Tag Archives: Sivuvaunu

Mauno Koivisto

Manu oli eka pressa jota minä olen päässy äänestään. Nyt oli Manun kunniaks tehty niin hieno että piti oikee pysähtyy Pikku-A:n kans kattelee.

Kun oltii lähös jatkaa matkaa ni bemaripas ei lähtentkää käyntii. No melko pian huomasin et tollane mikälie pikkuosa oli irronnu.

Tuossa ei onneks nokka kauan tuhissu kun kiinnitin sen takas.
Pikku-Aa:sta oli kovasti apua remontissa kun hän pysy kiltitsti kokoajan poissa tieltä.
No herätettyäni Axelin päästii taas jatkaa matkaa.

Gyprock

järjesti avointenovien päivän johon tiettu Pikku-Aa:n kans mentiin. Paikalla oli myös Duudsonien , joka osoittautui prätkäjätkäksi.

Otettiin Pikku-Aa:n kans vähän välipalaa kun tarjottiin eli: kahdeksan grillimakkaraa, neljä pullaa, kilo keksejä ja yksi kahvi. Sit lähettii kotiin päikkäreille.

Viikonkuva 16/2017

Cafe Porkkala

Nyt on kesä virallisesti avattu kun on käyty nauttimassa kesän ensimmäinen motoristimunkki Cafe Porkkalassa.

Metsäretkellä

Kyllä se on uskottava että metsäretkellä käynti rentouttaa mukavasti

Sivuvaunun laakeri

Riikas ajaessa rupesin kuuntelemaan kun kuului kova kitkutus ja rohina. Minä tietysti aattelin et hitto ku jengi ajelee tääl huonoil autoilla kun noin kitiseevät, kunnes hoksasin et se olikin mihun mopo ku kitisi ja rohnotti.
Pienen tutkimisen jälkee selvis että sivuvaunun oli saavuttanu päätepisteensä.
Vaikka laakereita onkin kiva vaihdella tieposkessa niin päätin et ajelen kotiin ja vaihan laakerin vast kotona.

Laakerin vaihtoa toki helpotti että vanha laakeri oli hävinny akselilta olemattomiin. Minusta kesti melko vähänaikaa kun edellisen laakerinvaihdon jälkee oli ajettu vain 25000 ja rapiat

Vanne oli kyllä vainaa sillä tuonne ei enään uutta laakeria pysty laittamaan

Joten tein koko homman uusiks ja nyt on sivuvaunussa auton rengas, seuraavaks pitänee laitella tuo lokasuoja uusiks lähä alemmaks.
Onneks oli tehny sivuvaunuun renkaan korkeudensäädön niin ei haitannu vaikka rengas on pienempi nisain säädettyy pyörän silti vaateriin

Uusi rengas on Tonwhall 155/80R13

Mahtavaa

Juuri tätä mä oon kaivannu. Päämäärätöntä ajelua ympäri Vironmaan kesätuulen vienosti käyden naamalle. 

Ite ku sai valita reitit ni löyty melko mielenkiintoisia teitä. Jos joku miettii et onko Virossa kova liikenne ni ainakaa tällä 10 km pätkällä ei tullu yhtää vastaantulijaa, tosin täs oli ainaki neljä mutkaa. 

Samalla löysin itsestäni feminiini puolen.  Vauhdin yltyessä mahdottomaksi kuvittelin olevani Jutta Kleinschmidt joka viilettää pitkin Saharanlaitaa kohti Dakaria. Olihan Jutan bemari ihan samanlainen ku mulla, pikkiriikkisiä eroja toki löyty pienissä yksityiskohdis. 

No nyt istun Pärnus Aleksandri pubis ja söin just järjettömän hyvän seljankan ja suunnittelen et mihin suuntaan seuraavaks. Aa että. 


Viron talviralli 2017, Jäneda

Kesä on nyt korkattu, sillä kohdaltani kesän ensimmäinen prätkäreissu on nyt heitetty.
Sovittiin Tompan kans treffit perjantaiks pissapojan alle, josta ajeltais kimpassa laivaan.

Saavuttiin illansuussa sateiseen Tallinnaan josta jatkettiin kohti Jänedaa illan pimetessä.
Matkalla satoi lunta, räntää sekä vettä eli normi juhannuskeli.
Tompan mitsi teki piikin tulppaan joten vaihdettiin tulppa matkalla tievarres, mikä sinänsä on lysti kun saa tehdä remonttia räntäsateessa pimeessä tienposkessa.

Päästiin kuitenkin hyvin perille Jänedaan, jossa ensin hoidettiin majoitusasiat kuntoon. Mukava kahdenhengen huone Jänedan geshousessa.
Perjantai ilta meni mukavasti saunoessa ja jutellessa, lisäksi saatiin katsella ja kuunnella järjestäjien matkakertomuksia.

Lauantaina aamupalan jälkeen päästiinkin tutustumaan Jänedan kartanoon ja kuultiin sen historiasta. Olin yllättynyt miten mahtava historia tuolla paikalla on. Oli tudella mielenkiintoista kuunnella vetävää esitystä kartanosta sillä sen historiaan liittyivät niin Lenin, Gorky kuin HG Wellskin.

Safkan jälkeen päästiinkin kiertoajelulle. Kiertoajelulla tutustuttiin lähistöllä oleviin mielenkiintoisiin paikkoihin kuten, lähistöllä olevaan neuvostotekniikan museoon. Noh totuuden nimissä tuo näytti enemmän auto-romuttamolta kuin museolta. Tämä kuitenkin oli todella mielenkiintoinen tutustumiskohde, jossa vierähtikin tovi romu.. eiku aarteita tutkien.
Lisäksi käytiin katsatamassa upeaa lähdettä joka oli valtavan kokoinen ja kirkasvetinen. Minun tietysti teki mieli mennä uimaan, mut ei ollut pyyhettä mukava niin jäi käymättä. Laitoin toki paikan muistiin ja menen tuolla viel tänäkesänä uimaan 😉

Ilta meni iltajuhlassa, mut ei siitä sen enempää 😉

Sunnuntai aamuna olikin ongelmia saada mopoa käyntiin johtuen perjantain räntäsateesta sekä lauantaiyön kipakasta pakkasesta en saanut virta-avainta lukkoon kun se oli jäässä. Pienen tusaamisen ja lämmmittämisen jälkeen se kuitenkin onnistui ja päästiin kotimatkalle.

Ralli oli mielestäni oikein hyvin järjestetty ja olen mukana myös ensivuonna. Väkeä oli kaikkiaan melkein sata joista 16 oli suomalaisia. Oikein hyvä reissu ja kiitokset matkaseuralle ja rallin järjestäjille.

Täs vielä muutama kuva reissusta.

Se on kesä nyt

Mä tiedän et jotku sanois pöljäks! Mutta mä sanon et tää on irtiotto, sitäpaitsi keli on ku juhannuksena paitsi ettei sada. Nyt odottelen Tomppaa  verkkokaupan edes, kyllä täst  viel kesä tulee. 

Terapiaa

Doctor’s order!

Piti antaa bemulle lisävirtaa enneku läks käyntii. Oli näköjää ottanu nokkiinsa tuosta toimettomana olosta.
Hitto ku jäin jumii tuonne hankee tuonkans ja tuntu et keuhkot repee ku jouduin työntää bemun irti. Pitänee jatkos pysyä tiellä ja jättää nuo poluilla ajamiset kesäks

Voi näitä vastoinkäymisiä

Koska ilma oli kaunis ja mieli iloinen, niin päätin lähtä prätkäajelulle.
Jonkunaikaa ajeltuani aattelin et käyn jossain jätskillä, sekun kuuluu mukavasti yhteen tän prätkäilyn kanssa.
Mitä vielä! Mistää ei löytyny auki olevaa jätskikioskia ;(
Vähä rupes ottaa pattii ni päätin et nythä mä lähenkin kokeilee tot golffaamist ku jengi sitä kehuu. No ei onnistunu ei. Väittivät et kentät on suljettu ku siel o lunta?
Kattelin ympärilleni enkä nähny lunta hyvinpitkälti missää.

Jassoo ajattelin et jos kerta on lunta ni lähen laskettelee. Ei onnistunu sekää kun vuokraamo oli kii. Olis pitäny olla omat sukset, mutku mul ei ole bemaris suksitelineitä ni en voinu omia suksia kustaka ;(

Aatteli et olkoo perskele kaikki urheilu, minä lähen kotii. Päätin kuitenki matkal et käyn syviksel uimas, mut sinne pukukoppii on tullu tällanen lappu. En sit voinu mennä uimaakaa ku se oli multa nyt tavallaa kielletty.

Pitäkää tunkkinne!

Hah!

Luulitte et kausi on ohi!
Mut eipäs olekkaa 😉
Ehkä kuitenkin jää tälläseks viikonlopputerapiaks nää ajelut nyt muutamaks kuukaudeks.

Pystymettä 2016 Lappetelä

Se oli taas aika kokea kesän kohokohta, elikkäs . Tälläkertaa olikin viety hieman pidemmälle tästä kotikulmilta, eli aina Iisalmeen asti. Hyvä olikin että oli viety niin ei tule nämä lähivitikot liian tutuiksi.

En rupea tähän sen enempää avautumaan mitenkä oli mahtava reissu, mutta kuvaavaa on että 1300 kilometriä ajamista rätäsateessa torstai sunnuntai välillä ja vieläki on hymy naamalla.
No tuossa muutama kuva tapahtumasta

Tässä kartalla kaikki Pystymetät joissa olen ollut

Kyllä taas häikäsee

Aurinko killottaa jatkuvasti häikästen niin ettei oikee näe mitää. Sen verra kuitenki näin et vesi on laskenu melko alas. Tuullu idästä jo useamman päivän, mikä tarkottaa et vesi pakenee Tanskan salmista.

No sinänsähän se ei haittaa et vesi laskee sillä kyllähän se sieltä ajastaan myös palaa, mutta.

On siinä sellainen riski et Kotkansaari on kohta kuivilla eikä ole enää saari ensinkää, ja siinä piile riski että kohta kaikkein fiksuimmat saarelaiset huomaa että he pääseevät kävellen mantereelle.
Mitä siitäkin sit seuraa kun tääl rupee vaeltelemaan kodittomia Kotkalaisia turvapaikkaa vailla. Kyllä on kaikkien etu et pysyyvät siel saarellansa. Pitäisikin varoiks yhteiskunnan auttaa heitä selviämään paremmin saarellansa, eli salmi saaren ja mantereen välillä pitäisi ruopata syvemmäksi.

Hilantammi

No myönnetään ettei se mikään Paavolantammi ole, mutta tuossa puun vieressä olevan kaivon luona on joskus nähty ihkaelävänä Hilanmummo!
Ja tuollaisesta kokemuksesta olisi Paavolantammikin pudottanut lehtensä

Viikonkuva 42/2016

Vanha raja

Juurikin tuossa kulki raja silloin kun oli vielä vuokra-aluetta. Kuulostaa hienommalta ku sanotaa vuokra-alue 😉 Vaik tais vuokralaine ottaa sen vuokralle ilman vuokranantajan suostumusta.
Eli voitas puhua tuosta Krimistäki et se on vaa vuokralla ni ei kuulostais nii pahalta.

Mutta mutta oli mukava ajella, ei tullu hyttysiä suuhu

Viikonkuva 41/2016

Valokuvatorstai “Paluu”

Valokuvatorstain 416:sta haaste on “Paluu”.
Tämä on viimeinen valokuvatorstain haaste, sillä siirtyy pelkästään facebookiin ja instagramiin. Tämä on minusta sääli. Mutta olkoon tämä sitten minunkin viimeinen valokuvatorstais kuva ja tämäkin muutaman päivän myöhässä, sillä en meinaa facebookin valouvatorstaita seurailla.

Paluu, eli paluu syysretkeltä Sysmästä ajeltiin todella komeissa ruskan värjäämissä maisemissa.

Syysretki Sysmään

Lähettii Pikku-Aa:n kans syysretkelle Sysmään kun siel oli sivareiden . Eli siis vietettiin viikonloppu demilitarisoidulla alueetta jossa kieltäydettiin aseista koko viikonlopun ajaksi. Minä olin hyvin varustautunut, sillä mulla oli mukana isa, poika ja yksi pullo pyhäähenkeä. Tata ja Mamma tulivat kieltäytymään aseista kanssamme viikonlopuksi.
Perjantai-ilta meni saunoessa ja syödessä, mitäpä sitä muutakaan. Lauantaina lähdettiin Pikku-Aa:n kanssa tutustumaan Päijät Hämeen luonnonpuistoon joka olikin oikein hieno paikka ja metsäretkeily kannattaa aina. Illalla jälleen saunottiin ja käytiin Pikku-Aa:n kanssa uimassa vaikka Axelia se hieman jänskätti, mutta reippaasti tuli veteen ja pois sieltä suorastaan nopeasti 😉

Tässä viel muutama kuva reissulta

Sysmässä ollaa

Ei aina voi olla puskassa,  kyllä välil pitää tulla ihmisten ilmoille. Niinpä tultii Sysmään. 

Stararompe

Aamulla näytti kovin harmaalta ja viileältä kun katseltiin Pikku-Aa:n kanssa ikkunasta pihalle. Ilma näytti oikeestaan siltä et nyt olis kaikki mahdollisuudet pikkasen masentua, eipähätää Pikku-Aa huudahdin!
Olen töissä tytöiltä kuullut että shoppailu auttaa juurikin tällaisissa tilanteissa. Eikun äkkiä lehti käteen ja selaamaan mihin voisi lähteä shoppailemaan. Kävipäs tuuri järjesti rompetorin ja aivan täs lähellä.
Ei muutaku kypärät päähä ja menoks..
Matkaa oli kuitenki sen verra et päätettii pikkase oikasta ja kun oikee hyvin oikasee ni aikaa kuluu yllättävän kauan joten pysähyttii Porkkalacafessa kaffelle. Ei ollu tarkotus ottaa mustikkapiirakkaa, mut se tavalaa ihan iteksee tupsahti siihe.

Kaffet ku oli hörppästy ni päräytettii Myyrmäkee, jo parkkipaikalla oli tosi hienoja mopoja ja oltiiki Pikku-Aa:n kans innoissaa, sisällä saatii hypistellä kaikkia kivoja koneenosia, lamppuja, katteita ja tankkeja.
Kyl ne tytöt tietää, tää tosiaa piristää mieltä. Ostimpa innoissani itelleni paidankin ettei tarvi ihan tyhjinkäsin palata kotiin.
Täs viel muutama kuva romppeilta

Mopokuvahaaste 3/10

Tämän mopokuvahaasteen kuva onkin hieman tuoreempi kuin noiden aikaisempien. Tämä kuva on otettu Tänään kun kävin duunin jälkeen ajelulla.
Toisaalta tässä on juurikin sama bemari mikä näkyy tuon saapumunen Gambiaan kuvan taustalla.
Toki mopoon on tullut joitain ihan pikkiriikkisiä muutoksia tässä vuosien sasatossa

Geocache GC1TNRW – Ahdin Antimet

Aamusella päätinki lähteä bemulla duuniin ku luvattiin niin kovin paskaa keliä (Oikeesti päätin jo illalla ja kävin illalla varoiks lisäämässä hieman öljyä koneeseen). Sateessa ajelin ajatuksissani kunnes tuli aika kääntyä Tampereen motarille. Liittymässä irtos bemun takapyörästä pito ja onneks osasin reagoida silmänräpäyksessä juuri oikein. Onni tietysti että oli jo ramppiin tullessa tarpeeksi pieni vaihde päällä ettei tarvinnu enää vaihteita vatkata. Eli reagoin juuri kuten kunnon valveutunut sivarikuski (siis en ole sivari ja kuski vaan sivarikuski) reagoi.
Stonga linkkuun, pikkasen lisää kaasua että sivuluisu on mukavasti hallittavissa samalla kun vasen jalka nousee jalkatapilta osoittamaan menosuuntaan ja vasen käsi irtoaa stongasta ja tekee liikettä ikään kuin heittäisin lassoa. Ja kaiken tämän kruunaa kypärän sisältä kuulu valtavan kova JiiiiiiHaaa huuto!

Ai hitto se oli kivaa teki mieli ajaa siit rampista viel pariin otteeseen.
Noh läksin sit kuitenkin ajamaan motaria kohti Tamperetta, mutta kyllästyin noin viiden minuutin jälkeen eli Klaukkalassa, eli eikun oikopolulle 😉

Jonkun aikaa ajettuani näin tienviitan et . Pakko käydä katsomas millainen sänky siel olis tarjolla? Ei ollu sänkyä e,i pelkkä mukava mutkatie.
No sithämä sainki aatoksen et etin täs duunimatkal yhen kätkön joten kaivoin ajaessa kännykän taskust ja laitoin sen tuoho holsterii ja rupesin ettii sopivaa kätköä. Pienen hiekkatien varrest löytyki sopiva kätkö eli Ahdin antimet. Mopon nokka siihe suuntaa ja lisää vauhtia.

Kätköllä hetken ihmeteltyäni en kyl hiffannt mitä tuolla kätkön nimellä ajetaa takaa, kun ei täs oo vettäkää mist Ahti aantimiaa tarjoilis. Ellei sit toi purkki ole joskus rysällä saalistettu? Ei mittä sanos raumalaine, nimi logiin ja menoks kohti duunia.

Ajelin aikani kuluks Pälkäneen kautta ja näin siel oikeestaa kaks ihmettä.

Tienviitan ”Keltainen talo” Sitä jäin miettimää et se kunnanvaltuuston kokous jossa tienviitoista päätetään on ollu varmasti mielenkiintoinen. Kunnanvaltuuston puheenjohtaja on ollu ihan raivoissaan ja hakannu nuijaa pöytään niin et siitä on varsi katkennu ja huutanu ihan mahottomasti et nyt se Risto perkele on menny tekemään mahottoman tempun se on maalannu talon keltaseks vaikka on valtuustossa päätetty et kaikilla on sininen talo!
No tienviittahan siihe on pitäny laittaa et osaa Pälkäneellä vierailevat turistitkin käydä tuota ihmettä ihmettelemässä. Väkisinkin kyllä tulee mieleen et mitä mahtaa kunnanvaltuustossa tapahtua kun Risto päättääkin joskus maalata talonsa punaseks?

Ja toinen Pälkäneläinen ihme oli ilman kattoa! Siis kuka hitto on keksiny rakentaa kirkon mis ei ole kattoa, siinä se on ollu arkkitehdillä oikein älynväläys. Istu siel sit herransanaa kuulemas kun räntää sataa niskaan tosin nöyränähän sitä herransanaa pitääkin kuunnella ei edes kauppiaan niin kovin ylpeä Liisavaimo kehtaa kirkossa nokkapystyssä istua kun menee sateella vettä nokkaan. Vai liekkö arkkitehti sittenkin ollut fiksu eikä typerä, sekun tuo rajanveto on niin vaikeea viisaan ja typeryksen välillä. Aatelkaapa nyt vaikka norjalaisia kirkonpolttajahevareita, turha yrittää räntäsateessa saada kirkkoa tuleen kun ei koko rakennuksessa ole puuta lainkaan, tikkuaskikin kastuu räntäsateessa aivan käyttökelvottomaksi. Mikä on kyllä aivan oikein noille hevari pitkätukille.

Sattuipa oivasti kun läksin kirkonluota kohti Tamperetta ajelemaan niin läppäreissä rupesi soimaan Midnight Oilin Beds are Burning, sillä vain että kun nuo sängyt on olleet mielessä näin pitkään pon punkasta läksin ja punkan kautta ajoin palamattoman kirkonluoksen niin nyt ne laulussa niitä sänkyjä polttaa, Taidanpa aloittaa duunipäivän päikkäreillä etei tule tehdyksi mitään hätiköityä.

Loppu duunimatkan tein mielikuvaharjoituksia ja harjoitteita että osaan olla kunnon virkamies lopunpäivää, tänään keskityin harjoituksissani siihen että osaan hymyillä suupielet alaspäin.

Kotimatka olikin sit ihan jotain muuta, sillä järkkäsin ittelleni treffit!
Eli koppasin Hämeenlinnast Anun kyytiin ja sit mentii Ahvenistolle uimaan. Mut enpäs kerrokkaa enempää…
Olipas mukava tavata pitkäst aikaa

Geocache GC64YGH – Metsys

http://coord.info/GC64YGH
Jälleen kätköiemässä Pikku-Aa:n kanssa. ensi etittii muutama kätkö, sit hilpastii pokestopille. Jälleen oli vuorossa kätkö jonne näköjää pystyi kuin pystyikin ajamaan beemerillä perille asti. Sieltä ei kuitenkaan ollut oikopolkua Pokeareenalle joten jouduttiin tulemaan metsästä pos omia jälkiä seuraillen.
Ootteko muuten pannu merkille et metsään on paljo helpompi ajaa, kuin sieltä pois?

Matkantejoa

Aikaisemmin ku ajeltiin ni Pikku-Aa katseli maisemia,  mut nykyään häät vaan metsästää pokemoneja

Veteraaniralli 2016 Virolahti

meni ja oli minusta järjestetty todella komeissa puitteisa ja koska ilmakin oli suosiollinen niin eipä ole moittimista mistään. Eli iso kiitos järjestäjille minunpuolestani!

Vaikka läksin reissuun yksin niin ei tarvinnut yksin olla ja olikin mukava tavata tuttuja ja tuntemattomia ja puhua mieliaiheestani eli moottoripyöristä.

Minusta Veteraaniin mennään tapaamaan ihmisia ja katsomaan pyöriä, niinpä tapasinkin jälleen paljon ihmisiä ja näin komeita mopoja. Tässä koosteessa kuvia joistain mopoista. Viikonlopusta jäi hyvä mieli eikä edes sunnuntain kotimatkan kovat vesisateet latistaneet mielialaa.

Viikonkuva 31/2016

Hanko

Aamul mietittiin Pikku-Aa:n kans et mitäs tehtäis. Pikku-A ehdotti et lähetää ajelee prätkäl, no minä suostuin Axelin mieliks 😉 Ehdotin et jos mentäs Hankoon ja kysy et onko siel jätskikiskaa. No me lähettii ottamaan asiasta selvää.

No kyllähän Hangost jätskikiska löyty joten istuttiin leijonien selkään syömään pehmikset.

Ihmeteltii ku Hangos oli niin pirusti väkeä ja syykin selvis sillä nythän oli Regatta viikonloppu.

Päätettii ajella hieman sivummalle ja yllättäen tavattii tuttujakin matkalla tosin pitkäksaikaa ei voitu jäädä jutustelee kun oltii keskel risteystä.

Löydettiiki tosi mukava ranta jossa ei ollut muita kuin me, m ikäs meidän oli siel ollessa päivää paistattelemassa

Kotimatkal löydettii viel ihka-aito hankolainen hylätty villa

Saaristolaismaisemissa

Aamulla mietittiin Pikku-Aa:n kans et mitäs tehtäis kun on niin kaunis ilmakin. Aateltiin et voitas lähtä saareen, mut venees on tyhjä tankki eikä sitä ole viel kerenny tänäkesänä veteenkäälaittaa. Tultiin yhessä tuumin siihe tulokseen et päästää helpommi saareen prätkällä.

Päätettii lähtä Hiittisiin, joten eiku moponselkää ja menoks. Ei maltettu ajella ihan suorinta reittiä vaa ihan pikkasen oikastii matkalla ja löydettii oikein mukavia ja kauniita reittejä mitä pitkin ajeltii kohti Kemiönsaarta.
Ku päästii Kasnäsiin asti niin menin kysyy mihinkä aikaa laiva oikee lähtee Rosalaan ni sain kuulla et sitä olis pitäny odotella puoltoistatuntia. Jonki aikaa kierreltii ja katteltii laivoja ja noin kolmen minuutin odottamisen jälkee pitkästyttii. No koska Pikku-Aa on niin äitiinsä tullu ettei odottaminen oikee sopinu meille ni päätettiiki lähtä käymään Somerolla

Ajeltii Kemiönsaaren pohjoiskärkeen josta pääsee lossilla mantereelle. Angelniemee menevä onkin luultavasti Kemiönsaaren paaras prätkätie jota oli mukava kurvailla menemään. Somerol käytii Maisan luona hörppäämäs kaffet jonka jälkee päätettiin mennä Hovimäkeen motoristisaunaan. Hovimäes olikin jotku ajot joten customjammuja oli paikalla useampia.

Kotimatkal päätettii käydä vilkasemas olisko Wolfi koton ku hää oliki tullu kolmen vuoden reissaamisen jälkee tullu toistaseks takas Suomeen.
No oliha Wolfi maisemis ja yllätty kun me pölähettii paikalle Pikku-Aa:n kans. Ei jääty pitkäksaikaa turisemaan sillä alkoi uhkaavasti meidän nukkumaan menoaika lähestyä joten kotiin ajeltiinki suorinta reittiä.

Kävipä matkal sellanenki harvinainen tapahtuma et jouduin Kemiönsaarel puhallusratsiaan mitä ei ole kyl sattunu minulle ties millo viimeks. Toisaalta tuolla mun oikopoluilla aika harvoin tömää virkavaltaan 😉