No nyt löytyikin todella mahtavat lohkareluolat kätköä etsiessä. Luolia ja kolosia oli todella paljon ja tutkittavaa olisi riittänyt koko päiväksi.
Kätkön suhteen kävi mäihä sillä tsäkällä laskeuduin lohkareikkoon juuri oikeasta kohdasta eli suoraan purkille.
Tälle kätkölle lähestyminen oisi vaatinut reilun kilometrin kävelyä pitkin metsätietä. Koska menemistä ei varsinaisesti ollut kielletty moottoripyörällä, vaan ainoastaan huonosti koitettu estää niin ajelin tietty perille asti 😉
Todella mahtava paikka ja suosittelenkin paikkaa kaikille hienoista luonnonmuodostelmista innostuneille.
Hittoku Jaana anto kovan käskyn et mun pitäs käydä kaupas tänää. Ja koska mä oon tällanen herkkä taiteilijasielu, ei mua saa käskeä… ainakaa kovasti. Mullaha menee piorytmit iha sekasi.
No päätin et lähetää sit ulkomaille rasvanhakumatkalle ja niinhä se on et kun suomest lähtää ulkomaille ni ensi ajellaa laival vastarannalle. Joten niin tein minäkin.
Ulkomailla oli mukava ajella kun kokonaiset perheet oli tienreunoilla vilkuttamas ku minä ajelin mopolla maailmalle.
Ulkomailla eli Turus tapasin yhden åbo-orginaalin jonka kans tuli käytyy kaffel ja jätskil, vaik ei se oo oikee åbo-orginaali vasa pikemminki mamu ku se on Hangosta turkuu ajautunu. Nii ja sit tapasin toisenki äbo-orginaalin jonka kans käytii kaffella, mut ei tääkää ollu oikee åbo-orginaali ku tää oli niin pieni.
Nyt rupes tuntumaa et on oltu ulkomail jo iha tarpeeks joten aika lähtä takas kotosuomeen, mutta koska matka oli jumalatoman pitkä ni päätin pitää pienen pitstopin Somerol.
Onneks Jaanalle kävi et käyvin tos lähi marketis, ties miten pitkä matka olis ollu johonki erikoisempaa kauppaan
Täs viel reitti jota ajelin. Klikkailemal pääsee tsuumailemaan
Tämä ei toki ole luonnonluola, mutta melko mielenkiintoisen näköinen paikka ja miltei Salon keskustassa. Oltiin menossa Illusmäen luolalle kun matkall bongattiin aukinainen ovi kallioseinässä niin pakkohan sinne oli sisälle kurkistaa…
Tässä pari kuvaa siitä kurkistuksesta
Käytii Lurtsun kansa tutustumas Salossa sijaitsevaan Illusmäen Luolaan. Luola oli melko korkea ja siel saikin kävellä selkäsuorana jonkin matkaa. Loppu osa olisi ollut ryömittävissä pidemmällekkin, mutta jätettiin tälläerää ryömimiset väliin ja tutkittiin vain tuo käveltävä osuus. Tässä muutama kuva luolaretkeltä.
Koska kätkökuvauksessalkin jo luki että paikka on vaarallinen ja siellä on liukkaita jyrkänteitä, syviä rotkoja ja kivenkoloja niin pakkohan tuonne oli mennä.
No menin tietenkin yksin koska paikka oli vaarallinen ja tietysti pimeellä etten näkisi mitään pelottavaa.
Heti kun löysin luolan niin eikun sukelsin sisään ja samalla hieman kirosin kun olen notkeudeltani Greengrassin luokkaa ja täältä pitäisi päästä takaisinkin.
Kun olin menny luolaan ihan perälle niin totesin etten näe ylöspäin eikä luolassa mahdu kääntymään ja eikun peruutin ulos. Työnnyin luolaan uudellen tälläkertaa seläleen maaten jotta näkisin luolan yläosan paremmin. Vaikka luola aukesi ylöspäin perällä niin ei siellä mitään ollut.
Perkele, päätin ettei tällanen klaustrofobiasta kärsivä satakilonen vetreä melkein viiskymppinen ukko enää ikinä mene mihinkään koloon mihin ei kumartumatta mahdu.
Vähän jäi kuitenkin kaivelemaan kun en kätköä löytänyt joten päätin kuitenkin sukeltaa vielä muutamaan luolaan. Onneksi kätkö löytyi jo kolmannesta luolasta, sillä mulla alkoi taikki olla aikalailla tyhjä.
Motouutiset