Kirjoitan ensimmäistä kertaa täältä vankilasta, sillä et ole vastannut aikaisempiin kirjeisiini.
Olen oikeastaan kotiutunut tänne melko hyvin ja pystyin salaamaan pampuilta lukihäiriöni ja pääsin vankilan kilpitehtaalle töihin oikolukijaksi.
Meillä oli oikein mukava viimeviikko sillä meille kävi esiintymässä Kalingradilainen tanssiryhmä, lisäksi tanssitytöt viettivät aikaa meidän vankien kanssa.
Tosin minusta tuntuu että meillä kaikilla vangeilla on nyt tuo tipuri.
Koska oli niin kaunis ilma ni päätin lähtä duunist ajelee pikkase aikasemmin kotiappäin. Matkal toki päätin käydä kutalan kasinolla ku siel oli taas mopopoikien maanantai tapaaminen. Melko mukavasti sitä väkeä sinne kertyikin.
Aina ku luulee et alkaa olla koluttu Tampere 211; Öbis väliltä kaikki reitit ni löytyy uusia mukavia teitä ajettavaks. Nyt löytyki oikee mukavaa hiekkatiebaanaa mis oli oikee reiluja korkeuseroja ja mahtavia maisemia.
Oikee ku oikasin ni kerkesinki kotiinki hyvis ajoin yhdeksäks 😉
Pakkohan se oli lemmenlaaksossa vierailla kun kerta sattui reitille. Vaikkakin on sannottava että ei tuntunut niin kovin erikoiselta tuolleen yksin230;.
Koska kävi niinkin mukavasti et oli tuollanen arkipyhä, eli ei tarttent lähtä ajamaan Tampereelle duuniin.
Tämähä tarkotti sitä et nyt olikin aikaa ajella päämäärättömästi moottoripyörällä. Tähän kun ei oikein nykyään tahdo löytyä aikaa, kun kaikki aika menee ajaessa joko Tampereelle tai takas.
Eli ajelin pyhän täysin päämäärättömästi, kivaa!!!
Koska tuo duunimatka on tuollanen lyhyenläntä, niin päätin jälleen oikaista kotiin Porkkalan kautta. Ja näköjään motoristitiistai pyörii jo cafe porkkalassa. Oli mukava käydä turisemassa mopojuttuja ja niin hyvää päivää ei olekkaan etteikö munkkikaffe sitä piristäisi.
Samalla voisin sanoa muutaman sanasen mun uudesta penkistä Suzukissa. Se että penkki on nyt hieman matalampi sai aikaiseksi sen että moottoritie nopeuksissakin pystyy nyt ajelemaan visiiri auki. Paitsi silloin kun sataa rakeita, joka tuli todettua viikositten maanantaina kun ajelin Turusta kotiin ja iski raekuuro niin silloin teki kipeää ja visiiri menikin melko nopeasti kiinni.
Lisäksi oli hyvä ett annoin ylipuhua itseni ottamaan penkkiin myös geelitäytteen, sillä niin mukavasti mun pieni siro takapuoli nyt penkillä ajaessa lepää. Isot kiitokset Akaan verhoomolle joka penkin teki.
Ulkomailla, aina Turussa asti. Ehkä otin jäätelön, ehkä en?
Suzuki liikenteeseen, samalla tehty huoltoa. UUdet jarrupalat eteen sekä uus jakkara.
Olen koittanu synkata kaasareita, mut ei meinaa onnistua vaik laitoin uudet huolto-osat kaasareihi. Jos ei koht onnistu ni vien johku pajalle.
Kävin prätkämessuilla. Löysin Pikku-Aa:lle kamapörssistä prätkäpuvun ni päästää tääs kesäl ajelee.
Toisaalta jos olisin tienny millanen operaatio ja ennenkaikkea miten kallis operaatio täst tulee, ni olisin ostanu uuden mopon.
No nyt on uus pakokäyrä sekä uus kansi. Eli mopon hinta on nyt tuplattu, koska tälle tielle on nyt lähetty ni seuraavaks laitan uuden penkin.
Lisäksi laitoin uuden akun MOTOBATT MP-AKKU 12V 16AH MBTX14AU
Niin ja eihän sitä uuden mopon ostamista ole mitenkää poissuljettu vieläkää 😉
Rupesin sit vaihtaan Suzukiin uutta pakoputkistoa ja niinhän siin kävi et reunimmaiset putket lähti ja keskimmäiset ei. Eli yks pultti katkes kahdes avain pyörähti tyhjää ja yhteen katkes avain sisälle. Tähän löytyy Suomalaisesta muinaismytologiasta sana joka kuvaa tämänhetken tunteita melko hyvi. Ja se sana menee näin!
220;SAATANANVITTUPERKELEVOIJUMALAUTAKUVITUTTAA”
Ei muuta lisättävää tuo sana sisältää kaiken
Jaa että mikäkö tuli? No pakoputki Suzukiin.
en ole kehannu Suzukilla ajella kun se on huutanu ku hornetti. Se taas on johtunu siitä et siitä oli kaks käyrää neljästä menny poikki. Ei noi näköjää kestä noi Suzukit 23 vuotta ja nyt jo pakoputki puhki. Mutta iso kiitos Englantilaisille lajitovereille putken lähettämisestä.
Olen aina pitäny noita saarivaltojen edustajia vähä hölmoinä. Ne aina jollain käsittämättömällä murteella selittää silmät kiiluen teenjuonnista tai pallonpotkimisesta ja kehtaavat vielä väittää että puhuuvat englantia, vaik siitä ei ota millää tolkkua mitä höpöttäävät.
Kuka tahansa Suomalainen rallikuski osaa puhua selvempää englantia ku noi teenlipittäjät. Jos ette usko ni kattokaa täsätä. Mutta koska he ymmärsivät lähtä eeeuusta ja romahduttivat punnan hinnan lähtiessään niin että minä sain pakoputken halvalla ni minä olen valmis perumaan hieman puheitani tuosta englesmannien hölmöydestä… Mut ihan pikkasen.
Niin no nythän tässä olisi sit vielä tuo asentamisen vaiva ja tekisikin mieli pitää huomenna “saikkupäivä” ja jäädä kotiin laitteelee uutta putkistoa paikoilleen, mutta olen aivan liian tunnollinen tuollaiseen vilpilliseen toimintaan (toivottavasta esimieheni näkee tän tekstin ja esittää mulle lisää liksaa tai ees mitallia kun olen niin tunnollinen)
Noh ompahan viikonloppuna puuhaa kun ryhdyn putkenvaihtohommin.
Aamulla näytti kovin harmaalta ja viileältä kun katseltiin Pikku-Aa:n kanssa ikkunasta pihalle. Ilma näytti oikeestaan siltä et nyt olis kaikki mahdollisuudet pikkasen masentua, eipähätää Pikku-Aa huudahdin!
Olen töissä tytöiltä kuullut että shoppailu auttaa juurikin tällaisissa tilanteissa. Eikun äkkiä lehti käteen ja selaamaan mihin voisi lähteä shoppailemaan. Kävipäs tuuri Japsistarat järjesti rompetorin ja aivan täs lähellä.
Ei muutaku kypärät päähä ja menoks..
Matkaa oli kuitenki sen verra et päätettii pikkase oikasta ja kun oikee hyvin oikasee ni aikaa kuluu yllättävän kauan joten pysähyttii Porkkalacafessa kaffelle. Ei ollu tarkotus ottaa mustikkapiirakkaa, mut se tavalaa ihan iteksee tupsahti siihe.
Kaffet ku oli hörppästy ni päräytettii Myyrmäkee, jo parkkipaikalla oli tosi hienoja mopoja ja oltiiki Pikku-Aa:n kans innoissaa, sisällä saatii hypistellä kaikkia kivoja koneenosia, lamppuja, katteita ja tankkeja.
Kyl ne tytöt tietää, tää tosiaa piristää mieltä. Ostimpa innoissani itelleni paidankin ettei tarvi ihan tyhjinkäsin palata kotiin.
Täs viel muutama kuva romppeilta
Kaivoin jälleen uuden kuvan mopokuvahaasteeseen.
Kuva on ehkä vuodelta -93 tai sitten ei ole, ei millään voi kaikkea muistaa.
Mutta sen muistan että tuossa oltiin motoristien pilkkipäivillä jossain Porin lähettyvillä. Ja oli ihkuu meil oli Pekan kans melkein samanlaiset Darrat
Tälläkertaa otinki mopokuvahaasteeseen kuvan Villen Intikasta.
Kuvahan on otettu Öbikses kesken duunipäivän kun oli ihan pläkä keli ja usvaa juur sopivasti hevonselällä.
Eli aika ankeissa oloissa sitä onki joutunu välil duunia paiskimaa 😉
Jatketaas taas Askon mopokuvahaastetta ettei unohu.
Eli kuvan 2 aiheena on saapunumen Gambiaan.
Niin ja kuvan alalaidassahan näkyy kätevästi että kuva on näpsästy tammikuun 6:s vuonna 95 eli kauan on aikaa siis!
Mutta vaik aikaa on kulunu ja dementiakin alkaa painaa ni vielä ne on nuo maisemat mielessä.
Kuvassa Ryde juuri adoptoidun perheensä kera 😉
Tuntu et koko viikko läks vika raiteille kun pidin etäpäivän maanantaina. No päätin sillee koska keskiviikkona oli fribakisat Jyväskyläs. Siis ajelin tiistaina duuninjälkee jyväskylään, jotta olisin aamul reippaana kisoissa. Hiiskan rata oli järkyttävä, väylät oli pitkiä ja kapeita. Oli mandoa, outtia ja ihan hitoksee puita ja mä osuin niistä jokaiseen.
Viikon luontoääni todellakin oli 220;Kops221; VITTU!
Kyllä otettii luulot pois friban suhteen, heitin ekal kierroksel +27 tuloksen. Vähä mieltä parantaa se et tokal kierroksel sain kasattua itteäni pikkasen kasaan ja heitin +20 tuloksen. Ehdottomasti vaikein rata millä olen ollu.
Kisan jälkee lähin ajelee kohti Tamperetta, mut jäinki matkal Orivedelle Mikan luokse. Ilta meni mukavasti saunottii otettii olutta ja uitii koskes sit taas saunottii ja otettiin olutta kunnes taas uitii koskes ja saunottii. Loppu ilta meni grillates ja muistelles millasii mestareita oltii 😉
Sehän siitä seuras et torstaina iski helvetinmoinen miesflunssa ja läksinki kesken päivän ajelee kotiakohti. Matkal rupes kyl väsyttää iha hitosti ja janakkalas olikin pakko vetästä auto tiensivuu ja kömpiä sänkyy. Noin viidentunnin päikkäreiden jälkee heräsin ku Jaana soitteli. Tuollasten pikku päikkäreiden jäälkee jaksoinki ajaa koko loppumatkan kotiin. Tosin perjantai ja lauantai meni sängys, ei kyl ihan kokonaan sil mulla oli unohtunu askelmittari ranteeseen ja huomasinki jälkeenpäin et lauantaina ja perjantaina tuli yhteensä melkein 900 askelta.
No sunnuntai olikin jo valoisampaa ja kauhukseni huomasin et hitto en ole viikkoon ajanu mopol. Niinpä olikin sunnuntaina pakko käydä pikkasen ulkoiluttamas Suzukia, vanhast tottumuksest etin hienon uimapaikan mut jätin nyt kuitenki menemättä uimaan.
Ja taas on mieli musta kun pitää lähtä ajelee Tampereelle. Ja mikä pahinta Jaana sano etten saa lähtä prätkäl ku oon just ollu lunssas, tekis mieli lähtä aamula Jaanalta salaa mopolla. Se tosin saattais kostautua sit ku tuun takas kotiin ;(
Saatii Karin kanssa pikkase vapaata ni päätettii lähtä mopoilla Ahvenanmaalle. Hyvään saumaan sattui tämä meidän reissu sillä ilmat oli mitä mahtavimmat, eli pelkkää auringonpaistetta.
Alkumatka ajeltii pikkuteitä sadetutkan mukaan sateita väistellen kunnes päästii Vuosnaisiin iha viimehetkellä ennen laivan lähtöä. Åwan saarella olikin jo Kari ja Marita satamas vilkuttelemas. Oli mukava tavata reilun parinkymmenenvuoden jälkeen.
Seuraava päivä ajeltiinkin edestakas Brändön saarta eli kaikki tiet läpi hiekkateitä myöten. Siin vaihees aateltiin et olis pitäny lähtä aamun ekalla laivalla eteenpäin eikä jäädä odottelee sitä kolmenlaivaa.
Ahvenanmaalla sit ajeltiinkin saaren laidasta toiseen välillä jopa maanalla vierraillen, Yö saarella vietettiin Kattnäsin leirintäalueella jossa meilla oli hieno rantatontti. Viiminen yö saarella vietettiinkin Hummelvikenin satamassa M/S knipanin salongissa .
Tässä viel muutama kuva mukavalta reissulta
15.7.1988 eli 28 vuotta sitte tänään Jaana päätti mennä kihloihin kanssani Jugoslaviassa pienessä Ninin kylässä. Jugoslavia hajos, mutta meidän kihlaus se kestää!
Siitäkin huolimatta että mulla oli “Freddie” nahkahousut, Marimekon paita, söpö passipussi kaulassa ja kaiken kruunasi tosimagee takatukka!
‘
Vielä kerran onnea me!
Tiättekö mitä on Tuusulas? No ei yhtään mitää, paitti maailman vanhin kataja joka sekin on melkein poikki yritettyään ikänsä siirtyä Keravalle. Aatelkaa miten surkee kohtalo on tuollaki katajalla on, ei pääse Keravalle vaik kuin yrittää eikä Keravakaan mikää onnela ole.
ngg_shortcode_20_placeholderNo mitäs muuta Tuusulas on? Kultturiperintö! Pah siellä ei ole kuin iso taulukokoelma joka sekin on varastettu Keravalta Lisäksi muisto Sibeliuksesta joka kävi välillä vetäsemässä lärvit Tuusulassa.
Nii ja onhan siel sen Kiven kuolinmökki. On siinä kans ylpeydenaihe? Kivi tuli tänne ja kuoli tylsyyteen?
Tässä todiste Tuusulalaisesta kekseliäisyydeastä. Kuva on Tuusulan keskustasta ja todiste siitä että Tuusulassa on osattu tehdä tuli, Siis on osattu lämmitellä tulen ääressä. Eräs Raimo Tuusulasta nimittäin kävi kävellen Klaukkalassa kesälomallaan ja osti sieltä paikalliselta essonbaarilta stendarin ja teki näin tulet tuusulan keskustaan. Toki tämä jäi yhteen kokeiluun sillä kun Raimo laittoi stendarin nuotioon se räjähti ja Raimon kaverit olivat sitämieltä että tuo on aivan turhaa pröystäilyä tuollainen nuotio, niinpä ei ole senjälkeen Tuusulassa tulia nähty.
Aivan kuin poikkeuksena sääntöön tunnen yhden tytön joka on iloinen ja elämänmyönteinen ja silti asuu Tuusulassa! Eiku perkele hänhän asuuki Järvenpääs, no se selittää…
Loppuun matkailuvinkki. Ei ole mitään syytä pysähtyä Tuusulassa, ajakaa ohi.
Tässä malli millasia oikopolkuja ajelen noilla reissuillani. Huomioikaa hieno pysäköinti tien reunaan etten tuki liikennettä 😉
ngg_shortcode_22_placeholderVilli veikkaus et se yks henkilö on todella kiero, joka tuon tienpäässä asustelee.
ngg_shortcode_23_placeholderTiedättekö sen tunteen kun joskus on kaikki asiat kohdallaan!
Alla upee linjakas muoviluoti, jolla voi ajaa niin kovaa ku uskaltaa.
Suomalainen hyväkuntoinen maantie ja läppäreissä soi Nina Hagenin Personal Jesus
No nyt kyllä löytyi melkoisen hieni kivi! Ensin hieman harmitti etten täällä jo aikaisemmin käynyt kun Mitziralikin tässä melken vieressä oli. Onni kuitenkin etten käynyt sillä nyt oli vallan mahtava keli vieraillä tällä erikoisella kivillä
ngg_shortcode_25_placeholderTuolla kannattaa käydä sillä kivi on näkemisen arvoinen. Jos moposi tyyppimerkintä on GS niin tuonne voi vaikka ajella perilleasti, mutta jos sen GS merkinnän jälkeen tulee vielä X niin melkein kannattaa kävellä se viimeinen paritataa metriä.
Parinsadan metrin päähän menee mukava hiekkatie jota voikin ajella vaikka wingillä.
Kun pääsin pikitielle takaisin niin bongasin pimuja jotka jaksoivat kuunnella minun juttuja melko pitkään.
Niin nykyäänhän tämä kanava tunnetaan paremmin nimella ZeiZein ränni, siis ei sen Öbisläisen höpöttävän hymypojan mukaan vaan sen toisen joka on kuin Stubin avioton velipuoli.
Kotimatkalla koitin oikasta, mut polku perskeles loppu kesken. Mä en kyl tajuu miten polku voi loppua kesken? Eikös sen polun pitäis aina mennä johonki? Oli ensimmäinen umpikujapolku minkä oon nähny.
Kuumahan tuolla vitikossa tuli kun polkukin loppu kesken ja loppui kesken tuon mun enduron ajo-ominaisuudetkin. Onneks löyty kuitenkin pieni lampi, joten eikun vaatteet veks ja lampeen vilvottelemaan, kyllä olikin kiva uiskennella lumpeenlehtien seassa.
Kun tulin kotiin ni Pikku-A istui pihassa sivuvaunussa ja tokasi et eiköhän lähetä ajelee. Eihän siinä muu auttanu kuin lyödä Suzuki parkkiin ja laittaa beemeri tulille ja eikun baanalle, mut se onkin jo toinen juttu se 😉
Kerran mietiskelin et mitenkähän noiden polttonestekulujen käy kun hankkii lisää moottoripyöriä, eli jos hankkii kolme mopoa niin saako siinä samalla kolminkertaiset kulut polttoaineiden suhteen?
No mutta eikös mitä! Nyt olen pitkällisten tutkimusten jälkeen saanut tulokset selville. Eli kovaa kirjaamista ja datan keräämistä noin vuoden ajalta, jonka jälkeen luvut exeliin ja tutkimaan käyriä.
Olen ilokseni huomannut että esimerkiksi bemarin polttoainekulut ovat tippuneet kolmannekseen siitä mitä ne olivat aikaisemmin. Aivan mahtavaa, olen siis säästänyt hirvittäviä määriä rahaa kuluneen vuoden aikana.
Seuraava tavoitteeni onkin tiputtaa Suzukin polttoainekulut neljännekseen, eli lähden kiertelemään mopokauppoja 😉
Käväsin hieman kätköilemässä kun oli kaunis, mutta kylmä keli . Oikeestaan keli oli ajeluun mitä sopivin eli ei tullut kuuma ajovaaatteissa. Kävin bongaamassa kaikki LOhjansaaren siltakätköt ja maisemat oli hienoja.
Niin ja löysin todella mukavan uimapaikan Lohjansaarelta mihin kaiken kukkuraksi ei käynyt edes tämä myrskytuuli laisinkaan.
Koska olen Douglas Adamsit lukenut niin ymmärrän että kotoa ei pidä poistua ilman pyyhettä päätin käydä uimassa. Niin menin siis veteen lämmittelemään kun ilma oli niin pirun kylmä 😉
Motouutiset Retkipaikka
Recent Comments