Tag Archives: Sivuvaunu

Pystymettä 2017 Tammela

Tänävuonna ajeltiin kauniin ja raikkaan sään vallitessa Tammelassa, niin ja ihan pikkasen ripsautti vettä alkaen perjantai illasta jatkuen sunnuntai iltaan. Väittäävät että olisi ollut hetki satamattakin, mutta minä en sitä huomannut.
Paikka oli mainio, kuivaa (märkää) kangasmetsää mikä sopi mainiosti syksyiseen telttailuun ja iso kiitos järjestävälle taholle.
Sateesta huolimatta tai juurikin siitä johtuen meillä oli jälleen erittäin mukava irtiotto.
Nyt alkaakin seuraavan pystymetän odottelu.

En ottanut kuvia paljon mut tässä muutama kuva.

Tässä kartalla kaikki Pystymetät joissa olen ollut

Viikonkuva 44/2017

Maisemia

Oon aina miettiny et millaselta nuo maisemat näyttää tuosta sivuvaunusta katsottuna. No en voinu mennä kokeilee, joten tehtii Pikku-Aa:n kans sillee et kun lähettii ajelee ni annoin kameran Pikku-Aa:n sylii.
Sanoin et osottaa sivulle kun ajetaa, ni minä sit laukasen kameran kaukolaukasimella kun on hienot maisemat sivulla.

Ei muutaku kokeilemaa, minä kiihytin iha hitoksee ja Pikku-A piti kameraa. Kun oli vierel hieno ni minä laukasin kameran. Ei ollu vauhtii ku pikkasen vajaa kaksataa ni näytti tältä!

Olis menty kovenpaaki mut en uskaltanu tos Upinniementiel kovenpää ajaa ku se on melko mutkanen tie.
Ei ihme et pikku-Aa viihtyy kyydis ku on noin hienot näkymät, enhä saan joskus houkuteltuu Jaananki kyytii 😉

Viikonkuva 41/2017

Laatuaikaa

Käytii Pikku-Aa:n kans tänää ajelulla kun oli niin mainio ilma. Ajeltii mukavii mutkateitä ja käytii Jimin luona ja sielt jatkettiin matkaa Lohjalta länteen todella mukavia mutkateitä pitkin.
Maisenat oli kauniin värikkäitä ja ilma raikasta, aivan mahtavaa!

Välillä Pikku-A koputti mua kylkeen ja sanoi jotain, minä nyökkäsin ja hymyilin hänelle vaikka en kuullut mitä hän sanoi. Todella upeeta Pikku-A sai höpöttää minkä kerkes ja minä nyökkäilin 😉

Nähtii tuttujaki ku huomattii yht`äkkii takana tutunnäköne mopo! Pakru ja Tarjakin olivat lähteneet pärtsäilemään, joten poikettii heidän pihas ja Pikku-A sai heitellä fribaa Pakrun ja Tarjan koirankans. Sehä sattuu hyvin ku toine jaksaa heitellä ja toine jaksaa hakea lätyn aina takas 😉

Loppuviimein meidän ajotus oli oikein onnistunu, sillä kun saavuttii takas kotiin ni sillo alko sataa vettä oikein kovasti.

Aurinkoinen päivä

Koska eilinen oli niin mainio päivä niin miksi en olis sitä tehny uudelleen tänään.
Aamulla Virkkalaan Jimin luokse, mutta Jimistä en saanu ajelukaveria. Ei hätää minäpä tiesin kuka lähtis intopiukeena ajelulle!
Eli eipä muutakuin Keravalle ja kävin hakemas Pikku-Aa:n purkkiorjaks.

Koska missattii ruoka-aika niin mentii ja haukattii sämpylät pullokiskalla

Mahtavia mutkateitä kurvailtii ja käytii mm Paippisten shellillä

Pikka-A välillä alko epäillä et tie käy niin kapeeks ettei bemulla mahduta. Toki minä tiesin et mahdutaa, sillä olen loistavan taitava suunnittelemaan reittejä ja ne reitit joilla en ole eksyny ovatkin onnistuneet 100 prosenttisesti ja niin kävi nytkin. Juuri kun tuntui ettei enään mahduta tulimmekin metsästä peltoaukealle ja taas oli tilaa ajella 😉

Oikopolku

Aivan mahtava päivä, niin ilmojen puolesta kuin muutenkin. Oltiin Pikku-Aa:n kanssa ajelulla koko päivä! Aivan mahtavassa auringonpaisteessa ja kivaa oli.
Kotimatkalla tosin meinas pimee yllättää, kun tuo minun valitsema reitti ei ollut se kaikkein nopein 😉

Virago

Koska tänään ei satanu melkein yhtää ni päätettii Pikku-Aa:n kans käydä vähä pärtsäilemäs. Ajeltii kattoo Jimin uutta kämppää Virkkalaan ja sieltä suorinta tietä Porkkalan kautta keravalle 😉

Motonetin pihas oli todella hieno . Oon aina sanonu et Viragosta saa hienon ku vähän näkee vaivaa

Videoita Murmanskin reissulta

Wolfi on tehny hienot videot meidän reissulta.
Linkitän ne kaikki neljä nyt tähän, olkaapa hyvä 😉

Muurmanskin reissu

Päätettiin Wolfin kans lähtä katsastamaan miltä näyttää elokuussa. Yllättäen myös läks mukaan ja aleltiinkin kolmistaa Muurmanskiin asti josta jatkoikin yksikseen kotiin.
Aikaa tähän oli varattu ruhtinaalliset 10 päivää joten mikään höpsönkiirettä meillä ei ollut.
Matkalle oli varattu kaksi välipäivääkin jolloin ei ajettaisi lainkaan. Ensimmäinen välipäivä vietettäisiin Viennan kemissä josta oli tarkoitus vierailla Solovitskyn luostarisaarella.
Toinen välipäivä vietettäisiin Muurmanskissa jossa kyllä riittäisi nähtävää ja koettavaa vaikka pidemmäksikin aikaa.
Pientä harmia oli matkalla kun Wolfin pyörästä meni perän kahdesti rikki. Voisin jopa sanoa että Wolfin perä on väljä, eikä nyt heti ajatella väärin tät asiaa.
Mutta Venäjänmaa näytti kauniilta, rumalta ja ystävälliseltä ja jätti minuun tämäkin reissu varmasti lähtemättömän jäljen ja hyvä niin sillä minähän olen näiden jälkien summa.
Tässä viel jokunen kuva reissulta

Viikonkuva 34/2017

Minä ite

Aikainen mopoilija rauniot löytää

Pikku-Aa höpötti ja hoputti heti aamusta että pitää päästä mopoajelulle. Meinas hermot mennä kun hää on niin malttamaton (selvästi äitiinsä tullu).
No mehän lähettii ajelulle ja päätettii et etitää vanhat linnanrauniot kun niitä Virossaki oli niin kiva katella.
Mutta kosta Suomen historiassa tuo sivistys ei yllä ihan yhtäpitkälle kun noissa naapurimaissa ni meidän täyty nyt tyytyä navetan raunioihi.

Johan täs kotona oltiinki

Kerettii olla kotona melkein vuorokausi, kun piti päästä Piku-Aa:n kans prätkäajelulle. Käytii bongaamas lentokoneita.

Ajelulla

Jaana läks salille ni mepäs lähettiin ajelulle

Moto Guzzi, Jackal

Oli tänään ja eilen ajossa tuollainen komea Guzzi, johon säätelin sivuvaunua ettei se veletis kovinpaljon.
Pakko sanoa et nyt onnistu kerralla kohadalleen melko hyvin, vain pikkasen piti ylävantteja ruuvata auki ni mopo asettu ihan kohdilleen. Tosi vaunu vaatii viel vastapainot ja ohjaus ohjausiskarin. Mutta hyvä ja näyttävä peli tuosta tulee jahka saa vaunuun viel tuulilasit ja muut härpäkkeet paikoilleen.

Geocache GC6M8HN – Glad i Ingå! Iloinen Inkoo! 8

https://coord.info/GC6M8HN

Aurinkoisen sunnuntain, tai no ainakin sateettoman sunnuntain kunniaks käytii Pikku-Aa:n kans hieman kärköilemäs. Pakko sanoa et puukengät ei ollu ehkä se kaikist paras vaihtoehto tonne rantakallioille pomppimiseen.
Mutta saimmepas samalla pienoisen risteilyn kun Barösundiin mentiin lossilla.

Mauno Koivisto

Manu oli eka pressa jota minä olen päässy äänestään. Nyt oli Manun kunniaks tehty niin hieno että piti oikee pysähtyy Pikku-A:n kans kattelee.

Kun oltii lähös jatkaa matkaa ni bemaripas ei lähtentkää käyntii. No melko pian huomasin et tollane mikälie pikkuosa oli irronnu.

Tuossa ei onneks nokka kauan tuhissu kun kiinnitin sen takas.
Pikku-Aa:sta oli kovasti apua remontissa kun hän pysy kiltitsti kokoajan poissa tieltä.
No herätettyäni Axelin päästii taas jatkaa matkaa.

Gyprock

järjesti avointenovien päivän johon tiettu Pikku-Aa:n kans mentiin. Paikalla oli myös Duudsonien , joka osoittautui prätkäjätkäksi.

Otettiin Pikku-Aa:n kans vähän välipalaa kun tarjottiin eli: kahdeksan grillimakkaraa, neljä pullaa, kilo keksejä ja yksi kahvi. Sit lähettii kotiin päikkäreille.

Viikonkuva 16/2017

Cafe Porkkala

Nyt on kesä virallisesti avattu kun on käyty nauttimassa kesän ensimmäinen motoristimunkki Cafe Porkkalassa.

Metsäretkellä

Kyllä se on uskottava että metsäretkellä käynti rentouttaa mukavasti

Sivuvaunun laakeri

Riikas ajaessa rupesin kuuntelemaan kun kuului kova kitkutus ja rohina. Minä tietysti aattelin et hitto ku jengi ajelee tääl huonoil autoilla kun noin kitiseevät, kunnes hoksasin et se olikin mihun mopo ku kitisi ja rohnotti.
Pienen tutkimisen jälkee selvis että sivuvaunun oli saavuttanu päätepisteensä.
Vaikka laakereita onkin kiva vaihdella tieposkessa niin päätin et ajelen kotiin ja vaihan laakerin vast kotona.

Laakerin vaihtoa toki helpotti että vanha laakeri oli hävinny akselilta olemattomiin. Minusta kesti melko vähänaikaa kun edellisen laakerinvaihdon jälkee oli ajettu vain 25000 ja rapiat

Vanne oli kyllä vainaa sillä tuonne ei enään uutta laakeria pysty laittamaan

Joten tein koko homman uusiks ja nyt on sivuvaunussa auton rengas, seuraavaks pitänee laitella tuo lokasuoja uusiks lähä alemmaks.
Onneks oli tehny sivuvaunuun renkaan korkeudensäädön niin ei haitannu vaikka rengas on pienempi nisain säädettyy pyörän silti vaateriin

Uusi rengas on Tonwhall 155/80R13

Mahtavaa

Juuri tätä mä oon kaivannu. Päämäärätöntä ajelua ympäri Vironmaan kesätuulen vienosti käyden naamalle. 

Ite ku sai valita reitit ni löyty melko mielenkiintoisia teitä. Jos joku miettii et onko Virossa kova liikenne ni ainakaa tällä 10 km pätkällä ei tullu yhtää vastaantulijaa, tosin täs oli ainaki neljä mutkaa. 

Samalla löysin itsestäni feminiini puolen.  Vauhdin yltyessä mahdottomaksi kuvittelin olevani Jutta Kleinschmidt joka viilettää pitkin Saharanlaitaa kohti Dakaria. Olihan Jutan bemari ihan samanlainen ku mulla, pikkiriikkisiä eroja toki löyty pienissä yksityiskohdis. 

No nyt istun Pärnus Aleksandri pubis ja söin just järjettömän hyvän seljankan ja suunnittelen et mihin suuntaan seuraavaks. Aa että. 


Viron talviralli 2017, Jäneda

Kesä on nyt korkattu, sillä kohdaltani kesän ensimmäinen prätkäreissu on nyt heitetty.
Sovittiin Tompan kans treffit perjantaiks pissapojan alle, josta ajeltais kimpassa laivaan.

Saavuttiin illansuussa sateiseen Tallinnaan josta jatkettiin kohti Jänedaa illan pimetessä.
Matkalla satoi lunta, räntää sekä vettä eli normi juhannuskeli.
Tompan mitsi teki piikin tulppaan joten vaihdettiin tulppa matkalla tievarres, mikä sinänsä on lysti kun saa tehdä remonttia räntäsateessa pimeessä tienposkessa.

Päästiin kuitenkin hyvin perille Jänedaan, jossa ensin hoidettiin majoitusasiat kuntoon. Mukava kahdenhengen huone Jänedan geshousessa.
Perjantai ilta meni mukavasti saunoessa ja jutellessa, lisäksi saatiin katsella ja kuunnella järjestäjien matkakertomuksia.

Lauantaina aamupalan jälkeen päästiinkin tutustumaan Jänedan kartanoon ja kuultiin sen historiasta. Olin yllättynyt miten mahtava historia tuolla paikalla on. Oli tudella mielenkiintoista kuunnella vetävää esitystä kartanosta sillä sen historiaan liittyivät niin Lenin, Gorky kuin HG Wellskin.

Safkan jälkeen päästiinkin kiertoajelulle. Kiertoajelulla tutustuttiin lähistöllä oleviin mielenkiintoisiin paikkoihin kuten, lähistöllä olevaan neuvostotekniikan museoon. Noh totuuden nimissä tuo näytti enemmän auto-romuttamolta kuin museolta. Tämä kuitenkin oli todella mielenkiintoinen tutustumiskohde, jossa vierähtikin tovi romu.. eiku aarteita tutkien.
Lisäksi käytiin katsatamassa upeaa lähdettä joka oli valtavan kokoinen ja kirkasvetinen. Minun tietysti teki mieli mennä uimaan, mut ei ollut pyyhettä mukava niin jäi käymättä. Laitoin toki paikan muistiin ja menen tuolla viel tänäkesänä uimaan 😉

Ilta meni iltajuhlassa, mut ei siitä sen enempää 😉

Sunnuntai aamuna olikin ongelmia saada mopoa käyntiin johtuen perjantain räntäsateesta sekä lauantaiyön kipakasta pakkasesta en saanut virta-avainta lukkoon kun se oli jäässä. Pienen tusaamisen ja lämmmittämisen jälkeen se kuitenkin onnistui ja päästiin kotimatkalle.

Ralli oli mielestäni oikein hyvin järjestetty ja olen mukana myös ensivuonna. Väkeä oli kaikkiaan melkein sata joista 16 oli suomalaisia. Oikein hyvä reissu ja kiitokset matkaseuralle ja rallin järjestäjille.

Täs vielä muutama kuva reissusta.

Se on kesä nyt

Mä tiedän et jotku sanois pöljäks! Mutta mä sanon et tää on irtiotto, sitäpaitsi keli on ku juhannuksena paitsi ettei sada. Nyt odottelen Tomppaa  verkkokaupan edes, kyllä täst  viel kesä tulee. 

Terapiaa

Doctor’s order!

Piti antaa bemulle lisävirtaa enneku läks käyntii. Oli näköjää ottanu nokkiinsa tuosta toimettomana olosta.
Hitto ku jäin jumii tuonne hankee tuonkans ja tuntu et keuhkot repee ku jouduin työntää bemun irti. Pitänee jatkos pysyä tiellä ja jättää nuo poluilla ajamiset kesäks

Voi näitä vastoinkäymisiä

Koska ilma oli kaunis ja mieli iloinen, niin päätin lähtä prätkäajelulle.
Jonkunaikaa ajeltuani aattelin et käyn jossain jätskillä, sekun kuuluu mukavasti yhteen tän prätkäilyn kanssa.
Mitä vielä! Mistää ei löytyny auki olevaa jätskikioskia ;(
Vähä rupes ottaa pattii ni päätin et nythä mä lähenkin kokeilee tot golffaamist ku jengi sitä kehuu. No ei onnistunu ei. Väittivät et kentät on suljettu ku siel o lunta?
Kattelin ympärilleni enkä nähny lunta hyvinpitkälti missää.

Jassoo ajattelin et jos kerta on lunta ni lähen laskettelee. Ei onnistunu sekää kun vuokraamo oli kii. Olis pitäny olla omat sukset, mutku mul ei ole bemaris suksitelineitä ni en voinu omia suksia kustaka ;(

Aatteli et olkoo perskele kaikki urheilu, minä lähen kotii. Päätin kuitenki matkal et käyn syviksel uimas, mut sinne pukukoppii on tullu tällanen lappu. En sit voinu mennä uimaakaa ku se oli multa nyt tavallaa kielletty.

Pitäkää tunkkinne!

Hah!

Luulitte et kausi on ohi!
Mut eipäs olekkaa 😉
Ehkä kuitenkin jää tälläseks viikonlopputerapiaks nää ajelut nyt muutamaks kuukaudeks.

Pystymettä 2016 Lappetelä

Se oli taas aika kokea kesän kohokohta, elikkäs . Tälläkertaa olikin viety hieman pidemmälle tästä kotikulmilta, eli aina Iisalmeen asti. Hyvä olikin että oli viety niin ei tule nämä lähivitikot liian tutuiksi.

En rupea tähän sen enempää avautumaan mitenkä oli mahtava reissu, mutta kuvaavaa on että 1300 kilometriä ajamista rätäsateessa torstai sunnuntai välillä ja vieläki on hymy naamalla.
No tuossa muutama kuva tapahtumasta

Tässä kartalla kaikki Pystymetät joissa olen ollut