





Eli siis moottoripyöräkesä 2018 on nyt avattu. Bemun mittaris oli lukemat 56828 eli tämä tarkoittaa et mennä kesänä tuli bemul ajettua 13334 kilometriä Tähänkö lisää Suzukilla ajetut 18580 kilometriä ni mennäkesä saldo mopoilla oli 31914.
No enivei koska oli niin mukavan kuiva keli niin kaivoin bemun hangesta ja vaihdoin vasemman tulpanhatun, se kun meni pystymettäreissulla rikki.
Hyvin lähti bemu hangesta käyntii, oikee vähä säikähin 😉
Jo perinteinen kahdennenkymmenennentoisenpäivänajelu. En menny pitkälle kunhan täs kylillä pyörin. Pikku-A on jo matkal kotii joulunviettoon niin en voinu pitemmälle lähteä enkä halunnu jättää ajelua piimeeseen aikaan.
Tämän myötä toivottelen hyvät joulut kaikille kaikkialle!
Ja niin saapui ensilumi kultarannikolle!
Menin tänää prätkällä safkiksella syömään, sillä olen sitämieltä et ei kukaa hullu kävele tuollasen kelil.
Oon aina miettiny et millaselta nuo maisemat näyttää tuosta sivuvaunusta katsottuna. No en voinu mennä kokeilee, joten tehtii Pikku-Aa:n kans sillee et kun lähettii ajelee ni annoin kameran Pikku-Aa:n sylii.
Sanoin et osottaa sivulle kun ajetaa, ni minä sit laukasen kameran kaukolaukasimella kun on hienot maisemat sivulla.
Ei muutaku kokeilemaa, minä kiihytin iha hitoksee ja Pikku-A piti kameraa. Kun oli vierel hieno maisema ni minä laukasin kameran. Ei ollu vauhtii ku pikkasen vajaa kaksataa ni maisema näytti tältä!
Olis menty kovenpaaki mut en uskaltanu tos Upinniementiel kovenpää ajaa ku se on melko mutkanen tie.
Ei ihme et pikku-Aa viihtyy kyydis ku on noin hienot näkymät, enhä saan joskus houkuteltuu Jaananki kyytii 😉
Doctor’s order!
Piti antaa bemulle lisävirtaa enneku läks käyntii. Oli näköjää ottanu nokkiinsa tuosta toimettomana olosta.
Hitto ku jäin jumii tuonne hankee tuonkans ja tuntu et keuhkot repee ku jouduin työntää bemun irti. Pitänee jatkos pysyä tiellä ja jättää nuo poluilla ajamiset kesäks
Aikoinaan eräs puolustushaara lanseerasi sanonnan että merelle vahva. Nyt meinaan paljastaa mihin tuo koko väite perustui.
Se toki on salaisuus ja sitä ei saa kertoa kenellekkään. Nimittäin koko merellisen puolustukse/hyökkäyksen salaisuus makaa vahvasti maalla olevissa tukitoiminnoissa.
Niimpä merivoimat on jo vuosia satsannut salaiseen hankkeeseen jolla juurikin nuo tukitoiminnot saataisiin entistäkin vahvemmiksi. Tässä kuvassa nyt on näkyvissä koko meripuolustuksen selkäranka nimittäin tuo taustalla näkyvä ydinkäyttöinen laiturinostin eli kraana niinku meillä ammattipiireissä kutsutaan.
Tämän kehittely on aloitettu jo vuosia sitten ja ainut syy miksi se ei vielä ole valmis on se että suomen posti on hukannut sen ranskasta tilatun ytimen mikä tuohon nosturiin piti asentaa. Tosin posti väittää ettei he ole saaneet mitään ydintä edes kuljetettavakseen. Kun asiaa tiedusteltiin Ranskasta sanoivat he että kyllä se ydin on aivan pian valmis eiku…. kyllä me se lähetettiin ajoissa…ihan varmasti!
No meripojat ovat aivan syystä ylpeitä hienosta kraanastaan. Kraanalla kuulemma pystyy lastaamaan sotalaivaan viikoneväät neljälle meritaistelijalle nopeammin kuin mitä kestää kun varuskunnan vanhin (vuonna 98 syntynyt) pursimies tarkistaa iiphonella säätiedoituksen, että uskaltaako simme merelle lähteä ensinkään.
No nythän tätä on päästy simuloimaan sillä kraanaan on asennettu kampi jolla sen saa toimimaan kun kolme riskiä miestä sitä veivaa. Testien tulokset ovat olleet lupaavia sillä eväät on saatu lastattua ennekuin maito on kerennyt happanemaan.
Meinaan Hatanpää Öbis välille.
Mutta se ei johtunu siitä että ajelin kesärenkailla, vaan siitä että pysähdyin matkalla Ahvenistolle uimaan.
Sunnuntai-aamu kaikki nukkuu ja on rauhallista ja mukavaa. Minä keittelin haffet ja aattelin et katselen telkkarist jotain aikanikuluks.
Mut mitä tekee kissa heti ku avaan telkkarin?
Se perkele hyppää välittömästi tuoho telkkarin etee ja rupee tuijottaa mua. No hätistelen sen pois ja käyn takas soffalle ja välittömästi ku persus koskettaa soffaa ni kissa pomppaa takas telkkarin etee. No ei sit katota telkkaria ;(
Tälläkertaa otinki mopokuvahaasteeseen kuvan Villen Intikasta.
Kuvahan on otettu Öbikses kesken duunipäivän kun oli ihan pläkä keli ja usvaa juur sopivasti hevonselällä.
Eli aika ankeissa oloissa sitä onki joutunu välil duunia paiskimaa 😉
Tänän oli hirmuinen urakka kun piti Suzukista vaihtaa kampiakselin asennontunnistimen tiiviste.
Se kun on pistänt öljyä sieltä jo viikonverran pihalle.
Duuniskin rupes olee parkkihallin lattial jo öljyläikkiä, Jopa niin palju et jo ihmettelinkin et mite onnistun aina pysäköimää just öljyläikän päälle.
Yks ukkelikin kerra kyseli et eikai se sun moposta ole tuo öljy valunu, no minä vastasin niinku jokainen itseään kunnioittava motoristi olis vastannu ” Eiku, se öljy oli jo tossa”
Näppärästi keksin et kun pistän Suzukin bemun sivuvaunua vasten köllölleen ni mun ei tarvi laskea Suzukista öljyjä pihalle tuon tiivisteen vaihdon ajaks 😉
Ja oli mahoton urakka, tuoho tussaantu melkein tunti. Toivottavasti nyt pysyy öljyt sisäpuolella.