Päätettii lähtä Jaanan kans uimaan. Mutta kun mä sanoin Jaanalle et mulla on ollu kurkku kipee, ni Jaana sano et mä en saa mennä uimaan ;(
No minä halusin hieman lohdutusta pahaan olooni ja soitin isälleni ja toivoin saavani hieman lohtua ja lämpöä.
Sanoin isälleni et mua harmittaa kun tunnustin Jaanalle et on ollu kurkku kipeä ja nyt Jaana kielsi etten saa mennä uimaan. No minä ootin lohdutuksen sanoja, mut faija sanoki mulle et “Sä oot aina ollu vähä pöljä”
Minä olin haavottuvainen ja murheissani vapisin ku haavanlehti ja odotin tukea ja kannustusta mut mitä tekee faija kaltoin kohdellulle esikoispojalleen! Heittää pilkkakirveellä!
Minä niin mielenipahoitin että lähden etsimään itselleni adoptio isää koska tääl vaa pilkataan
Käytii Jaanan kans itsenäisyyspäivän uinnilla.
Tää oli meidän monivuotisen perinteen ensimmäinen kerta. Eikä tänäkäänvuonna ilmassa ollut moittimista 😉
Oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille oudoille ihmisille.
En muute ole ikinä aikasemmin uinu Jurmossa, mut nyt on sekin kokeiltu.
Tosin oli niin saakelin pimeetä et piti mennä otsalampun kanssa uimaan, muute ei olis osannu takas ja olisin uinu vahingos Utööseen.
Niin täs toises kuvas selviää et kävin oikee vedes asti uimas.
Superkuu-uintia Kaupin saunalla!
No tuosta minä kyllä pikkasen myöhästyin, sillä kuu painui ikävästi metsäntaakse juuri kun minä saunalle pääsin. Toki ensimmäisellä uintikerralla uidessa kuu oli näkyvissä ja melko hieno kuu olikin. Kyllä nyt kelpasi polskutella.
Olen aikaisemmin ollut sitä mieltä et kaupin sauna on liian kuuma tällaiselle herkkähipiäiselle nuorelle kuin minä, mutta ilmeisesti olen ollut väärään aikaan saunalla.
Nyt tulin tänne myöhempään kuin yleensä ja ilmeisesti ne paksunahkaisimmat löylynviskojat olivat jo käyneet sillä nythän täällä pystyi jo löylyhuoneenpuolellakin istuskelemaan.
Avantouinnin kannalta tämä on kyllä paikka vailla vertaa, en oikein keksi miten tätä vois uimarin kannalta parantaa. Paitsi tietysti noi portaat tuonne veteen vois olla liukuportaat ettei tartteis ite kävellä 😉
Tunnelma täällä on mukava ja kävijöitä on aivan laidasta laitaan ja tällainen ujo hiljainen matkamieskin löytää täältä juttuseuraa. Grilli on kuumana jos rupeaa tekemään mieli käristettyä makkaraa ja helposti tulee mielitekoja sillä on se makkara niin hyvän tuoksuista kun se siellä grillissä kypsyy.
Kyllä on ollu taas ihan mahottoman hankalaa ja surkeeta, kun on pitäny majottua tuonne pitkin mettiä.
On joutunu olee melkein täydellises hiljaisuudes keskel luontoa, ainoastaa linnut sillotällö huudellu.
Siitä tulikin mielee et kuka vatipää on keksiny nimen laulujoutsen?
Ilmeisesti ei ole tuon nimen keksijä ikinä kuullu millasta perkeleellistä meteliä tuo lintu osaa pitää, enkä minä sitä ihan ensimmäiseks menis lauluksi kutsumaan. No onneksi nuo lähti kauemmaksi metelöimään, tuosta rannasta.
Niin ja niinku tuosta toisesta kuvasta näkeee niin rantakin on ihan surkee, ei pääse metsästä suoraan veteen vaa pitää ensin astua tuoho hiekalle ja sit vasta voi ruveta kahlaamaan syvemmälle. Vesikin on ihan märkää. Kylpytakin joutu ripustaa tuoho puuhu mikä oli ihan vinossa olis seki voinu suoraan kasvaa, mut ei.
Nokipannukaffet keittelin tuos rannas ja kattelin tummuvaa iltaa. Minä ja mun persoonat, eikä saatu edes pientä sisäistä väittelyä aikaseks.
Noh joskus vaa on hyvä olla….
On taas melko kurjat oltavat, kun ei tuota autoakaan saanu ihan rantaan vaan joutuu veteen kävelemään melkein kýmmenen askelta. Ei auta, meen silti uimaan. Niin ja meen muute aamullaki.
On muute Vanajavedes paljon lämpimämpi vesi kuin Ahvenistonjärves.
Jokuhan on saattanut saada vihiä jostain et olen aika ak.. eikäkö naisvaltases duunipaikas. Siitäkin huolimatta et mulla on oikee lääkärintodistus mis sanotaan et “enimmäkseen harmiton” ni must kuitenki löytyy löytyy se Deltauros, vaik se onki piilos enimmänaikaa.
Niin ja koska olen arka, hiljanen ja ujohko niin keskusteluyhteyden avaaminen vastakkaisen sukupuolen kans on niin hitoksee vaikeeta. No onneks on kavereita jotka jeesaa.
Niinpä otin yhteyttä hyvään ystävääni Kanervan Ikeen ja häneltä sainkin mainioita vinkkejä kuinka lähestyä vastakkaista sukupuolta.
Ike kertoi et pitää edetä kielikuvin, eikä saa mennä suoraan asiaan. Ja mikä parasta, jos ujostuttaa ni keskustelun voi kuulemma käydä jopa tekstiviestein. Siis aivan mahtavaa!!!
Luulin minä viel tässävaiheessa.
Mun pitää ottaa Ikenkans vielä puheeks toi kielikuvien käyttö tekstareissa.
No olihan se puutarha kostea ja kaikkea, mut mulla tavallaan oli jotain muuta mielessä….
No tästä masentuneena autonnokka toiseen suuntaan läksin etsimään yöpaikkaa, Päätin etten mene lähelle rantaa, ettei tule kiusausta mennä uimaan.
No onhan tuosta mun sängysrä veteen melkein kaks metriä, siis suoraan alaspäin kun käytännössä sänky on vedenpäällä.
No niin ja kävinhä minä uimaski, minkäs sille mahtaa kun ei ole tot selkärankaa… Mutta vaikka tiedän ettei flunssan jälkee sais mennä uimaan ni nythän se ei ole niin paha-asia sillä kastuin vesisatees jo ennen veteen menoa
Läksin ajelemaan Tampereelta Somerolle. Tai siis en varsinaisesti Somerolle vaan Upinniemeen, mut päätin ajella Someron kautta. Ajelin ilosella mielin kunnes yht`äkkii hokasin tienviitan Koijärvi!
Minäpä päätin käydä katsomas et löytyskö täält vanhoja koijärven veteraaneja kahlehdittuna jostain. Ei ainuttakaan ketjuissa olevaa vanhaa ituhippiä missää, kai ne on kaikki jossain pankinjohtajina tai muissa mukavissa sisähommissa nykyää. No kerta Koijärvel oltii ni päätin etsiskellä jonku mukavan kätkön täält.
Pienen kännykän selailun jälkeen otin kohteeksi Valijärven. Ehkä suurin syy tähän valintaa oli maininta kätkökuvauksessa valijärven vedestä joka kuulemma on aina hyytävän kylmää!
Eikun vauhdoilla valijärvelle.
Valijärvelle kun pääsin niin siellä olikin isohko matkailuauto parkissa ja siinä ihmisiä sisällä, olivat selkeästi omineet koko rannan ja pitivät sitä leiripaikkanaan. Ja komea leiripaikka olikin, mikäs siinä oli ollessa.
Vilkuilivat sieltä verhojen raosta ja miettivät tietysti että nyt heidän rauhan tuli pilaamaan joku pitkäpartainen tatuoitu paikkeri. Mutta ei, minä se vain olin
Olivatpa he hämmästyneen näkösiä kun löin prätkän parkkiin, riisuin vaatteet ja kävelin järveen, eivätpä osanneet odottaa tuota 😉
Hieman yli mainostettua oli veden hyytävyys, oli hieman viileää, mutta ei hyytävää.
Kovasti tuo uinti kuitenkin piristi ja virkisti. Pienen kuivattelun jälkeen pistin vaatteet niskaan ja läksin jatkamaan matkaa kohti Someroa.
Somerol meninki sit Hovimäkeen jos oli motoristisauna. Hetken jo tuntu et saan/joudun saunomaan itsekseni, mut tulihan sinne muitaki. Saunan jölkee läksinki kohti Öbistä jossa mirri jo odottelikin
Aamusella päätinki lähteä bemulla duuniin ku luvattiin niin kovin paskaa keliä (Oikeesti päätin jo illalla ja kävin illalla varoiks lisäämässä hieman öljyä koneeseen). Sateessa ajelin ajatuksissani kunnes tuli aika kääntyä Tampereen motarille. Liittymässä irtos bemun takapyörästä pito ja onneks osasin reagoida silmänräpäyksessä juuri oikein. Onni tietysti että oli jo ramppiin tullessa tarpeeksi pieni vaihde päällä ettei tarvinnu enää vaihteita vatkata. Eli reagoin juuri kuten kunnon valveutunut sivarikuski (siis en ole sivari ja kuski vaan sivarikuski) reagoi.
Stonga linkkuun, pikkasen lisää kaasua että sivuluisu on mukavasti hallittavissa samalla kun vasen jalka nousee jalkatapilta osoittamaan menosuuntaan ja vasen käsi irtoaa stongasta ja tekee liikettä ikään kuin heittäisin lassoa. Ja kaiken tämän kruunaa kypärän sisältä kuulu valtavan kova JiiiiiiHaaa huuto!
Ai hitto se oli kivaa teki mieli ajaa siit rampista viel pariin otteeseen.
Noh läksin sit kuitenkin ajamaan motaria kohti Tamperetta, mutta kyllästyin noin viiden minuutin jälkeen eli Klaukkalassa, eli eikun oikopolulle 😉
Jonkun aikaa ajettuani näin tienviitan et punkka. Pakko käydä katsomas millainen sänky siel olis tarjolla? Ei ollu sänkyä e,i pelkkä mukava mutkatie.
No sithämä sainki aatoksen et etin täs duunimatkal yhen kätkön joten kaivoin ajaessa kännykän taskust ja laitoin sen tuoho holsterii ja rupesin ettii sopivaa kätköä. Pienen hiekkatien varrest löytyki sopiva kätkö eli Ahdin antimet. Mopon nokka siihe suuntaa ja lisää vauhtia.
Kätköllä hetken ihmeteltyäni en kyl hiffannt mitä tuolla kätkön nimellä ajetaa takaa, kun ei täs oo vettäkää mist Ahti aantimiaa tarjoilis. Ellei sit toi purkki ole joskus rysällä saalistettu? Ei mittä sanos raumalaine, nimi logiin ja menoks kohti duunia.
Ajelin aikani kuluks Pälkäneen kautta ja näin siel oikeestaa kaks ihmettä.
Tienviitan ”Keltainen talo” Sitä jäin miettimää et se kunnanvaltuuston kokous jossa tienviitoista päätetään on ollu varmasti mielenkiintoinen. Kunnanvaltuuston puheenjohtaja on ollu ihan raivoissaan ja hakannu nuijaa pöytään niin et siitä on varsi katkennu ja huutanu ihan mahottomasti et nyt se Risto perkele on menny tekemään mahottoman tempun se on maalannu talon keltaseks vaikka on valtuustossa päätetty et kaikilla on sininen talo!
No tienviittahan siihe on pitäny laittaa et osaa Pälkäneellä vierailevat turistitkin käydä tuota ihmettä ihmettelemässä. Väkisinkin kyllä tulee mieleen et mitä mahtaa kunnanvaltuustossa tapahtua kun Risto päättääkin joskus maalata talonsa punaseks?
Ja toinen Pälkäneläinen ihme oli kirkko ilman kattoa! Siis kuka hitto on keksiny rakentaa kirkon mis ei ole kattoa, siinä se on ollu arkkitehdillä oikein älynväläys. Istu siel sit herransanaa kuulemas kun räntää sataa niskaan tosin nöyränähän sitä herransanaa pitääkin kuunnella ei edes kauppiaan niin kovin ylpeä Liisavaimo kehtaa kirkossa nokkapystyssä istua kun menee sateella vettä nokkaan. Vai liekkö arkkitehti sittenkin ollut fiksu eikä typerä, sekun tuo rajanveto on niin vaikeea viisaan ja typeryksen välillä. Aatelkaapa nyt vaikka norjalaisia kirkonpolttajahevareita, turha yrittää räntäsateessa saada kirkkoa tuleen kun ei koko rakennuksessa ole puuta lainkaan, tikkuaskikin kastuu räntäsateessa aivan käyttökelvottomaksi. Mikä on kyllä aivan oikein noille hevari pitkätukille.
Sattuipa oivasti kun läksin kirkonluota kohti Tamperetta ajelemaan niin läppäreissä rupesi soimaan Midnight Oilin Beds are Burning, sillä vain että kun nuo sängyt on olleet mielessä näin pitkään pon punkasta läksin ja punkan kautta ajoin palamattoman kirkonluoksen niin nyt ne laulussa niitä sänkyjä polttaa, Taidanpa aloittaa duunipäivän päikkäreillä etei tule tehdyksi mitään hätiköityä.
Loppu duunimatkan tein mielikuvaharjoituksia ja harjoitteita että osaan olla kunnon virkamies lopunpäivää, tänään keskityin harjoituksissani siihen että osaan hymyillä suupielet alaspäin.
Kotimatka olikin sit ihan jotain muuta, sillä järkkäsin ittelleni treffit!
Eli koppasin Hämeenlinnast Anun kyytiin ja sit mentii Ahvenistolle uimaan. Mut enpäs kerrokkaa enempää…
Olipas mukava tavata Anu pitkäst aikaa
Jopas olikin kaunis päivä keskisuomessa. Kätköilyn kuntakartalle tuli tänään viisi uutta kuntaa ja kokonaismäärä kätkölöydöissä ylitti 800. Tosin se tarkoitti sitä että piti välillä kiivetä tuollaiseen mahtavaan kuuseen. Kuusi oli todella iso, mutta en saanut Pikku-Aa:ta tuohon viereen mittakepiksi kun tuolla oli aivan älyttömästi muurahaisia
Eräällä oikopolulla tuli tuollainen pieni tunnelinpätkä joka vähän arvelutti että mahdutaanko tuosta läpi. Päätettiin kokeilla, eikun silmät kiinni ja varovasti sisään ja koska ei kuulunut kolinaa niin reikä oli tarpeeksi iso 😉
Lisäksi löydettiin todella magee uimapaikka. Eipä olekkaan Pikku-Aa:n kanssa ikinä ennen koskessa uitukaan. Axel osasi ottaa ilon irti tuosta koskessa puljaamisesta.
Pääsimpä minäkin kuvaan kun Axel otti kuvan kun minä olin koskessa.
Päätettiin tänää kävästä Pikku-Aa:n kans metsäretkellä. Ei nyt sentää millekkää vaellukselle vaa mopolla 😉
Matkalla Pikku-Aa bongas liikennemerkin missä oli hänen nimi kirjoitettu väärin. Kyllä on suomen koulutus retuperällä kun tollasia virheitä pääsee sattumaan.
No metsään kun päästiin niin ajeltiin metsäautotietä niin pitkälle kun päästiin, päätettii käydä uimas mut oli niin huono ranta että piti ettiä parempi uimapaikka.
Anskusta löydettii todella mukava uimapaikka mis oli oikee hyppylautakin et Pikku-Aa pääs hypimään veteen. Seljänalasen vesi olikin yllättävän kylmää ja siinä oli mukava uiskennella.
Kerettii uida ennen ku ukkonen iski ja mikä parasta kerettii kuivata ja pukeutua enne sadetta. Sateessa kuivaaminen on niin pirun hankalaa ku kastuu kokoajan lisää…
Ootteko ikinä miettiny mikähän mahtaisi olla parasta mitä Karkkilasta löytyy? Minä tiedän 😉
Jos nyt jotain hyvää ja hienoa Karkkilas on niin ne on tällaiset tiet joita sieltä löytyy. Tosin taisin hiemas innostua ja täräytin tuohon vesistön ylitykseen hieman liian kovaa eli Pikku-A kastui melko mukavasti sivuvaunussa 😉
No koska löyty näin magee mesta ja ilma oli lämmin ni päätin mennä uimaan. Pikku-A ilmoitti että hän ei tule koska hän on jo valmiiksi märkä. No hetken uiskentelin itsekseni niin jopas päätti Pikku-Aa:kin tulla uimaan.
Tänne pitää tulla joskus oikein retkelle, tuossa on hyvä nuotiopaikka eli pystyis keittää nokipannukaffet ja hyvä uimapaikka jossa uida. Todella magee mesta.
No oikeesti tuo paikka ei tullu yllätyksenä, sillä ollaan tuolla oltu meloskelemassa Jaanan kanssa joskus aikoinaan kun ei ollu viel lapsiakaan. Mutta siitä nyt on jo aikaa….
Niin nykyäänhän tämä kanava tunnetaan paremmin nimella ZeiZein ränni, siis ei sen Öbisläisen höpöttävän hymypojan mukaan vaan sen toisen joka on kuin Stubin avioton velipuoli.
Kotimatkalla koitin oikasta, mut polku perskeles loppu kesken. Mä en kyl tajuu miten polku voi loppua kesken? Eikös sen polun pitäis aina mennä johonki? Oli ensimmäinen umpikujapolku minkä oon nähny.
Kuumahan tuolla vitikossa tuli kun polkukin loppu kesken ja loppui kesken tuon mun enduron ajo-ominaisuudetkin. Onneks löyty kuitenkin pieni lampi, joten eikun vaatteet veks ja lampeen vilvottelemaan, kyllä olikin kiva uiskennella lumpeenlehtien seassa.
Kun tulin kotiin ni Pikku-A istui pihassa sivuvaunussa ja tokasi et eiköhän lähetä ajelee. Eihän siinä muu auttanu kuin lyödä Suzuki parkkiin ja laittaa beemeri tulille ja eikun baanalle, mut se onkin jo toinen juttu se 😉
Kierreltiin tänään Pikku-Aa:n kanssa Inkoon pohjoispuolella olevia pikkuteitä ja pienien lampien rannoilla olevia kätköjä.
Ja koska pääivä oli niin kaunis niin kävimme tuossa Djupträskin uimarannalla uimassakin, Vaikka ei tuo lampi ollut juurikaan uima-allasta isompi niin mukava siinä oli pulahtaa
Tälle kätkölle kannatti todellakin ajaa sillä tie tänne oli aivan järjettömän kiva.
Kun en tiedä kuinka kuvailisin tietä tänne, niin kerron mitä muut motoristit sanoisivat.
Kyykkykuskit: Liikaa hiekkaa liian vähän asvalttia ja siinäkin liikaa reikiä ja routakuoppia, liian vähän huoltoasemia ja kaistoja
Harrikkakuskit: Kirjoitan juuri listaa osista jotka ovat pudonneet pyörästäni
Gessukuskit: Mä ajoin tapeilta
Moto Guzzikuskit: Osaaks joku Norjaa?
Harrikkakuski: Kynästä loppu muste
KTM kuskit: Missä voin vaihtaa öljyt?
Brittimotoristit: Saanko sun vanhat öljyt?
Suomisen Olli: Oli erikiva tie
AT ja Tenerekuskit: Nää vaa hymyilee leveesti
Harrikkakuskit: Lainatkaa kynää
Tässä vaiheessa enskakuskit on ruvennu vertailemaan kenellä on isoimmat alumiinilaukut
Minä: Höpötänn puolituntia antamatta muille puheenvuoroa kunnes huomaan että mua ei taaskaan kuunnella. Joten päätän kysyä et Mistä saa jäätelöä?
Rintamäkeläisten Antti: Sitä saa myymäläautosta
No mutta koska paikalla ei ollut myymäläautoa niin päätin mennä uimaan
Aikaisemmin olen kyllä kokeillu jäiden polttamista ja sitäkin lähinnä virka-aikana. Mutta että vapaa-ajalla jäiden sekaan uimaan?
Pakko kohta itekki myöntää et alan olla suhteellisen sekaisin. Pitänee liittyä pystymettän uimareihin 😉
Koska on iha hitoksee kuuma ja Öbiksen rannat on ku puuroa sinileväst ni mw
hilpastii Pikku-A:n kans Itäluotoon jossa vesi näyttä hitoksee kirkkaammalt
joten eiku uimaan
Ollaan ajeltu Pikku-A:n kans aivan mahtavia maalaisteitä. Olo on ollut ku olis ajanu vanhas suomileffas, välil Jo ootin et Ansa Ikonen ja Tauno Palo tulee hevoskärril vastaan.
Issikka on laulanu tasaseen ja olenkin ajellu rauhallisesti ennalta laatimaani reittiä pitkin.
Nyt ollaa Sysmäs ja äske käytii järves uimassa ja koht lähetää tonne Sysmän keskustaa käppäilemään.
Pidettii poikienkans pieni harjoitusleiri kalliolta hyppimisee.
Vaikka matka Vattusaaree oli valtavan pitkä ja keli suorastaan vaarallisen myrskyisä, niin luotimme risteilijäni merikelpoisuuteen ja läksimme matkaan.
Uhmaten tuulia, sateita, trompeja, pakkasia ja pyörremyrskyjä pääsimme kuin pääsimmekin valtameren keskellä sijaitsevalle Vattusaarelle.
Hetken valtavasta merenkäynnistä levähdettyämme rupesimme hyppelemään Vattusaaren pilviin asti kohoavilta kallioilta, sysimustaan kivikkoiseen alla vellovaan mereen.
Näitä kallioita ei suotta kutsuta leskentekijöiksi.
Tälläkertaa oli miehet luonnonvoimia väkevämpiä ja saimme taltutettua Vattusaaren vaarallisenkorkeat kalliot.
Käytii Pikku-A:n kans tänää meloskelemassa, Ei mihinkää pidemmälle jaksettu lähtä kun oli niin kuuma päivä. Vattusaaret kierrettiin uitii ja ongittii. Takastulles nähtii vanhoja Öbisläisiä mattorannas, mut ei siitä sit enempää..
Matkaa ei tullu paljon mut oli ihan tarpeeks tällaselle helteelle.
Privacy & Cookies: This site uses cookies. By continuing to use this website, you agree to their use.
To find out more, including how to control cookies, see here:
Cookie Policy
