Oli tänään ja eilen ajossa tuollainen komea Guzzi, johon säätelin sivuvaunua ettei se veletis kovinpaljon.
Pakko sanoa et nyt onnistu kerralla kohadalleen melko hyvin, vain pikkasen piti ylävantteja ruuvata auki ni mopo asettu ihan kohdilleen. Tosi vaunu vaatii viel vastapainot ja ohjaus ohjausiskarin. Mutta hyvä ja näyttävä peli tuosta tulee jahka saa vaunuun viel tuulilasit ja muut härpäkkeet paikoilleen.
Nyt on beemerissä kunnostettu vaihdelaatikko paikoillaan. Eli laatikkoon uusittiin kaikki laakerit ja shimmattiin välykset kohilleen. Laatikko oli liian tiukaksi tehty joten saattaa olla se osasyynä siihen et sieltä laakeri meni.
Mutta nyt se on tekijämiehen kasaama joten nyt kelpaa taas ajella
Eli mittarilukemissa 33950 Vaihdelaatikkoon uudet laakerit ja öljyksi Mobilube HD 80W-90
Pikku-Aa:n kanssa käytii koeajolla ja tietenki piti pikkasen kävästä myös maaston puolella, tai ainakin kallioilla ajelemassa. Kotimatkalla sato rakeita ja mulla oli avokypärä päässä ja nyt sattuu naamaan.
Ai hitto et oli kivaa!
Tää päivä onki vietetty Pikku-Aa:n kans ajellen. Välil sato vettä, mut enemmän paisto aurinko ja kivaa oli.
Tämä on Paippisten Shell jossa ennen oli mottorikahvila.
http://coord.info/GC5FD0E
Pikku-Aa:n kanssa käytiin etsimässä kadonnutta bunkkeria, emme tosin löytäneet bukkeria mekään. Liekkö tuossa alla olevassa tarinassa vastaus miksei bunkkeria löydy.
Kadonneen bunkkerin tapausta ryhtyi Jeltsinin aikaan,kun arkistoihin pääsi, selvittämään Suomi-Venäjä seuran väki. Selvisi pitkän arkistorupeaman jälkeen seuraavaa: Kun linnoitteita räjäyteltiin, tämä ei normaalista tuhoamispanostuksesta hajonnut mistään kohtaa. Linnoitustöistä vastanneita insinöörikapteeni Judenitsia ja sotilasmestari Kopulovia kuulusteltiin tiukasti. Miten moinen laadun muutos on ollut mahdollista ? He pysyivät sitkeästi kertomuksessaan: Kerran pari päivää juopoteltuaan olivat saaneet idean kokeilla täysin normeista poikkeavaa betonireseptiä. Asian arkaluontoisuuden arvaten koostumus oli kirjoitettu vain käsin ohuelle kopiopaperille. Kaksikko ei silloiseen humalatilaansa vedoten muistanut mitään reseptin sisällöstä. Paperia ei etsinnöistä huolimatta löytynyt, mutta lopulta plutoonan kirjuri Tsitshikov tunnusti nähneensä sellaisen paperin insinöörikapteenin manttelin taskusta ja koska hänellä ei ollut palaakaan sätkäpaperia, oli hän käyttänyt sen mahorkkasätkiinsä. Komentaja Kabanov määräsi bunkkerin sahattavaksi kokonaisena irti ja niin se Siuntion asemalla lopulta nousi panssarivaunulavetille, siirtyi Upinniemen satamassa laivaan ja vietiin tutkittavaksi huippusalaiseen tutkimuslaitokseen Tseljabinskiin. Koostumuksesta ei täyttä varmuutta saatu, mutta yksi erikoinen osamateriaali selvisi: Käytetty oli Karjalan männyistä valutettua pihkaa. Kolmikko sai pitkät työleirituomiot. Heidät rehabilitoitiin Gorbatsovin aikana. Judenits ja Kopulov anoivat ja saivat myöhemmin luvan Suomenmatkaan perustelunaan nähdä vielä kerran kauniit Suomen maisemat. Kerrotaan heidän viettäneen kaksi viikkoa tuttuja paikkoja katsellen ja asuneen Rehabilitation Centre nimisessä kylpylässä.
Sain modattua tuota sputnikin vanhaa aukkopeitettä senverran et nyt se käy myös tähä nykyseen sivuvaunuun.
Aika hyvin sillä tämä peitehän on alunperin tehty issikassa olleeseen velorexiin. Jossain vaiheessa tuohon tulee sellanen kuomu niinku veneissäkin on… sit syssymmällä
Axel pääs kokeilemaan uutta sivuvaunua. No eihä se mikää uus ole mut nokka on uus. Hyvin näyttäs Axel mahtuvan tuulilasin taakse suojaan.
Seuraava projekti oliskin sit kuomun teko tai pikemminki teettäminen.
Sputnikkiin pientä modausta. Tarkoitus oli saada tuohon pressulla katettu hytti, mut tää projekti muuttuu sitämukaa ku etenee.
Mut niinhä se menee et ite ku tekee ni saa sellasen ku sattuu tulemaan. Lisäilen tähä kuvia sitämukaa ku homma etenee.
Kävin jällee kuvasurauttelemassa. Tämä samainen ryssänportti on ollut rastina aikaisemminkin, mut silloin Helsinginseudun surautuksessa. Nyt oli kyse Länsiuudenmaa surautuksesta niin ei haittaa vaik on samoja rasteja
Käytii ostamassa Pikku-Aa:n fillarii nastarenkaat. Koska aamulla oli niin pirun hieno keli päätettiin lähteä beemerillä.
Saatiinkin ajella melkoisen paljon kun ei meinannu 24 tuumasia nastarenkaita löytyä mistää, jokapaikassa oli vain 26 tuumasia tarjolla. Viimein kuitenki löydettii nastat pikku-A:n fillariin. Takas kyllä saatiin ajella melkoisessa raemyrskyssä joka yllätti meidät kotimatkalla. Niin no nyt kun kattoo ikkunast ni taas aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta
Suomen Sivuvaunuyhdistyksen syysmiitti pidettiin Sysmässä 27-29.9.2013
Ilmat suosivat ja jälleen oli mukava tavata sivarikuskeja.
Tässä muutama kuva tapahtumasta
Nyt on beemeri taas liikentees. Ja heti alkuun on pakko hieman kehasta itteä 😉
En ole kyl ikinä ajanu näin hyvin käyttäytyvällä sivarilla, vakka olen joskus kokeillu oikee tehdastekostakin.
Näköjään näit sivuvaunuja kun muutaman tekee ja asentaa niin sitä oppii jotain, jos ei muuta niin asentamaan sivareita.
Kävin pitkäst aikaa kuvasurauttamassa. Matkalla HD-leidien kalenterijulkkareihin kävin poimimassa tämän surautusrastin, joka siis löyty tuosta 51:sen moottoritietyömaalta.
Uuden rastipaikan löysin päämäärättömän ajelun jälkeen tavattoman kauniista maisemista.
Pakko myöntää että tuollanen 300 kilometrin surautus kauniin syksyisissä maisemissa piristää kummasti
Kävinpäs pikkase surauttelemassa ja tälkertaa tuliki melkosia ongelmia matkaan. Yhtäkkii rupes pyörä vetään oikeelle oikein miehekkäästi, sillä seurauksella et pusikkorytisi. En mahtant mitää eli minusta tuli kyytiläinen enkä saanu tehdyks muuta ku laitoin visiirin kiinni ja yritin pysyä kyydissä.
Jokohan nyt vaihdoin viimisen kerran sivuvaunuun iskarin. Tälläkertaa hankin GoldWingin ilmaiskarin joten iskarin säätö on nyt helpompaa.
Noissa aikaisemmissa kun sikarin säätö oli pirun hankalaa kun piti aina sivuvaunun pyörä irrottaa ennenkuin sai jousta kiristettyä tai löysättyä.
Nyt ei muutaku venttiilistä joko ilmaa sisään tai ulos. On se vaa helppoa.
No niin pitkästä aikaa vaihdoin sivuvaunuun iskarin kun se oli taas menny poikki.
Otin sit issikasta sen viimisenkin iskarin ja laitoin se sivuvaunuun. Tuli sellanen dejavu fiilis 😉
Päätin kuitenkin tälläkertaa hieman lisätä jousen esijännitystä. No eikös perkele jousenkiristys rengas jousen ympärillä paukahti poikki. En lyöny enkä hakannu vaan käänsin sillä ihan omalla jousen haka-avaimella. Kyllä nyt alkaa olla Marzoccin osakkeet korkealla minun silmissä.
Mutta eipä hätää! Purukumilla paikkaamme sen 😉
Eiköhän tuo taas kestä senverran että pääsen kotoota pois…
Kiertelin tänään näitä uudenmaan kivijalkakauppoja läpi kyselemässä iskareita, mutta tuloksetta. Mitään ei nykyään enään pidetä hyllyssä vaan kaikki on tilattava jostain “keskusvarastosta” joka luonnnollisesti sijaitsee perkele perliinissä. Pitäkää tunkkinne sanon minä. Pitänee ruveta selailemaan eebayta jos sieltä löytys ihan oikee iskari eikä mikää Marzocci
Sain yllättäen pyhättömän viikon vapaata eli maanantaista perjantaihin. Hetken mietiskelin että mitähän kivaa sitä keksisi.
Ei tarvinnut kauaa miettiä kun päätin että minä lähden käymään Knivskjelloddenilla.
Koska tuonne niemenkärkeen ei pääse mopolla vaan sinne menee vaelluspolku, niin päätin että otan KickBiken mukaan. Minähän en kävele 😉
Matkalla ajaisin Altan wanhan postitien kautta, sillä sehän olisi siinä matkalla.
Pakko myöntää että Altan wanha postitie oli todella upea kokemus ajella läpi. Tie kulkee melkein kokonaisuudessaan puurajan yläpuolella eikä siellä tästäjohtuen ole ensinkään hyttysiä.
Knivskjellodden oli paha pettymys, ei paikkana (ehkä) vaan ilman puolesta. Koko vaellusosuuden (noin 8 kilometriä/suunta) oli pilvet niin alhaalla että kastuin läpimäräksi enkä nähnyt mitään. Kompuroin polun läpi kantaen ja työntäen Kickbikeä, sillä polku ei ollut ihan sellainen tasainen polku kuten olin kuvitellut 😉
Istuskelin Knivskjelloddenin kärjessä umpipilvessä märkänä palellen noin tunnin kunnes minulle riitti. Onneks mulla oli gepsi mukana sillä ilman gepsiä olisin eksynyt polulta jo tullessa, sillä en nähnyt oikeesti mitään tässä umpisumussa.
No gepsin avulla kompuroin kickbikeä työntäen takas moponluokse.
Knivskjelloddenissa olis ollu geokätkökin joka jäi sumussa löytymättä.
No ei auta tuonne pitää mennä joskus uudelleen jos kävis parempi tuuri ilmojen suhteen.
Päätin siis käydä Nordkappissa kaffella ja lämmittelemässä, sillä tiesin että siellä on kunnon turistirysä kahviloineen. Nodkappissa pilvet hieman väistivät ja pääsin ottamaan muutaman turistikuvankin.
Takaspin ajellessa ajelin samalla hieman pikkuteitä joita löysin Magerøyan saarelta. Kävin muunmuassa Honningsvågtunnelin päällä minne ei saanut ajaa sillä se oli sotilastie, koska olin kieltätaitamaton turisti niin ajoin sinne silti 😉
Kotimatka oli peree suunnitella Rovaniemen kautta sillä mun eturengas alkoi olla ihan sileä.
Loppumatkasta ei ole mitään kerrottavaa sillä nelostie on tylsä ajeltava kumpaansuuntaan tahansa.
Tässä vielä teknistä tietoa reissusta, eli ajetun reitin profiili.
Profiilikuvaa klikkaamalla aukeaa reitti tsuumailtavaksi(hitaasti, mutta kyllä se sieltä tulee)
No, kannattiko ajaa viiteenpäivään 3500 kilometriä ja istuskella välillä markänä kylmissään umpi-pilvessä?
Kyllä kannatti, olen jo kotona ilmottanu että enskesänä jos Pikku-A pääsee kesäleirille niin minä taidan silloin kävästä Kirkenesissä ja Vardøssä
P.S. Mainittakoon vielä menomatkan ensimmäinen yöpyminen Kattilakoskella. kattilakosken leirintäalue Siellä ei käynyt pankkikortti, mutta omistaja antoi mulle tilinumeron paperilapulla ja sanoi että maksa sitten kun pääset takas kotiin. Muutenkin leirintäalueen pitäjän kanssa oli mukava jutustella. Jos liikutte sielpäin ni kandee yöpyä sielä. Kahden henden mökki saunalla 30 euroa ei minusta ole paha hinta.
Katsokaa alueen kotisivut. http://www.tonko.cjb.net/
Sivuvaunun iskari siis antautui GS-Miitissä. No sain sen irtohihnoilla ja nippusiteillä sidottua senverta kiinni et pääsin jatkamaan ajamista. Laitoin siis tänään vasta uuden iskarin sivuvaunuun. Issikka joutu olemaan elintenluovuttajana ja otin iskarin siis issikasta. Tuntuu melko jämäkält tämä issikan iskari joka siis on aluperin Tuutti Hondan iskari.
Motouutiset