Viikonloppu Kökarissa

Sain viikonlopun vapaata ja päätin lähtä käymään Kökarissa. Jostain syystä en ole Kökarissa ikinä käynyt joten oli aika korjata tämä puute.

Kökariin on mukavat tiet mennä kun ajelee alkumatkan saariston rengastietä, mutta Galtbyssä ei jatkakkaan lossilla vaan valitsee Ahvenanmaalle menevän laivan. Laivamatka ei ole mikään mahdottoman pitkä, sillä se kestää vain 2,5 tuntia. Laivamatkat kannattaa näin sesonkiaikaan varata etukäteen että mahtuu laivaan.

Oli mahtava tunne herätä lauantaiaamuna lintujen lauluun ja jäädä minkäänlaisen kiireen vaivaamatta vielä pötköttelemään. Olin valinnut telttapaikan siten että siihen ei aamulla vielä paistaisi aurinko, vanhastaan muistan että on ärsyttävä herätä siihen että aurinko on lämmittänyt teltan niin että siellä on saunaa vastaava lämpötila.

Aikani pötköteltyä päätin käydä aamupalalla ja mikäs sen mukavampaa kuin aamupalan jälkeen ottaa päikkärit 😉
Päikkäreiden jälkeen oli aika tutustua saareen ja läksin kävelemään saaren luoteiskärkeen jossa myös Kökarin kirkko oli Hamnön saarella. Olin tietty etukäteen katsonut että mistä löytyy geokätköjä että voin niitä samalla loggailla.

Lauantai meni hyvinpitkälti kierrellessä Hamnön saaren rantoja ja pakko heittää tähän sellainen elämänviisaus että: Silloin kun ihmisen on hyvä olla, sen on hyvä olla!

Kävelyretken jälkeen päätin lähtä kiertämään saarta mopolla ja kävin mm. paikallisessa museossa tutustumassa saarelaisten älämään ennen sosiaalista mediaa.
Takaisin tultuani kävin vielä uimassa ennenkuin rupesin kokkaamaan sapuskaa, Safkan jälkeen mulla olikin jo päivä täys enkä jaksant lähtä enää mihinkään.

Sunnuntaina aamupalan jälkeen olikin aika pistää teltta kasaan ja lähteä kohti kotia. Laivalla kotimatkalla kun olin istuskellut sen parituntia ja piti nousta kun tultiin satamaan, niin mulla meni selkä jumiin enkä päässytkään pystyyn. Kävelin kuin linkkuveitsi hirvittävien kipujen saattelemana mopon luokse ja sain kahdelta polkupyöräilijältä apua että pääsin moponkyytiin. Kiitoksia paljon avusta! Kotiin ajelinkin sitten nousematta kyydistä, sillä en olisi ilman apua päässyt takaisin kyytiin. Nyt kun olen popsinut muutamanpäivän kipulääkkeitä niin kokeilen joko tänään pääsisi purkamaan tavarat moponpäältä.

Kaiken kaikkea ihan älyttömän mukava eikä edes kotimatkan selkähelvetti sitä pystynyt pilaamaan.
Täs viel pien video reissusta.

Musiikki: Eela Craig – Indra Elegy

Suoseikkailu

Valmistauduttiin hyvin tulevaan suoseikkailuun viettämällä yö sivistyksen rajamailla. Tästä eteenpäin olisi vain kesyttämätöntä luontoa edessä.

Aamulla jaksoimmekin vaeltaa reippaasti pitkin kohmeistä suota.

Suon loppuessa alkoikin synkkä metsäosuus..

Outo tunne valtasi matkaajat sillä metsästä ei kuulunut mitään ääniä, ei lintuja eikä mitään. Oli aivan liian hiljaista, suorastaan aavemaista.

Pian selvisi syy metsän äänettömyyteen, sillä jouduimme kasvokkain metsän vaarallisimman eläimen kanssa.
Nimittäin edessämmä oli ilmielävänä metsiemme vaarallisin eläin ”Forssalainen hankikantolukki”
Mekin jätimme kaiken syötäväksi kelpaavan lukille joten pääsimme nnipinnapin karkuun silläaikaa kun tuo peto söi eväitämme.

Koska Forssalainen hankikantolukki söi eväämme ei mellä ollut kahvinkanssa mitään syötävää. Siis ei pullan pullaa! Kaukea kohtalo matkalaisille.

Kahvinkeiton aikana Pikku-Aakin rupesi väsymään ja kyseli joko hän saisi mennä sisälle, sillä ulkona on kuulemma tylsää

Tupperware pelastaa retkeilijän

Kaikillehan on tuttu tilanne jossa retkellä tulee keiteltyä trangial evästä, mutta ei viitti polttaa poltinta tyhjäksasti.
Sit kun laittaa sen polttimen tuonne kaffepannunsisää muovipussissa, tulee väkisinki mieleen et kestääköhön polttimon korkis tiivisteet.
Meinaan jos ei kestä ni sinolia pääsee kaffepannun sisälle ja seuraavat kahvit tai oikeesti parit seuraavat kahvit on iha hirveen makusia.

Eipä hätää, sillä tupperware pelastaa tilanteen. Tuppervarelta löytyy tuollasia sopivan kokosia muovikuppeja joihi sen polttimen voi laittaa, eikä tämänjälkee tartte enää jännittää maistuuko kahvi kahvilta vai sinolilta.
Toisaalta jos tykkää sinolista ni tämä hankinta on turha

Koska Tupperware ei myy näitä pikkukippoja yksittäin niin minun piti ostaa kolmen kipon setti, joten mulla olisi nyt kaksi ylimääräistä purkkia.
Eli jos olet purkkia vailla ni saat tällaisen minulta kun järjestät tupperwarekutsut ja tarjoot mulle pullakaffet ni saat purkin.
Tosin nämä ei ole mitää halpoja joten sen pullan pitää olla vähintää tuon purkin kokonen 😉

Kenttätestit

Päätin aloittaa kenttätestit uudella retkikeittimellä.
Koska ulkona oli todella kaunis aurinkoinen ilma pikku pakkasella, niin päätin että menen tekemään testit aina keittiöön asti.

Pikku liraus polttonestettä keittimen esilämmityskuppiin ja eikun rohkeasti tulitikku perään.
Ja Jestas!!!
Pelotti ihan perkeleesti ne metriset liekit tuossa keskellä keittiönpöytää, mutta sain kasattua itseni ja pysyin vessassa piilossa niinkauan kunnes liekit sammuivat.
Rohkeasti kuitenkin päätin aloittaa testit ja vapisevin käsin työnsin tulitikun keittimeen samalla avaten varovasti keittimen säätöhanaa.

Tups! ja keitin syttyi nätisti ja rupesi huutamaan kuin hornetti. Ei tällä kýllä näin kotioloissa pysty salaa kaffeja pirauttamaan.
Eikun pannu liekin päälle ja pienen odottelun jälkeen pannu rupesikin ropsottamaan iloisesti ja lopulta kuului se mutteripannuista tuttu popsotus kun kaffe oli valmista nautittavaksi.
Täytyy myöntää että keitin ylitti odotukset ja toimii vallan mainiosti.
Tuulikaan ei haitannut vaan paloi iloisesti. Tämä tietysti saattaa osin johtua myös siitä että olin keittiössä sisällä eikä täällä tuule juuri lainkaan.


Tästä huolimatta voisin pitää kenttätestiä oikein onnistuneena.
Mutta koska olen ilmeisesti juuri menossa pihalle lopetan testit tältäerää tähän….



Mopokuvahaaste 1/10

Sain Askolta mopokuvahaasteen, eli pitäis löytää 10 mopokuvaa. No vaikeaahan tämä minulle on, mutta meinaan yrittää jos löytyis ne tarvittavat 10 kuvaa.

Eli kuva 1 on mun ensimmäiseltä ihan oikealta moporeissulta
(aikaisempia ei lasketa sillä ajelin vespalla ennen tätä). Ajelin Stuuban ja Eijan kanssa Ahvenanmaan kautta Ruotsiin ja sieltä Norjaan.
Norjaa ajeltiin ylöspäin kunnes kurvattiin Suomen lappiin, sillä määränpäänä oli Taivalkosken kontio-ralli.

Pikkasen meillä meni nuo aikataulut sekaisin, sillä oltiin Taivalkoskella viikkoa etuajassa. No eipämitä vietettin siellä sit sellainen korkeanpaikan leiri jossa valmistauduttiin tulevaan kontioon.

Tässä kuvassa ollaan vielä Ahvenanmaalla ja näköjään kikkarapäisen Arin kokkausvuoro. Stuuba on ottanut kuvan ja vuosi oli -86…ehkä, en muista tarkkaan

Viikonkuva 36/2016 (se palaa)

Jestas!
Se palaa eiku se toimii!
No nyt on ensimmäiset nokipannukahvit keitetty risukeittimel.
Pakko myöntää et olen kerranki hankkinu jotain todella hyödyllistä. Meinaan että kun maailman väestö on viittävailla poispyyhitty, luultavasti hetimiten tuon kahdeksannentoista haihurrikaanin jälkeen. Tiedän että ihmiskunnalta jotkut odottavat jokavuotista noin 15% taloudellista kasvua, mutta tosiasia on että kahdeksastoista haihurrikaani miltei tekee lopun ihmiskunnasta ja sen ylettömistä talouskasvuennusteista.

Mutta asiaan. Kun loppu on lähellä eikä biltemasta saa enään kaasua retkikeittimeen niin silloin minä olen kuningas, sillä minulla on risukeitin!

Toki tämä vasta oli ensimmäinen koekäyttö, mutta hyvä se on valmistautua.
Olen Kaupin saunassa äijiltä kuullut että koivu on parasta puuta lämpöarvoltaan, niinpä aloitin ripusolttimen koekäytön kaatamalla anopin pihasta ison pihakoivun.
Jestas että siitä tulikin hyviä risuja.
Eli noin suurinpiirtein lyijykynänpaksuiset risut kun katkoo noin kymmensenttisiks niin silloi on tuletkin helppo sytyttää.
Johtuen keittimen luonteesta risuja saa syöttää hiljalleen lisää että tulet pysyy sopivina.
Totuuden nimissä täytynee sanoa että tämä ei ole se kaikkein sopivin poltin esimerkiksi savustuspöntön alle, mutta nokipannukaffet tällä valmistuu mainiosti.

Ainut isompi ongelma tä on et mitä teen tolle loppu koivulle?

Risupoltin

Olen joskus aatellu et tuollanen risupoltin pitää hankkia, vaik en varsinaisesti tarvi. Yleensä käytän reissuilla Trangiaa tai otan Pekan mukaan tekemään ruokaa, mut nyt halusin tuollasen ja kun ajettiin tänää varustelekan ohi ni pitihän tuo sieltä käydä hakemassa.

Lähen viikolla Jyväskylän perämettiin matkailuautolla, ni pitää tuota senverra siel testailla et miten ne nokipannukaffet tuolla onnistuu.

Käyttöhjees varustelekan seinäl luki seuraavaa.
Jos et tuota saa kasattua ilman ohjeita, ni älä ihmeessä vaan tee tulia.
No ainaki osasin tuon kasata, joten huomeiltan kokeilen laittaa siihe tulet