Me kaksi viihdyimme Gambiassa erinomaisesti, asiaa ei haitannut mitenkään että maassa oli ollut juuri sotilas vallankaappaus ja maahan oli kaikki matkatoimistot peruuttaneet matkansa, joten olimme käytännöllisesti katsoen maan ainoat turistit. Niinpä meidät huomattiin katukuvassa isoine pyörinemme. Olimme oikein otettuja kun paikallisen lehden (Observer) toimittaja tuli tekemään meistä juttua lehteen oikein kuvan kanssa, annoimme toki luvan jutun tekemiseen pienen tinkaamisen jälkeen 😉
Oli aika jatkaa matkaa Guinea Bissauhun.
Niinpä hyvästelimme isäntä parimme Wandyn ja Maimunan ja pakkasimme pyörät. Jo lähtövaiheessa alkoivat ongelmat, Ryden bemari ei suostunut starttaamaan, aikamme työnnettyämme saimme sen liikkeelle. Vika toistui useasti matkan aikana ja välillä jouduin hinaamaan bemaria DR:llä käyntiin (Siinä oli bemarikuskin itsetunto kovilla kun sitä joutui Suzukilla vetämään käyntiin). Matka Guinea Bissauhun oli kuitenkin niin lyhyt että emme viitsineet ruveta tekemään remonttia tienpäällä. Tie Bissauhun oli hyvää asfalttia ja poliisien tarkastuspisteitä oli kiitettävän vähän, niinpä saavuimme Bissauhun hyvissä ajoin ennen pimeää.
Bissauhun saapuminen ei sitten käynytkään helposti, sillä kun lähestyimme kaupunkia ja pysähdyimme tien reunaan katselemaan karttaa niin tien toisella puolella oli kaksi poliisia jotka rupesivat viittoilemaan meille että meidän pitäisi mennä heidän luokseen. Käänsimme pyörämme ja ajoimme tien toiselle puolelle poliisien luokse, jolloin toinen poliiseista sai hirveän raivokohtauksen ja rupesi sättimään meitä koska olimme tehneet U-käännöksen hänen mielestään sellaisessa paikassa jossa sitä ei saa tehdä. Yritimme selittää että tulimme heidän luokseen koska he itse olivat niin viittoneet tienlaidalla, jolloin he rupesivat silmät kirkkaana selittämään että eivät he ole mitään viittoneet. Toki he olivat valmiita olemaan huomioimatta meidän tekemää vakavaa liikenne rikkomusta jos olisimme valmiita maksamaan heille sopivan summan rahaa. Koska emme suostuneet kustantamaan herroille uusia kiiltävämpiä nappeja virkapukuun niin meidän täytyi kuulemma lähteä herrojen mukaan poliisi asemalle kuulusteltavaksi ja kuulemaan tuomiota. Olimme jo varautuneet ties mihin ja leikkisästi jo puhuimme keskenämme että taitaa olla meille jo järjestetty ensi yön majapaikka. Poliisiasemalla meitä odotti yllätys sillä aseman päällikkö kehui itseään hyväksi mieheksi eikä vangitse meitä ollenkaan vaan päästäisi meidät tällä kertaa pelkällä varoituksella.
Katu Bissaussa
Vierailumme poliisiasemalla ei kestänyt kuin parituntia kun pääsimme jatkamaan matkaa, ajelimme oletettua rantaa kohden sillä olimme päättäneet mennä yöpymään rannalle moskiittoverkon alle, jonka olisimme virittäneet pyörien väliin. Yllätykseksi huomasimme joutuneemme keskelle slummia , jonne Ryden bemari päätti sammua. Alkoi olla jo pimeä joten emme jaksaneet ruveta hinaamaan bemaria käyntiin vaan rupesimme kyselemään ihmisiltä (joita tuntui ilmaantuvan melko paljon ympärillemme) yöpaikkaa tai halpaa hotellia tai jotain vastaavaa. Yöpaikan kysely ei käynyt kovinkaan helposti sillä emme osanneet mitään paikallisista murteista eikä kukaan tuntunut osaavan englantia. Aikamme viittoiltuamme (oli eka kerta kun mulla kädet väsyi puhumisesta) löytyi vihdoin kundi joka puhui englantia, hänen avullaan löysimme aivan slummin laidalta talon johon pääsimme yöksi. Meillä kävi mäihä sillä se oli alueen ainut talo johon tuli vesi!! ei tarvinnut kantaa vettä montaa kilometriä kuten jouduimme Gambiassa tekemään. Lisäksi huoneessamme oli jääkaappi ja tuuletin, jotka tosin eivät toimineet koska taloon ei tullut sähköä!
Keskustelu talossa asuvan perheen kanssa kävi joko käsin tai tulkin avulla, onneksi Firmino asui aivan naapurissa sillä hän oli alueella ainut joka osasi englantia. Meillä oli todella upeat oltavat siinä perheessä sillä talon naiset tekivät meille ruuan kolmesti päivässä eivätkä antaneet meidän pestä itse edes pyykkiä. Ryde alkoi etsiä vikaa pyörästään niin silloin saapui paikalle joku mekaanikko joka hoiti homman meidän katsoessa vierestä, jos halusimme viiniä tai olutta niin Firmino lähetti jonkun paikalla olleista lapsista sitä hakemaan. Meillä oli niin hienot oltavat että viivyimme siinä talossa 2 viikko tekemättä oikeastaan mitään.
Totta kai myös Bissaussa tanssittiin
(Huomaa takana näkyvät jääkaappi ja puhallin, mutta ei sähköä)
Kaupunkina Bissau oli selvästi parhaimmat päivänsä nähnyt vanhat siirtomaa-aikaiset rakennukset olivat jo pahasti päässeet ränsistymään eikä maassa ollut ollenkaan jätehuoltoa, eli roskat heitettiin sanan mukaisesti ikkunasta pihalle. Ulkona juoksenteli joka puolella sikoja jotka tonkivat talojen ympärillä olevia roskakasoja.
Viemäreinä toimi avo-ojat joita kulki ristiin rastiin kaupungilla ja varsinkin siellä slummialueella, joten varmaan arvaatte millaiselta se “haiskahti” Talojen seinillä oli suuria kylttejä joissa varoiteltiin kolerasta ja annettiin ohjeita henkilökohtaisesta hygieniasta, tosin kun koko kaupunginosassa vain yhteen taloon tuli juokseva vesi niin jäi siinä osalla porukasta välillä kädet pesemättä.
<- Edellinen Seuraava ->
