Melko pitkän päivän päätteeksi ajeltiin kultahiekalle. Onhan tos järves vähä erillaista uida ku jäämeres. Tää järvi tuntuu lähinnä lämmitetyltä kylpyvedeltä. Ainut ongelma on et pitää kahlata niin pirun pitkälle ennenku munat on vees
Ajeltiin sit Kilpisjärvelle. Matkal käytii Skibotnes uimassa jäämeressä. Aateltiin et kun sataa vettä ni merivesi tuntuu lämpimältä. Not! Ei tuntunu lämpimältä Jäämeres vesi omi suorastaan kirvelevänkylmää, ja luultavasti mun uinnit on nyt tältäkesältä uitu.
Tämä yö makaillaan tääl, huomisesta ei viel tiedetä
Ollaan jossainpäin Lofooteilla. Paikan nimeä ei kannata yrittää lausua selvinpäin.
Laitetaan leiriä pystyyn eli Kari pystyttää telttaa ja minä avasin kinesin
Lähdettii aamul ajamaan Joutsenost kohti Kolia. Noh pikkiriikkisen suunnistusvirheen johdosta ollaan nyt sweamamman lapissa Kalixissa.
Saas nähä miten huomenna käy?
Koska aikaisemmin issikkaan tekemäni kytkin osottautu pidemmänpäälle hirvittävän raskaaksi käyttää, niin että ei näin heiveröisillä käsillä jaksant sitä enää puristaa.
Mietin jo epätoivossani punttisalille menemistä, mutta onneksi Torsti tuli apuun.
Torstin jemmoista löyty jonkun auton jarrunpääsylinteri josta sai pienellä vaivalla tehtyä issikan kytkimeen uuden työsylinterin.
Nyt on kytkimen työsylinterin halkaisija reilusti isompi kuin pääsylinterin halkaisija joka tarkottaa että nyt jaksan puristella kytkintä ilman punttisalitreeniä.
Käytiin Palakoskella etsimässä geokätköjä, tälläkertaa mun ja Pikku-A:n mukana oli myös geokissa Lukas.
Kätkön löytääkseen piti joki ylittää liukkaita kiviäpitkin joten Axel odotteli geokissan kanssa vastarannalla.
Joen ylittäminen nappaskengillä oli melko pelottava kokemus
Aamul vähä harmitti ku Pikku-A ei päässy kouluun. Mut nyt ku on päivä ajeltu pitkin pikkuteitä ja käyty oikees linnaski seikkailemas, ni ei enää hampurilainen hyppysis harmita yhtää.
Lähettii Pikku-A:n kans käymää ilta-ajelulla Onkiniemen kiikkukivellä.
Just ku tultii lähelle kivee ja päästin kaasun pois ni sillo kilahti.
Issikan moottori on nyt niinsanotusti yhtäpuuta. Ei kilise enää, kun ei oo yhtään likkuva osaa.
Siinä sit työnnettii Axelin kans mopoa tienlaitaa kunnes yks ihana naikonen pysähty ja hinas meidät Sysmään.
Miks mulle aina käy näin? Tekis mieli työntää issikka toho järvee ka unohtaa et mul on tuollasta murheenkryyniä ollukaa.
Voi perkeleen perkele en muuta osaa sanoa…
No eipä täs nyt voi muuta ku makoilla ja ottasko yhen kaljan, no sait ylipuhuttua.
Mustalta taiteelta ilmesty jällen teos Hannes Heikuraa. Ikäväkyllä tämäkin teos oli taitolla pilattu.
En ole ikinä tykänny et valokuvateokses kuvat jaetaan kahdelle sivulle, ja tämä oli nyt minulle se viiminen pisara. En meinaa enää uudistaa tilaustani, eli äänestän niinsanotusti jaloillani.
Läksin jälleen kuvasurauttelemaan.
Tuo kuvassa oleva jumalattoman iso mänty ei ollut varsinainen kohde, mut otimpas siitäki kuvan ku on niin pitun iso mänty.
Nyt lähen viemään uutta rastia mut enpäs sanokkaa mihi
Motouutiset