Jestas!
Se palaa eiku se toimii!
No nyt on ensimmäiset nokipannukahvit keitetty risukeittimel.
Pakko myöntää et olen kerranki hankkinu jotain todella hyödyllistä. Meinaan että kun maailman väestö on viittävailla poispyyhitty, luultavasti hetimiten tuon kahdeksannentoista haihurrikaanin jälkeen. Tiedän että ihmiskunnalta jotkut odottavat jokavuotista noin 15% taloudellista kasvua, mutta tosiasia on että kahdeksastoista haihurrikaani miltei tekee lopun ihmiskunnasta ja sen ylettömistä talouskasvuennusteista.
Mutta asiaan. Kun loppu on lähellä eikä biltemasta saa enään kaasua retkikeittimeen niin silloin minä olen kuningas, sillä minulla on risukeitin!
Toki tämä vasta oli ensimmäinen koekäyttö, mutta hyvä se on valmistautua.
Olen Kaupin saunassa äijiltä kuullut että koivu on parasta puuta lämpöarvoltaan, niinpä aloitin ripusolttimen koekäytön kaatamalla anopin pihasta ison pihakoivun.
Jestas että siitä tulikin hyviä risuja.
Eli noin suurinpiirtein lyijykynänpaksuiset risut kun katkoo noin kymmensenttisiks niin silloi on tuletkin helppo sytyttää.
Johtuen keittimen luonteesta risuja saa syöttää hiljalleen lisää että tulet pysyy sopivina.
Totuuden nimissä täytynee sanoa että tämä ei ole se kaikkein sopivin poltin esimerkiksi savustuspöntön alle, mutta nokipannukaffet tällä valmistuu mainiosti.
Ainut isompi ongelma täs on et mitä teen tolle loppu koivulle?