisauna. Hetken jo tuntu et saan/joudun saunomaan itsekseni, mut tulihan sinne muitaki. Saunan jölkee läksinki kohti Öbistä jossa mirri jo odottelikin
Aamusella päätinki lähteä bemulla duuniin ku luvattiin niin kovin paskaa keliä (Oikeesti päätin jo illalla ja kävin illalla varoiks lisäämässä hieman öljyä koneeseen). Sateessa ajelin ajatuksissani kunnes tuli aika kääntyä Tampereen motarille. Liittymässä irtos bemun takapyörästä pito ja onneks osasin reagoida silmänräpäyksessä juuri oikein. Onni tietysti että oli jo ramppiin tullessa tarpeeksi pieni vaihde päällä ettei tarvinnu enää vaihteita vatkata. Eli reagoin juuri kuten kunnon valveutunut sivarikuski (siis en ole sivari ja kuski vaan sivarikuski) reagoi.
Stonga linkkuun, pikkasen lisää kaasua että sivuluisu on mukavasti hallittavissa samalla kun vasen jalka nousee jalkatapilta osoittamaan menosuuntaan ja vasen käsi irtoaa stongasta ja tekee liikettä ikään kuin heittäisin lassoa. Ja kaiken tämän kruunaa kypärän sisältä kuulu valtavan kova JiiiiiiHaaa huuto!
Ai hitto se oli kivaa teki mieli ajaa siit rampista viel pariin otteeseen.
Noh läksin sit kuitenkin ajamaan motaria kohti Tamperetta, mutta kyllästyin noin viiden minuutin jälkeen eli Klaukkalassa, eli eikun oikopolulle 😉
Jonkun aikaa ajettuani näin tienviitan et punkka. Pakko käydä katsomas millainen sänky siel olis tarjolla? Ei ollu sänkyä e,i pelkkä mukava mutkatie.
No sithämä sainki aatoksen et etin täs duunimatkal yhen kätkön joten kaivoin ajaessa kännykän taskust ja laitoin sen tuoho holsterii ja rupesin ettii sopivaa kätköä. Pienen hiekkatien varrest löytyki sopiva kätkö eli Ahdin antimet. Mopon nokka siihe suuntaa ja lisää vauhtia.
Kätköllä hetken ihmeteltyäni en kyl hiffannt mitä tuolla kätkön nimellä ajetaa takaa, kun ei täs oo vettäkää mist Ahti aantimiaa tarjoilis. Ellei sit toi purkki ole joskus rysällä saalistettu? Ei mittä sanos raumalaine, nimi logiin ja menoks kohti duunia.
Ajelin aikani kuluks Pälkäneen kautta ja näin siel oikeestaa kaks ihmettä.
Tienviitan ”Keltainen talo” Sitä jäin miettimää et se kunnanvaltuuston kokous jossa tienviitoista päätetään on ollu varmasti mielenkiintoinen. Kunnanvaltuuston puheenjohtaja on ollu ihan raivoissaan ja hakannu nuijaa pöytään niin et siitä on varsi katkennu ja huutanu ihan mahottomasti et nyt se Risto perkele on menny tekemään mahottoman tempun se on maalannu talon keltaseks vaikka on valtuustossa päätetty et kaikilla on sininen talo!
No tienviittahan siihe on pitäny laittaa et osaa Pälkäneellä vierailevat turistitkin käydä tuota ihmettä ihmettelemässä. Väkisinkin kyllä tulee mieleen et mitä mahtaa kunnanvaltuustossa tapahtua kun Risto päättääkin joskus maalata talonsa punaseks?
Ja toinen Pälkäneläinen ihme oli kirkko ilman kattoa! Siis kuka hitto on keksiny rakentaa kirkon mis ei ole kattoa, siinä se on ollu arkkitehdillä oikein älynväläys. Istu siel sit herransanaa kuulemas kun räntää sataa niskaan tosin nöyränähän sitä herransanaa pitääkin kuunnella ei edes kauppiaan niin kovin ylpeä Liisavaimo kehtaa kirkossa nokkapystyssä istua kun menee sateella vettä nokkaan. Vai liekkö arkkitehti sittenkin ollut fiksu eikä typerä, sekun tuo rajanveto on niin vaikeea viisaan ja typeryksen välillä. Aatelkaapa nyt vaikka norjalaisia kirkonpolttajahevareita, turha yrittää räntäsateessa saada kirkkoa tuleen kun ei koko rakennuksessa ole puuta lainkaan, tikkuaskikin kastuu räntäsateessa aivan käyttökelvottomaksi. Mikä on kyllä aivan oikein noille hevari pitkätukille.
Sattuipa oivasti kun läksin kirkonluota kohti Tamperetta ajelemaan niin läppäreissä rupesi soimaan Midnight Oilin Beds are Burning, sillä vain että kun nuo sängyt on olleet mielessä näin pitkään pon punkasta läksin ja punkan kautta ajoin palamattoman kirkonluoksen niin nyt ne laulussa niitä sänkyjä polttaa, Taidanpa aloittaa duunipäivän päikkäreillä etei tule tehdyksi mitään hätiköityä.
Loppu duunimatkan tein mielikuvaharjoituksia ja harjoitteita että osaan olla kunnon virkamies lopunpäivää, tänään keskityin harjoituksissani siihen että osaan hymyillä suupielet alaspäin.
Kotimatka olikin sit ihan jotain muuta, sillä järkkäsin ittelleni treffit!
Eli koppasin Hämeenlinnast Anun kyytiin ja sit mentii Ahvenistolle uimaan. Mut enpäs kerrokkaa enempää…
Olipas mukava tavata Anu pitkäst aikaa
http://coord.info/GC64YGH
Jälleen kätköiemässä Pikku-Aa:n kanssa. ensi etittii muutama kätkö, sit hilpastii pokestopille. Jälleen oli vuorossa kätkö jonne näköjää pystyi kuin pystyikin ajamaan beemerillä perille asti. Sieltä ei kuitenkaan ollut oikopolkua Pokeareenalle joten jouduttiin tulemaan metsästä pos omia jälkiä seuraillen.
Ootteko muuten pannu merkille et metsään on paljo helpompi ajaa, kuin sieltä pois?
Käytii Pikku-Aa:n kans eilen Haltialas. Ja jestas et siel olikin paljo prätkiä.
Viimeks kun oli Timpan kans käymäs ni olisko ollu 10 prätkää paikalla.
No nyt oli vallan mahottomasti.
Kuten nämä, varsin erityyliset baggerit
Pikku-Aa:ta kiinnosti tälläkertaa pokemonit enemmän ku prätkät
Kovin on monivaiheinen tuo Pikku-Aa:n rippikolukyyti.
Ensi mennää prätkällä Porkkalan kärkeen ja sieltä jatketaan veneellä Räfsöseen.
On se helppoa.
Toista se oli ennenvanhaa kun minäkin jouduin hiihtäen ja kävellen kulkemaan rippikouluun läpi tuulen tuiskun. Susia ja karhuja piti hätistellä, henkensä uhalla piti ennenvanhaa rippikoilukin käydä
Motouutiset
Recent Comments