Aamulla mietittiin Pikku-Aa:n kans et mitäs tehtäis kun on niin kaunis ilmakin. Aateltiin et voitas lähtä saareen, mut venees on tyhjä tankki eikä sitä ole viel kerenny tänäkesänä veteenkäälaittaa. Tultiin yhessä tuumin siihe tulokseen et päästää helpommi saareen prätkällä.
Päätettii lähtä Hiittisiin, joten eiku moponselkää ja menoks. Ei maltettu ajella ihan suorinta reittiä vaa ihan pikkasen oikastii matkalla ja löydettii oikein mukavia ja kauniita reittejä mitä pitkin ajeltii kohti Kemiönsaarta.
Ku päästii Kasnäsiin asti niin menin kysyy mihinkä aikaa laiva oikee lähtee Rosalaan ni sain kuulla et sitä olis pitäny odotella puoltoistatuntia. Jonki aikaa kierreltii ja katteltii laivoja ja noin kolmen minuutin odottamisen jälkee pitkästyttii. No koska Pikku-Aa on niin äitiinsä tullu ettei odottaminen oikee sopinu meille ni päätettiiki lähtä käymään Somerolla
Ajeltii Kemiönsaaren pohjoiskärkeen josta pääsee lossilla mantereelle. Angelniemee menevä tie onkin luultavasti Kemiönsaaren paaras prätkätie jota oli mukava kurvailla menemään. Somerol käytii Maisan luona hörppäämäs kaffet jonka jälkee päätettiin mennä Hovimäkeen motoristisaunaan. Hovimäes olikin jotku Yamaha ajot joten customjammuja oli paikalla useampia.
Kotimatkal päätettii käydä vilkasemas olisko Wolfi koton ku hää oliki tullu kolmen vuoden reissaamisen jälkee tullu toistaseks takas Suomeen.
No oliha Wolfi maisemis ja yllätty kun me pölähettii paikalle Pikku-Aa:n kans. Ei jääty pitkäksaikaa turisemaan sillä alkoi uhkaavasti meidän nukkumaan menoaika lähestyä joten kotiin ajeltiinki suorinta reittiä.
Kävipä matkal sellanenki harvinainen tapahtuma et jouduin Kemiönsaarel puhallusratsiaan mitä ei ole kyl sattunu minulle ties millo viimeks. Toisaalta tuolla mun oikopoluilla aika harvoin tömää virkavaltaan 😉
