Lähettii Pikku-A:n kans käymää ilta-ajelulla Onkiniemen kiikkukivellä.
Just ku tultii lähelle kivee ja päästin kaasun pois ni sillo kilahti.
Issikan moottori on nyt niinsanotusti yhtäpuuta. Ei kilise enää, kun ei oo yhtään likkuva osaa.
Siinä sit työnnettii Axelin kans mopoa tienlaitaa kunnes yks ihana naikonen pysähty ja hinas meidät Sysmään.
Miks mulle aina käy näin? Tekis mieli työntää issikka toho järvee ka unohtaa et mul on tuollasta murheenkryyniä ollukaa.
Voi perkeleen perkele en muuta osaa sanoa…
No eipä täs nyt voi muuta ku makoilla ja ottasko yhen kaljan, no sait ylipuhuttua.
Posted from WordPress for Android
